Tuu­li­myl­ly osuu mo­neen sil­mään kirk­koon men­nes­sä Ko­la­ris­sa. Tuu­li­myl­ly ei kui­ten­kaan ole lu­te­ri­lai­sen kir­kon pys­tyt­tä­mä vii­toi­tin, niin kuin eh­kä hä­täi­sem­pi saat­tai­si luul­la, vaan kirk­koa vas­ta­pää­tä asu­van hel­lun­tai­seu­ra­kun­nan pa­pin Jor­ma Lap­pa­lai­sen sii­hen aset­ta­ma.

He­tas­sa jär­jes­te­tään Kan­sal­li­nen hiih­to­päi­vä -ta­pah­tu­ma, jos­ta ku­va­taan vi­de­ok­lip­pe­jä TV2:n ur­hei­luoh­jel­miin.

Erää­nä päi­vä­nä Ris­to it­ki töis­sä ja ta­ju­si, et­tä nyt hän tar­vit­see apua. Ris­to on ko­la­ri­lai­nen mies, joka pu­huu täs­sä ju­tus­sa muu­te­tul­la ni­mel­lä ai­heen ar­ka­luon­toi­suu­den vuok­si.

Tun­net­ko ih­mi­sen, joka ei jää kos­kaan huo­maa­mat­ta? Sel­lai­sen, joka ve­tää kat­seet puo­leen­sa jo pel­käl­lä si­sään­tu­lol­laan ,ja jon­ka it­se­var­muus on aluk­si vas­taan­sa­no­ma­ton­ta ja ihail­ta­vaa. Esiin­ty­mi­sel­lään hän vie­lä var­mis­taa huo­ma­tuk­si tu­le­mi­sen­sa ja muis­tiin­jää­mi­sen­sä. Hän saat­taa ol­la nar­sis­ti. Se lie­nee sel­vää, mut­ta on­ko sii­tä syy­tä ol­la huo­lis­saan? Pe­ri­aat­tees­sa on: Jos ih­mi­sen fo­kus on vain hä­nes­sä it­ses­sään, niin toi­sil­ta voi lop­pua il­ma, jota hen­git­tää. On­ko sii­tä piir­tees­tä hyö­tyä jol­le­kin? Voi ol­la, ei kai evo­luu­tio oli­si sitä muu­ten sääs­tä­nyt. Sitä piir­ret­tä ni­mit­täin löy­tyy jos­sain suh­tees­sa meis­tä jo­kai­ses­ta. Omien etu­jen vaa­li­mi­nen on so­pi­vis­sa mää­rin tar­peel­lis­ta ar­jen sel­viy­ty­mi­ses­sä, muu­ten voi kai jää­dä tois­ten jal­koi­hin. Ih­mi­sen täy­tyy us­koa riit­tä­väs­ti omaan ar­voon­sa ja mer­ki­tyk­seen­sä täs­sä teh­tä­väs­sä. Tuo lie­nee lä­hel­lä ter­veel­li­sen nar­sis­min mää­ri­tel­mää. On myös vai­kea ku­vi­tel­la, et­tä viih­de­maa­il­man täh­det voi­si­vat kei­ka­roi­da niin an­tau­muk­sel­la il­man hie­man suu­ren­tu­nut­ta oma­nar­von­tun­net­ta ja ihai­lun tar­vet­ta. Täl­lai­ses­ta show´sta voi­vat hyö­tyä kaik­ki, vai mi­ten muu­ten se­lit­täi­sim­me Fred­die Mer­cu­ryn läh­te­mät­tö­män vai­ku­tuk­sen lä­hes kaik­kiin 1980–90-lu­vuil­la elä­nei­siin? Voi tie­ten­kin ol­la, et­tei hän ol­lut var­si­nai­ses­ti nar­sis­ti ja et­tä viih­dyt­tä­mi­sen tar­ve on vain jois­sa­kin vah­vem­pa­na il­man vää­ris­ty­nyt­tä oma­nar­von­tun­net­ta, mut­ta voi­maan­nut­ta­mi­nen on ai­na myös yk­si­lön oman ky­vyk­kyy­den­tun­teen ja it­sen­sä hy­väk­syn­nän li­sää­mis­tä. Fred­die lu­pa­si teh­dä meis­tä jo­kai­ses­ta ää­nen­no­peu­den ylit­tä­viä, ja sii­nä on­nis­tui niin lä­hel­le kuin ar­tis­ti kos­kaan voi.

