Ja­ni­ca Sat­ta näyt­tää pu­he­li­men ruu­dul­ta ku­vaa, jon­ka on la­dan­nut Ins­tag­ram-ti­lil­leen. Ja­et­tu kuva, kak­si ku­vaa ku­vas­sa. En­nen ja jäl­keen. Muu­ta­mas­sa vuo­des­sa on muut­tu­nut muu­ta­kin kuin hius­ten väri.

To­te­an aluk­si, et­tä val­tuus­tom­me pu­heen­joh­ta­ja yrit­tää pie­nen­tää it­se kas­vat­ta­mas­taan här­kä­ses­tä kär­pä­sen. Täs­sä­hän ei ole kyse sii­tä, et­tei­kö val­tuus­ton pu­heen­joh­ta­ja­kin saa il­mais­ta mie­li­pi­det­tään. Tot­ta kai saa ja täy­tyy­kin. Täs­sä ni­me­no­mai­ses­sa asi­as­sa val­tuus­ton pu­heen­joh­ta­ja on vain TOI­MI­NUT to­del­la vas­tuut­to­mas­ti. Hän on soit­ta­nut tuot­ta­ja (Jyr­ki) Vaat­to­vaa­ral­le tu­len­ki­ven­kat­kui­sen pu­he­lun. Sen jäl­keen hän on soit­ta­nut si­vis­tys­joh­ta­jal­le, joka on kes­keyt­tä­nyt Kult­tuu­ri­Ko­la­rin val­mis­te­lut.

Kun­nan­val­tuus­ton pu­heen­joh­ta­jan erot­ta­mi­nen luot­ta­mus­pu­lan vuok­si, hä­nen käyt­tä­es­sään pe­rus­tus­lail­lis­ta oi­keut­ta (12§ Il­mai­su ja jul­ki­suus) tun­tuu ko­vin ou­dol­ta ja muis­tut­taa hen­ki­löön koh­dis­tu­val­ta ajo­jah­dil­ta. Pu­heen­joh­ta­ja Nord­berg ot­ti kan­taa Ko­la­rin kir­kon­ky­län ke­sä­ta­pah­tu­maan, jos­ta kult­tuu­ri­ta­pah­tu­mat on esi­tet­ty ero­tet­ta­vak­si kir­kon­ky­läl­tä Siep­pi­jär­vel­le. Kan­na­no­tos­sa hän puo­lus­ti ole­mas­sa ole­vaa käy­tän­töä ko­ke­mus­ten pe­rus­teel­la ja il­mai­si huo­len­sa ta­pah­tu­man ha­jaut­ta­mi­sen mah­dol­li­sis­ta seu­raa­muk­sis­ta. Tämä ei kaik­kia miel­lyt­tä­nyt ja hen­ki­löt ovat val­miit erot­ta­maan val­tuus­ton pu­heen­joh­ta­jan luot­ta­mus­pu­lan vuok­si. Pu­heen­joh­ta­juus ei ra­joi­ta il­mai­sun­va­paut­ta.

– Kaik­ki lä­hei­set pe­rui­vat tu­lon­sa, har­mit­te­lee Kät­kä­su­van­non kir­jai­li­ja ja eme­ri­tus­tu­ris­ti­pap­pi Vil­ho Vä­hä­sar­ja.

Olem­me on­nek­kai­ta, kun olem­me saa­neet pi­tää Nii­lon kes­kuu­des­sam­me näin pit­kään. Lap­sil­la on ol­lut isä ja las­ten­lap­sil­la ja vie­lä las­ten­las­ten­lap­sil­la pap­pa haus­kut­ta­mas­sa ar­jen kes­kel­lä. Nii­lon si­sa­ruk­set, tei­tä­kin on vie­lä mon­ta. On­nel­li­sia olem­me myös me Lau­ran si­sa­ruk­set, joi­den elä­mäs­sä Nii­lo oli lä­hes koko elä­mäm­me ajan.

