Muo­ni­o­lai­nen Se­ve­ri Rau­ha­la tuli toi­sek­si Suo­men har­mo­ni­kan­soi­ton pe­li­man­ni­mes­ta­ruus­ki­sois­sa. Kat­so­mos­sa ta­put­ti­vat yl­pei­nä edel­li­sen su­ku­pol­ven har­mo­ni­kan­soit­ta­jat, isä Rami Rau­ha­la, ja iso­van­hem­mat Ii­va­ri ja An­ja Rau­ha­la.

Per­he- ja mie­len­ter­veys­kes­kuk­ses­sa Ko­la­rin ter­veys­kes­kuk­sen yh­tey­des­sä työs­ken­te­lee kak­si psy­ki­at­ris­ta sai­raan­hoi­ta­jaa sekä lap­siin ja nuo­riin eri­kois­tu­nut psy­ko­lo­gi. Psy­ki­at­ri­nen sai­raan­hoi­ta­ja Jou­ni Sirk­ka­la va­kuut­taa, et­tä kyn­nys ot­taa yh­teyt­tä hei­hin on ai­dos­ti ma­ta­la, ja kes­kus­te­luis­sa on työn­te­ki­jöil­lä eh­do­ton vai­ti­o­lo­vel­vol­li­suus, ja kes­kus­te­lut jää­vät sii­hen huo­nee­seen.

Jos ei tu­ris­ti voi tul­la, mis­tä sil­loin raha ote­taan, miet­ti Je­ris­jär­ven Vil­le Kan­gos­jär­vi Luo­teis-La­pis­sa 30 vuot­ta sit­ten.

Se ta­pah­tu 25 vuot­ta sit­te eli mar­ras­kuus­sa 1995, ko mo­lin sil­lon Las­si-vel­jen kans Is­ra­e­lis­sa Ei­la­tis­sa. Ta­va­li­ses­ti­han Ekypt­hiin men­hään len­tä­mäl­lä. Mut­ta ko mie kuu­lin op­haal­ta, et­tä pus­si men­nee noin kym­me­nen ki­lo­met­rin mat­kan Ei­la­tin ete­lä­puo­le­le, ja et­tä siit­tä on ai­ka lyh­kä­nen kä­ve­ly­mat­ka Ekyp­tin raja-ase­mel­le, met pää­ti­mä­ki läh­teä sin­ne.

Isom­mat jär­vet ja Ou­nas­jo­ki lip­lat­ta­vat yhä su­li­na, ja maa­ta peit­tää jään­se­kai­nen soh­jo­lu­mi. Raat­ta­mas­sa pie­nis­tä ero­tuk­sis­ta ke­rä­tyt po­rot odot­ta­vat ai­tauk­ses­sa siir­toa Ou­nas­jo­en itä­puo­li­sil­le tal­vi­lai­tu­mil­le. Se­as­sa juok­see emän­sä eväi­den pe­räs­sä vie­lä myö­hään ke­säl­lä syn­ty­nei­tä va­so­ja.

Ron Rin­ger sy­tyt­tää tak­kaa ja ker­toi­lee tyy­pil­li­ses­tä päi­väs­tään Han­nu­kai­sen mö­kil­lä. Ron on ot­ta­nut ta­vak­si pis­täy­tyä Äkäs­jo­es­sa en­nen aa­mu­pa­laa.

Siep­pi­jär­ve­läi­nen va­ra­val­tuu­tet­tu Ah­ti Hil­tu­nen on teh­nyt oi­kai­su­vaa­ti­muk­sen kun­nan­hal­li­tuk­sel­le, kos­ka kun­nan­hal­li­tus on päät­tä­nyt myy­dä Siep­pi­jär­ven van­ha kun­nan­vi­ras­to. Kes­kus­te­lun ai­ka­na käy sel­väk­si, et­tä Hil­tu­nen ai­koo aset­tua poik­ki­te­loin lop­puun as­ti, niin tär­ke­ä­nä hän kun­nan­vi­ras­toa pi­tää. Syy­kin on sel­vä. Jos kun­nan­vi­ras­to myy­dään, Ko­la­rin työt­tö­mien toi­min­ta ti­lois­sa lop­puu. Niin ai­na­kin Hil­tu­sen mu­kaan, joka on tois­ta­kym­men­tä vuot­ta ol­lut yh­dis­tyk­sen toi­min­nan sel­kä­ran­ka.