Luo­teis-La­pis­sa aloit­taa mon­ta uut­ta ko­lum­nis­tia, ja tie­ten­kin Mart­ti, jol­la läh­tee jo 27. vuo­si Lu­lan vie­rai­le­va­na kir­joit­ta­ja­na.

Muo­dos­lom­po­lo­lai­nen tans­si­tai­tei­li­ja Ka­ta­rii­na An­ge­ria on vuo­sit­tain emän­nöi­nyt tans­sin ja mui­den esi­tys­tai­tei­den am­mat­ti­lais­ten koh­taa­mis­ta ja työ­pa­jaa sy­dän­tal­vel­la tam­mi­kuus­sa. Vuo­sit­tain Keho-ryh­mit­ty­mä on teh­nyt esi­tyk­siä eri pai­kois­sa. Yh­te­nä vuon­na Ko­la­ris­sa Tan­nas­sa, vii­me vuon­na lun­ta las­ten muo­vi­sil­la kyl­py­am­meil­la pöl­lyt­te­le­vät tans­si­jat ih­me­tyt­ti­vät ja ilos­tut­ti­vat Muo­ni­on ky­län­rai­til­la ja yh­te­näis­kou­lun pi­hal­la 35 as­teen pak­ka­ses­sa.

Vii­me vuo­si­sa­dal­la kun ap­tee­kis­ta ei voi­nu saa­da sär­ky­lää­ket­tä pil­le­rei­nä (tap­let­ti). Lääk­keet oli pul­ve­rei­ta, ja ne oli pa­kat­tu pie­niin pa­pe­ri­kää­röi­hin, joi­ta sa­not­tiin la­puik­si. Lap­pu­ja oli pään­sär­kyyn ja ham­mas­tau­tiin tai­si ol­la. In­fu­lens­saan­kin oli Ho­ta­pul­ve­ria, Ko­la­ris­ta sai Tuo­mas-Kal­len pul­ve­ri­a­kin. Sil­loin yleen­sä sa­not­tiin, kun jol­la­kin sär­ki jo­tain paik­kaa et­tä, ota lap­pu ja pane la­pun pääl­le maa­ta kyl­lä se sii­tä ohi me­nee.

Oli­pa­han pak­kas­päi­vä taas ei­len. No ei­hän sitä ol­lu ko hilk­kua vail­le mii­nus 30 as­tet­ta. En­sin kä­vin tar­kas­ta­mas­sa yh­den il­vek­sen tap­pa­man po­ron raa­don, Näk­kä­län pa­lis­kun­nan kes­ki­o­sis­sa. Siel­tä on il­ves­ha­vain­to­ja ja va­hin­ko­ta­pauk­sia tul­lut vii­me vuo­si­na yhä ti­he­ne­vään tah­tiin.

”Kyky on se, mitä pys­tyt te­ke­mään. Mo­ti­vaa­tio mää­rää sen, mitä teet. Asen­ne rat­kai­see, kuin­ka hy­vin sen teet.”

Vuo­si 2021 osoit­ti, et­tä maa­il­man­laa­jui­nen pan­de­mia ei suin­kaan ol­lut vie­lä ohi, ja ko­ro­na­ta­paus­ten mää­rä nou­si eri­tyi­ses­ti lop­pu­vuo­den ai­ka­na. Kun­nan toi­min­noil­le täs­tä ai­heu­tui run­saas­ti pai­net­ta eri­tyi­ses­ti ter­vey­den­huol­lon or­ga­ni­saa­ti­ol­le, mut­ta toki ko­ro­na nä­kyy mel­kein­pä kai­kis­sa toi­min­nois­sa. Tot­ta kai ko­ro­nal­la on ol­lut ja on vai­ku­tuk­sen­sa myös yri­tys­toi­min­taan, eri­tyi­ses­ti pal­ve­lui­den alal­la. Vuo­teen 2022 läh­de­tään sii­nä ole­tus­ti­lan­tees­sa, et­tä vii­mei­sin voi­mak­kaas­ti le­vi­ä­vä vi­rus­va­ri­ant­ti jat­kaa le­vi­ä­mis­tään vuo­den vaih­teen yli, mut­ta asi­an­tun­ti­joi­den lau­sun­to­jen pe­rus­teel­la voi­ta­neen us­koa, et­tä omik­ron ei pää­sään­töi­ses­ti oli­si va­ka­vaa sai­ras­tu­mis­ta ai­heut­ta­va. Tämä oli­si hy­vin toi­vot­ta­vaa niin Ko­la­rin, koko Suo­men ja myös koko maa­il­man kan­nal­ta.