Jos jä­te­tään huo­mi­oi­mat­ta kult­tuu­ri­toi­men­joh­ta­jan te­ke­mä an­si­o­kas taus­ta­työ, ih­met­te­len hä­nen vai­to­nai­suut­taan asi­as­sa. Kult­tuu­ri­toi­men­joh­ta­ja oli kut­sut­tu­na yh­tei­seen pa­la­ve­riin (10.3.), jo­hon hän ei suos­tu­nut tu­le­maan. Voi­ko täs­tä pää­tel­lä, et­tä jat­kos­sa kuka ta­han­sa kun­nan työn­te­ki­jä voi it­se päät­tää osal­lis­tuu­ko hän työ­teh­tä­vien­sä hoi­toon? Soit­ta­es­sa­ni kult­tuu­ri­toi­men­joh­ta­jal­le tie­dus­tel­les­sa asi­aa, hän ei suos­tu­nut kes­kus­te­le­maan kans­sa­ni ja lo­pet­ti pu­he­lun. Siis kir­jai­mel­li­ses­ti las­ki luu­rin kor­vaan. Ei mie­les­tä­ni osoi­ta ko­vin asi­al­lis­ta käy­tös­tä esi­mies­teh­tä­vis­sä toi­mi­val­ta vi­ran­hal­ti­jal­ta.

Ko­la­rin kaup­po­jen il­moi­tus­tau­luil­le il­maan­tui rei­lu kuu­kau­si sit­ten mys­ti­siä il­moi­tuk­sia. Niis­sä tar­jou­dut­tiin piir­tä­mään muo­to­ku­via ih­mi­sis­tä tai eläi­mis­tä. Re­von­tu­li­tyt­tö-ni­mi­sen säh­kö­pos­tiin vas­taa vii­me ke­sä­nä Ko­la­riin mie­hen­sä kans­sa Ve­net­tiin oma­ko­ti­ta­loon muut­ta­nut nai­nen, Satu Hy­vö­nen.

Kä­si­var­ren Se­ni­o­rit muis­ti ke­vät­ko­kouk­ses­saan 12. maa­lis­kuu­ta an­si­oi­tu­nei­ta jä­se­ni­ään prons­si­sil­la an­si­o­mer­keil­lä. An­si­o­mer­kit ja­koi Muo­ni­on kun­nan­joh­ta­ja Lau­ra En­bus­ka-Mäki ja van­hus­neu­vos­ton pu­heen­joh­ta­ja Juha Nie­me­lä.

Ko­ro­na­vi­rus tu­lee vai­kut­ta­maan ar­keem­me pit­kään. Epi­de­mia ei ole ohi vie­lä 13. huh­ti­kuu­ta ei­kä en­nen ke­sää­kään. Kou­lut on sul­jet­tu, ker­hot lo­pe­tet­tu, ur­hei­lu­seu­ro­jen toi­min­ta tau­ol­la ei­kä va­paa-ajal­la­kaan voi ko­koon­tua ka­ve­ri­po­ru­kan kans­sa pe­lai­le­maan.

Muu­ta­ma oleel­li­nen fak­ta ta­pah­tu­mas­ta: Yh­te­nä pe­rus­ta­ja­jä­se­nis­tä ja jo­kai­ses­sa pa­la­ve­ris­sa is­tu­nee­na voin sa­noa, et­tä oh­jel­mis­toa ta­pah­tu­maan on ke­hi­tet­ty vuo­si ker­ral­laan, il­man paik­ka­si­don­nai­suut­ta kun­nas­sa, ja omal­la am­mat­ti­tai­toi­sel­la työ­ryh­mäl­lä. Pää­ta­pah­tu­man osal­ta pää­dyt­tiin 2020 Siep­pi­jär­vel­le ja asi­as­ta oli in­for­moi­tu asi­a­no­sai­sia. Ta­pah­tu­maa ei ole kos­kaan kuin osak­si suun­ni­tel­tu kun­nan työn­te­ki­jän työ­a­jal­la. Kun­ta on tu­ke­nut Kult­tuu­ri­ko­la­ria ra­hal­li­ses­ti ja vir­ka­mie­hen työ­pa­nok­sel­la niin­kuin mui­ta­kin kun­nas­sa jär­jes­tet­tä­viä suu­rem­pia ta­pah­tu­mia, joka on to­del­la hie­no asia! Kir­kon­ky­län mark­ki­noil­le­kin oli suun­nit­teil­la kult­tuu­ril­lis­ta oh­jel­maa ke­säl­le 2020