Glo­baa­li ko­ro­na­on­gel­ma ra­vis­te­lee koko maa­il­maa. Mo­nen asi­an­tun­ti­jan mie­les­tä pan­de­mi­an ku­kis­tu­mi­sen jäl­keen ei ole pa­luu­ta en­ti­seen. Muo­nio vält­tyi pit­kään tau­dil­ta, mut­ta ei sen vai­ku­tuk­sil­ta. Muo­ni­on ke­hit­ty­mi­nen ja tun­net­tuus on ra­ken­tu­nut luon­to­ar­vo­jen, kan­sain­vä­li­sen mat­kai­lun ja kyl­mä­tek­no­lo­gi­an luo­man au­to­jen tal­vi­tes­tauk­sen va­raan. Mat­kai­lun ti­lan­ne ja tu­le­vai­suu­den nä­ky­mät ovat huo­les­tut­ta­vat. Au­to­jen tal­vi­tes­taus nou­see mer­kit­tä­vään ase­maan jo muo­ni­o­lais­ten työl­lis­ty­mi­sen­kin kan­nal­ta. Ko­ti­maan mat­kai­lul­la voi­daan ti­lan­net­ta kor­ja­ta, mut­ta ei me­ne­tyk­siä kor­vaa­vaa mää­rää. Mo­nil­la per­heil­lä on huo­li tu­le­vai­suu­des­taan

Muo­ni­on-Enon­te­ki­ön pe­rus­ter­vey­den­huol­los­sa ha­lu­taan ke­hit­tää etä­vas­taa­not­toa. Mah­dol­li­suus sii­hen on ol­lut jo jon­kin ai­kaa, mut­ta sitä ei ole juu­ri vie­lä käy­tet­ty.

Olen vuo­si­kym­me­niä seu­ran­nut Muo­ni­on seu­ra­kun­nas­ta kuu­lu­via huo­les­tu­nei­ta jut­tu­ja me­di­as­ta ja it­se­kin ai­koi­naan ol­lut päät­tä­jä­nä seu­ra­kun­nas­sa ja näh­nyt, mi­ten ra­hat ei­vät rii­tä ta­lou­den pyö­rit­tä­mi­seen. So­peu­tu­mi­nen koko ajan vä­he­ne­viin ra­hoi­hin on ol­lut tus­kais­ta, ja päät­tä­jät ovat elä­neet aja­tuk­ses­sa, et­tä seu­ra­kun­ta on suu­ri kuin Neu­vos­to­liit­to ja teh­neet pää­tök­siä sen mu­kai­ses­ti. Seu­ra­kun­nan on luo­vut­ta­va suur­seu­ra­kun­ta-ajat­te­lus­ta, ajat ovat muut­tu­neet. Ta­lou­den so­peut­ta­mis­toi­met on teh­tä­vä ra­jul­la kä­del­lä, muu­toin on edes­sä ti­lan­ne, et­tä kirk­ko­kin on pan­tat­ta­va vel­ko­jen va­kuu­dek­si.

Kun lap­si­per­heen van­hem­mat ero­a­vat, hei­dän on pääs­tä­vä so­puun mo­nes­ta lap­sen elä­mään liit­ty­väs­tä asi­as­ta. Mis­sä lap­si asuu? Mi­ten hän ta­paa tois­ta van­hem­paan­sa? Mil­lä ta­voin van­hem­mat vas­taa­vat lap­sen ela­tuk­ses­ta?

Hy­vis­sä ajoin en­nen Yh­dys­val­tain vii­mei­sin­tä uu­tis­mek­ka­laa pää­tin, et­ten mar­ras­kuun su­per­tiis­tain tie­noil­la avaa mi­tään uu­tis­luuk­kua. Ju­lis­tin it­se­ni täy­del­li­seen uu­tis­sul­keu­muk­seen Juha Vai­ni­ol­ta voh­ki­tul­la viit­teel­lä: En­kä hal­vaa kuul­la en­nää yht­hään uu­tis­ta mie siit­tä too­naalt­t­ram­pis­ta.

Vil­le Jaa­ko juo aa­mu­kah­via lap­suu­den­ko­dis­saan Ko­la­rin Pel­li­kan­tiel­lä. Äi­ti Ani­ta kat­taa pöy­tää ja sis­ko An­nii­na nap­paa kah­vit ja hip­sii ta­kai­sin etä­töi­hin. Vil­le Jaa­kol­le aa­mu on rau­hal­li­nen. Hän suun­nit­te­lee, mi­ten viet­täi­si vii­mei­set Ko­la­rin mat­kan päi­vän­sä Eli­sa-avo­puo­li­son kans­sa.