Ko­la­rin ja Muo­ni­on pan­keis­sa kävi eten­kin vii­me vii­kol­la ku­hi­na, kun ih­mi­set ha­ki­vat lom­pa­koi­hin­sa uut­ta va­luut­taa. Au­to­maat­tei­hin eu­rot tu­li­vat per­jan­tai­na. Pan­keis­ta va­kuu­tel­laan, et­tä eu­rot riit­tä­vät, vaik­ka het­kit­täin jot­kut se­te­lit tai ko­li­kot saat­ta­vat lop­pua. Ih­mi­set ovat tu­tus­tu­neet uu­teen ra­haan niin ha­na­kas­ti, et­tä mark­ko­jen vir­ta kaup­poi­hin tun­tui eh­ty­vän jo täl­lä vii­kol­la. Hin­ta­la­puis­sa mar­kat vie­lä nä­ky­vät. Pal­jon pien­tä ja erik­seen hin­noi­tel­tua ta­va­raa myy­vät liik­keet, ku­ten Tii­nan Tori Ko­la­ris­sa ja Mar­jan Lah­ja ja Kuk­ka Muo­ni­os­sa, ovat jät­tä­neet eu­ro­hin­noit­te­luun siir­ty­mi­sen tam­mi­kuun rau­hal­li­sil­le vii­koil­le. Ve­net­ti­läi­nen Mai­la Vaat­to­vaa­ra poh­ti, et­tä me­dia on hös­söt­tä­nyt koko eu­ro­a­si­as­ta ai­van lii­kaa.

Suru yh­dis­tää, sa­noo Ko­la­rin seu­ra­kun­nan di­a­ko­ni­a­työn­te­ki­jä Tiia He­lan­der. Hän ve­tää su­ru­ryh­mää, jos­sa saa ver­tais­tu­kea toi­sil­ta lä­hei­sen­sä vas­ta me­net­tä­nei­tä. Pie­nes­sä kun­nas­sa ei ole mah­dol­li­suut­ta jär­jes­tää omia ryh­mi­ään esi­mer­kik­si lap­sen­sa me­net­tä­neil­le tai it­se­mur­han teh­neen omai­sil­le, vaan kai­ken­kir­ja­vat omai­set ko­koon­tu­vat yh­des­sä ryh­mäs­sä.

Ko­ro­na­vuo­si kak­si al­koi Ko­la­ris­sa ja Muo­ni­os­sa ro­kot­teil­la, ja oli­han nii­tä odo­tet­tu­kin. En­sim­mäi­se­nä puh­kot­tiin hoi­ta­jien na­hat.

Toi­mit­ta­ja Jaak­ko Lyy­ti­nen kir­joit­ti Ko­la­rin kai­vos­kiis­tas­ta laa­jan ju­tun Hel­sin­gin Sa­no­mis­sa 12. jou­lu­kuu­ta. La­pin mal­mie­siin­ty­mät osa­na il­mas­ton­muu­tok­sen tor­jun­taa ei kui­ten­kaan ai­na­kaan Ko­la­rin Han­nu­kai­sen koh­dal­la pidä paik­kaan­sa. Lä­hes­kään kaik­ki Poh­jois-Suo­men mal­mie­siin­ty­mät ei­vät ole maa­il­man­mit­ta­kaa­vas­sa eri­tyi­sen hou­kut­te­le­via. Eri­tyis­tä on enem­män­kin nii­den vai­kea hyö­dyn­tä­mi­nen, mal­mien rik­ki­pi­toi­suus ja ris­kit erit­täin her­käs­ti haa­voit­tu­val­le luon­nol­le, eri­tyi­ses­ti ve­sis­töl­le.