Suo­men kaik­kien ai­ko­jen me­nes­ty­nein tri­ath­lo­nis­ti Kai­sa Sali muut­ti tam­mi­kuus­sa Ko­la­rin kir­kon­ky­läl­le. Hän oli eh­ti­nyt asua paik­ka­kun­nal­la mie­hen­sä Mar­kus Sa­lin kans­sa vii­kon, kun en­tuu­des­taan tun­te­ma­ton mies hyök­kä­si hel­mi­kuun alus­sa veit­sen kans­sa Sa­lin kimp­puun.

Olen häm­mäs­ty­nyt, mi­ten yk­si­puo­li­sen ja kiel­tei­sen ku­van, Hei­di Hau­ta­la an­toi Han­nu­kai­sen kai­vos­hank­kees­ta, leh­tiu­u­ti­soin­nin mu­kaan. Hän ei puhu sa­naa­kaan ih­mis­ten työ­pai­kois­ta ei­kä toi­meen­tu­los­ta tääl­lä Ko­la­ris­sa.

Suo­men ra­ja­var­ti­o­lai­tos juh­lis­taa 101. vuo­si­päi­vään­sä 20. maa­lis­kuu­ta. La­pin ra­ja­var­ti­os­to juh­lis­taa vuo­si­päi­vää san­ka­ri­hau­doil­le teh­tä­vin kun­ni­a­käyn­nein ja toi­mi­pis­teis­sä jär­jes­tet­tä­vin kah­vi­ti­lai­suuk­sin oman hen­ki­lös­tön kes­ken. Sep­pe­leet las­ke­taan san­ka­ri­vai­na­jien muis­to­mer­kil­le Muo­ni­os­sa sekä Lu­ton mies­ten muis­to­mer­kil­le Iva­los­sa. Ro­va­nie­mel­lä sep­pe­leet las­ke­taan tal­vi- ja jat­ko­so­das­sa kaa­tu­nei­den muis­to­mer­kil­le sekä es­pan­jan­tau­tiin kuol­lei­den ra­ja­mies­ten muis­to­mer­kil­le.

– Pi­täi­si­kö lait­taa oveen va­roi­tus­kol­mio, jos­sa on rie­hu­va nuo­ri, yö­kir­jas­to­tä­ti Mar­ja Ala­ta­lo nau­raa.

Koh­ta mei­lä on taas se het­ki, et­tä sii­rä­mä taas kel­lo­ja. Tun­tuu sil­tä, et­tä vas­ta­han met siir­si­mä nii­tä, mut­ta nyt sii­rä­mä­ki tun­nin et­heen­päin. Al­kaa­han ke­sä­ai­ka tä­män kuun 29:ntenä päi­vä­nä.

Muo­ni­os­sa on kol­mi­sen­kym­men­tä lä­hi­hoi­ta­jaa Mar­ja­pai­kas­sa, Ojus­nii­tys­sä ja ko­ti­hoi­dos­sa. He te­ke­vät kaik­ki ras­kas­ta vuo­ro­työ­tä. Muo­ni­on kes­kus­tas­sa asu­va Ar­mi Syk­kö on yk­si heis­tä. Hän on teh­nyt lä­hi­hoi­ta­jan töi­tä Muo­ni­on kun­nal­le kym­me­ni­sen vuot­ta. Vii­me vuon­na hän al­koi opis­kel­la mie­len­ter­veys- ja päih­de­työn eri­koi­sam­mat­ti­tu­kin­toa. Opis­ke­lun ohes­sa hän sai ke­hi­tys­teh­tä­vän. Syk­kö päät­ti kes­kit­tyä lä­hi­hoi­ta­jien työ­hy­vin­voin­tiin.