Es­ka­ri­lai­nen tu­lee ko­tiin Pasi-isän kans­sa, ja ai­van en­sim­mäi­se­nä pi­tää lait­taa ul­ko­vaat­teet kui­vu­maan ja vaih­taa kui­vaa yl­le. Jo­han­nes ki­pu­aa oman huo­neen­sa ker­ros­sän­gyn pääl­le pu­ke­maan, Pasi le­vit­te­lee ta­kin ja hou­sut etei­seen ja kyl­py­huo­nee­seen.

Kat­ja Ko­mu­lai­nen avaa upou­u­den kam­paa­mon­sa oven Ko­la­ris­sa. Kam­paa­mo­ti­lo­jen vä­ri­tyk­ses­sä hal­lit­see roo­sa, har­maa ja ruu­su­kul­ta. Pii­ron­gin pääl­lä on la­si­purk­ki si­säl­lään van­ha­nai­kai­set sak­set ja ke­rit­si­met.

Rit­va Rei­ni­lä luo­pui va­lo­ku­vauk­ses­ta vuon­na 2001. Hän oli to­den­nut, et­tä di­gi­ku­vauk­seen hän ei ala, jaluo­pui sa­mal­la myös yri­tys­toi­min­nas­taan.

Li­ons Club Muo­ni­on aloit­tees­ta on Muo­ni­on SEO:lle han­kit­tu de­fib­ril­laat­to­ri, jota ar­ki­kie­les­sä kut­su­taan sy­dä­nis­ku­rik­si tai de­fak­si. Si­joi­tus­pai­kak­si Muo­ni­on SEO:n va­li­koi­tui kes­kei­sen si­jain­nin ja laa­jo­jen au­ki­o­lo­ai­ko­jen vuok­si. Pet­te­ri Hir­si­kan­gas Tun­tu­ri-La­pin En­si­hoi­to Oy:stä ker­toi, et­tä pe­rin­tei­nen pai­ne­lu-pu­hal­lu­sel­vy­tys on en­si­si­jai­sen tär­ke­ää sy­dän­py­säh­dyk­sen sat­tu­es­sa, mut­ta riit­tää har­voin pa­laut­ta­maan sy­dä­men oi­ke­an ryt­min.

Ko­la­rin työt­tö­mien yh­dis­tys ja­kaa EU:n ruo­ka-apua en­si vii­kon alus­ta Siep­pi­jär­ven Kier­rä­tyk­ses­tä. Ko­la­rin työt­tö­mien ti­lois­ta or­ga­ni­soi­daan rei­lun 3800 ki­lon ruo­ka-avun ja­ka­mis­ta. Ja­koon läh­tee li­ha­säi­lyk­kei­tä, ha­pan­korp­pua, ma­ka­ro­nia, mys­liä, puu­ro­hiu­ta­lei­ta, säm­py­lä- ja veh­nä­jau­ho­ja, mai­to­jau­het­ta, her­ne­keit­toa, pe­ru­na­so­se­jau­het­ta ja kek­se­jä. Va­paa­eh­toi­set ja­ka­vat pak­kauk­set sa­man­lai­siin pus­sei­hin, joi­ta ale­taan ja­kaa tar­vit­se­vil­le maa­nan­tai­na 2. mar­ras­kuu­ta.

Ke­vyt lu­mi­sa­de te­kee Ko­la­rin­saa­ren hau­taus­maas­ta eri­tyi­sen ku­vauk­sel­li­sen. Lo­ka­kui­nen il­ta­päi­vä ete­nee jo il­taa päin, mut­ta va­loa on vie­lä sen ver­ran, et­tä hau­dat­tu­jen ni­mis­tä saa hy­vin sel­vää. Heik­ki­löi­tä on pal­jon, sa­moin Jaa­ko­ja ja Lant­to­ja. Mui­ta­kin ylei­siä ko­la­ri­lai­sia su­ku­ni­miä tu­lee vas­taan: Pas­ma, Simu, Pu­das, Kau­la­nen, Pel­lik­ka.

Au­ra­mie­het, voi­sit­te­ko pik­kui­sen hil­jen­tää Kur­ta­kon­tiel­lä (Kur­ta­kon­tie 48B) kum­mun koh­dal­la. Au­ra on sy­sän­nyt mon­ta ker­taa mi­nun pos­ti­laa­tik­ko­ni ojaan, ja sen jou­tuu ha­ke­maan siel­tä.