Ha­luk­kaat ovat jo käy­neet ul­ko­na aja­mas­sa he­vos­re­ki­a­je­lun, mut­ta nyt vie­no ka­vi­on­kop­se kuu­luu tuu­li­kaa­pis­ta. He­vo­nen kä­ve­lee tos­suis­saan pal­ve­lu­ta­lon au­laan ja pääs­tää hir­nah­duk­sen, sel­lai­sen pie­nen oman­ko­koi­sen.

1. Pe­rus­tuu­ko Ko­la­rin kun­nan pit­kä­jän­tei­nen ke­hi­tys­työ ly­hyt­kes­toi­siin hank­kei­siin? Vai on­ko hank­kei­den ha­ke­mi­sel­la muu tar­koi­tus­pe­rä?

– Kie­li oli ai­van ou­toa ja vai­ke­aa. On­nek­si olin nuo­ri kun tu­lin ja opin kie­len. Nyt en enää op­pi­si, Rat­ta­na Mel­la nau­raa thai­ra­vin­to­lan­sa kas­sal­la Muo­ni­on Kie­las­sa.

Luon­to ja oi­kea tal­vi on eh­dot­to­mas­ti pa­ras­ta Suo­mes­sa, sa­noo Le­vil­lä Lap­land Sa­fa­ris -sa­fa­ri­ta­lon myyn­ti­pääl­lik­kö­nä työs­ken­te­le­vä Na­ta­lie Hep­pell-Nie­mi­nen. Hän nau­raa, et­tä ei Eng­lan­nis­sa asu­es­saan tien­nyt­kään ra­kas­ta­van­sa niin pal­jon lun­ta. Hän ei kai­paa ta­kai­sin kau­pun­gin vi­li­nään, jos­sa ih­mi­siä ja au­to­ja on lii­kaa. Hep­pell-Nie­mi­nen on asu­nut Sir­kan ky­läs­sä vuo­des­ta 1996, kun löy­si mat­kal­laan suo­ma­lai­sen mie­hen.

Sy­dän­tal­vi, kyl­mä ja pi­meä. Kun siep­pi­jär­ve­läi­nen, al­ba­ni­a­lais­syn­tyi­nen Ble­di­an To­nu­zi tuli Suo­meen en­sim­mäi­sen ker­ran 14 vuot­ta sit­ten, hän mei­na­si pyör­tää heti kät­te­lys­sä pois.

– Ra­kas­tan sau­no­mis­ta, ka­las­ta­mis­ta, met­säs­sä per­heen kans­sa kä­ve­le­mis­tä ja sien­ten ja puo­lu­koi­den et­si­mis­tä.

Tu­le­va per­jan­tai on har­vi­nai­nen. Kar­kaus­päi­vä eli 29. hel­mi­kuu­ta on vain joka nel­jäs vuo­si. Sil­loin ko­si­taan ja saa­daan ha­me­kan­kai­ta. Kar­kaus­päi­vä­nä myös syn­ny­tään, niin kuin mui­na­kin maa­il­man päi­vi­nä. Kar­kaus­päi­vä­nä, vuon­na 1952 syn­tyi muo­ni­o­lai­nen Ai­ri Kol­jo­nen. Lap­se­na hä­nen syn­ty­mä­päi­vi­ään vie­tet­tiin joka vuo­si, vaik­ka tark­ka päi­vä oli­kin vain joka nel­jäs. Nyt, vä­hän van­hem­pa­na, lä­hei­set muis­ta­vat kyl­lä ai­na, mil­loin on Ai­rin syn­ty­mä­päi­vä. Jos vain joka nel­jäs vuo­si las­ke­taan, Kol­jo­nen täyt­täi­si vas­ta 17 vuot­ta.

Pos­ti toi il­mai­sen kus­tan­ta­jien kir­ja­lu­et­te­lon vuo­del­ta 2019. Leh­ti­nen mo­ti­voi mi­nut kir­joit­ta­maan. Se­la­tes­sa­ni lu­et­te­loa kiin­nos­tuin Anu Heis­ka­sen kir­jas­ta Sa­la­teit­se Sak­saan. Kir­jan sain kir­jas­tos­ta jo­no­tuk­sen jäl­keen lai­nak­si.

Niin ko­la­ri­lai­nen Ja­ni­ta Mick­lin ku­vai­lee ai­kaa, jol­loin hä­nen ah­dis­tu­nei­suus­häi­ri­ö­tään hoi­det­tiin pää­a­si­as­sa psyy­ken­lääk­keil­lä.

Täl­lä ker­taa mie ha­lu­sin ylis­tää meän kan­sa­li­seep­pos­ta Ka­le­val­laa ja ker­toa sen mer­ki­tyk­ses­tä mei­le jäl­ki­pol­vi­le. Ka­le­va­lan­päi­vä lä­hes­tyy vin­haa vauh­tia ja on ma­hot­to­man tär­ke­ää kun­ni­oit­taa meän van­hoi­ta pe­rint­hei­tä. Voi­pi­han sitä ol­la, et­te joku päi­vä jou­tuu kes­ke­le kii­vas­ta kes­kus­te­lua Ka­le­va­las­ta ja sil­loin on hyä näyt­tää tai­ton­sa ja häm­mäs­tyt­tää kans­sa­kuu­li­jan­sa seik­ka­pe­rä­si­lä tii­joi­la.

Juho Haa­pa­la on kuun alus­sa aloit­ta­nut Äkäs­lom­po­lon ja Yl­läs­jär­ven päi­vä­ko­tien joh­ta­ja­na. No­ki­a­lais­läh­töi­nen Haa­pa­la tuli Ko­la­riin töi­hin Lem­pää­läs­tä, jos­sa hän eh­ti toi­mia seit­se­män vuot­ta var­hais­kas­va­tuk­sen opet­ta­ja­na ja päi­vä­ko­din va­ra­joh­ta­ja­na.

Ste­fan Yli­pää toi Luo­teis-Lap­piin ku­van men­nei­syy­des­tä. Ku­vas­sa on Väy­län­pään Kal­le Poh­ja­sen Leon ty­kö­nä, Ste­fan Yli­pään äi­din ko­ti­pai­kas­sa. Kuva otet­tu vuon­na 1945.

Tor­nio-Muo­ni­o­jo­ki­seu­ra ry, tut­ta­val­li­ses­ti Jo­ki­seu­ra, on pi­tä­nyt joen ja jo­ki­laak­son ih­mis­ten puol­ta jo 35 vuot­ta. Konk­reet­ti­se­na tu­lok­se­na pit­kä­jän­tei­ses­tä työs­tä me­ri­a­lu­een ra­joit­ta­ma­ton lo­hen­ka­las­tus on nyt ra­jal­li­sis­sa mi­tois­sa. Laa­ke­reil­le ei voi jää­dä le­pää­mään. Kamp­pai­lu jat­kuu. Ta­voit­tee­nam­me on va­el­lus­ka­lo­jen kan­ta­koh­tai­nen ka­las­tus. Se ta­kaa par­haan mah­dol­li­sen tu­lok­sen bi­o­lo­gi­ses­ti, ta­lou­del­li­ses­ti ja so­si­aa­li­ses­ti.

Sii­tä tu­lee en­si vuon­na 80 vuot­ta, kun tu­lin kou­lui­kään. Tuo vuo­si oli 1941. Hil­ma-tä­ti­ni oli kier­to­kou­lun opet­ta­ja. Tuon vuo­den alus­sa hän piti kier­to­kou­lua Muo­ni­on Ku­tu­ni­van ky­läs­sä Ar­vid Ku­tu­ni­van ta­los­sa, jota ei La­pin sota tu­hon­nut. Olin tä­ti­ni mu­ka­na Ku­tu­ni­vas­sa v. 1942 alus­ta pää­si­äi­seen saak­ka. Tä­ti­ni kans­sa asus­tim­me ta­lon ka­ma­ris­sa.