Vii­me vuo­si­sa­dan puo­li­vä­lin tie­nool­la, (1957) sai­ma näh­dä tek­nii­kan uu­ven il­me­ne­mis­muo­don. Kirk­kaal­la täh­ti­taih­vaal­la len­si en­sim­mäi­nen te­ko­kuu. Oli se muu­ten tosi häm­mäs­tyt­tä­vä näky, ei ol­lu mit­hään tie­toa sem­mo­ses­ta ka­pih­nees­ta. Olin yk­sin maan­tiel­lä jos­sain Kuu­si­o­jan paik­keil­la ko mie sen en­sim­mäi­sen ker­ran näin, se len­si yli taih­vaan, muis­taak­se­ni ete­läs­tä poh­jo­seen. Ei­hän sitä oi­kein tä­hen­len­nok­sik­haan voi­nu us­koa, mut­ta joku sen täy­tyi ol­la kun se liik­ku hit­haas­ti, ja vii­mein se ka­to­si nä­ky­vis­tä. Sil­loin mie ajat­te­lin et­ten mie puhu siit­tä kel­heen mit­hään ja aloin­pa vä­hän pölkh­mään­ki, et­tä mie näen vain nä­ky­jä. Se oli muu­ten sun­nun­tai-il­ta.

Tal­vi­ai­ka al­kaa tar­kal­leen sun­nun­tai­na 25. lo­ka­kuu­ta kel­lo 04.00 yöl­lä, jol­loin kel­loa siir­re­tään tun­ti taak­se­päin. Kel­lo­ja siir­re­tään ai­na koh­ti ju­han­nus­ta, ku­ten van­ha muis­ti­sään­tö kuu­luu.

Kesä on taas men­ny ja ole­ma tul­heet syks­hyyn. Mo­net on ky­sel­heet toi­sil­ta, et­tä mi­ten niit­ten kesä meni. Vas­tauk­sia on ol­lu mo­nen­lai­sia. On muis­tel­tu ke­sän ka­la­ret­kis­tä, sie­ni- ja mar­ja­mat­kois­ta, ra­ke­nus­hom­mis­ta ja vä­hän mis­tä­ki. Kai­kit­ten muis­te­luis­sa on ai­na mai­nit­tu ko­ro­na, joka pi­la­si niin kev­hään ko sit­te oo­te­tun ke­sän­ki. Suu­ret kok­koon­tu­mi­set, kon­ser­tit, ur­hei­lu­kil­pai­lut, ke­sä­seu­rat ja muut kie­let­hiin jo kev­hää­lä. Mat­kus­taak­haan ei saa­nu sin­ne min­ne olis ha­lu­nu. Vä­hi­tel­len joi­ta­ki ra­vin­to­loi­ta ja mui­ta paik­ko­ja avat­hiin. Mut­ta niis­sä­ki piti muis­taa pit­tää pa­rin met­rin tur­va­vä­lit tois­hiin ih­mis­hiin. Käet piti pes­sä joka vä­lis­sä ja hyvä oli käyt­tää vie­lä kä­si­te­sinh­vi­oi­ta. Van­he­mat ih­mi­set olit kuu­kau­si­tol­ku­la ka­rant­hee­ris­sa.

Kun äkäs­lom­po­lo­lai­nen Sari Ny­man oli sai­raa­las­sa rin­ta­syö­pä­leik­kauk­sen jäl­keen, ei yöl­lä tul­lut uni. Mie­les­sä myl­ler­si ja siel­lä kävi haa­ve: oli­si­pa sai­raa­las­sa atel­jee, jo­hon men­nä te­ke­mään jo­tain kä­sil­lä, jo­tain ihan pien­tä.

Kun maa­il­man rau­hal­li­sin­ta ra­jaa Suo­men ja Ruot­sin vä­lil­lä on ram­pat­tu au­ki ja kiin­ni, ra­ja­mie­het ovat ol­leet ko­ro­na-ai­ka­na pal­jon esil­lä. Poik­keus­ti­lan­teen li­säk­si ra­ja­mie­het ovat muu­ten­kin ajan­koh­tai­sia, sil­lä tänä syk­sy­nä La­pin ra­ja­var­ti­os­tol­ta jul­kais­tiin myös kir­ja ra­ja­mies­ten ruo­ka­kult­tuu­ris­ta. Ra­ja­mie­hen re­sep­tit -kir­jas­sa on re­sep­tien li­säk­si ta­ri­noi­ta ja muis­te­luk­sia vuo­sien var­rel­ta.

Hei, jos­kus jos­sain muis­taak­se­ni ky­sel­tiin jut­tu­vink­ke­jä. Jaan tä­män nyt sul­le. Ihan ää­ret­tö­män hy­vän teon on Kum­pu­lan Kat­ja (ja lap­set) teh­ny ❤ Tosi hyvä esi­merk­ki vä­lit­tä­mi­ses­tä ja hy­vien te­ko­jen te­ke­mi­ses­tä.