Tönö kuin tönö, kun­han on asu­mis­kel­poi­nen, on va­ki­tui­ses­ti asut­ta­va? Ihan niin asia ei kui­ten­kaan ole. Suo­mes­sa asu­mis­ta sää­te­lee maan­käyt­tö- ja ra­ken­nus­la­ki, ja siel­tä löy­ty­vät asi­aan tar­kat py­kä­lät. La­ki­py­kä­lien tar­koi­tus on var­mis­taa, et­tä ih­mi­set asu­vat tur­val­li­sis­sa ko­deis­sa, ja et­tä ne ovat tar­peek­si läm­pi­miä ja asu­mi­seen so­vel­tu­via. Ko­la­ris­sa ja Muo­ni­os­sa on var­sin­kin mat­kai­lu­a­lu­eil­la kroo­ni­nen asun­to­pu­la. Sen si­jaan va­paa-ajan asun­to­ja on run­saas­ti. Moni alu­eel­la va­ki­tui­ses­ti asu­va asuu mö­kis­sä, jo­hon ei vuo­den 2013 jäl­keen teh­dyn lin­jauk­sen jäl­keen ole enää vi­ral­li­ses­ti saa­nut kir­jo­ja muu­tet­tua. Nämä ih­mi­set kir­ja­taan kyl­lä va­paa-ajan asun­ton­sa si­jain­ti­kun­nan asuk­kaik­si, ja he ovat oi­keu­tet­tu­ja kaik­kiin pal­ve­lui­hin, mut­ta vi­ral­li­ses­ti he ovat vail­la va­ki­nais­ta asun­toa. Se muut­tuu vain, jos va­paa-ajan asun­non käyt­tö­tar­koi­tus muu­te­taan va­ki­tui­sek­si asun­nok­si.

Osa meis­tä on kat­so­nut usei­ta zom­bi-ai­hei­sia elo­ku­via ja osa ei var­maan ai­nut­ta­kaan. Kaik­ki kui­ten­kin tie­tä­vät mis­tä on kyse. On­han suu­rin osa elos­sa ole­vis­ta ih­mi­sis­tä syn­ty­nyt Ro­me­ron Night of the Li­ving Dead vuo­del­ta 1968 jäl­keen. Oh­jaa­ja käyn­nis­ti val­ta­van il­mi­ön elä­vien kuol­lei­den mars­sil­laan. Syn­ty­nyt­tä kau­hua ei vä­hen­tä­nyt se, et­tä elo­ku­van al­ku­näy­tök­siin pää­si va­hin­gos­sa lap­set­kin, sil­lä ikä­ra­jaa val­vo­va ko­mis­sio oli lo­mal­la.

Kun ikään­ty­neen ih­mi­sen asun­toa pi­täi­si ryh­tyä kor­jaa­maan ja tun­tuu sil­tä, et­tä pro­jek­tin lä­pi­vie­mi­seen tar­vit­tai­siin apua, ota yh­teyt­tä kor­jaus­neu­vo­jaan.

Äi­jän­kö­ri­läät is­tah­ta­vat le­lu­laa­ti­kon kan­nel­le. Tai oi­ke­as­taan he vain ovat is­tah­ta­vi­naan, sil­lä laa­tik­ko ei kes­täi­si edes lap­sen pai­noa.

Am­mat­ti­o­pis­to Lap­pi­as­ta, Muo­ni­on toi­mi­pai­kas­ta val­mis­tui­vat syys­lu­ku­kau­te­na mat­kai­lu­pal­ve­lu­jen tuot­ta­jak­si (mat­kai­lu­a­lan pe­rus­tut­kin­to) Tai­na Vuol­tee­na­ho Enon­te­ki­öl­tä, ko­kik­si (ra­vin­to­la- ja ca­te­ring-alan pe­rus­tut­kin­to) San­na-Maa­ria Tam­mis­to Muo­ni­os­ta, lä­hi­hoi­ta­jak­si, eri­kois­tu­mi­sa­la­na las­ten ja nuor­ten hoi­to ja kas­va­tus: Sa­bi­na Erd­manc­zyk Pel­los­ta, Tyt­ti Kär­kö­lä Par­ka­nos­ta, Jen­ni Sauk­ko­nen Enon­te­ki­öl­tä ja lä­hi­hoi­ta­jak­si eri­kois­tu­mi­sa­la­na van­hus­työ: Bar­ba­ra Hin­ter­mei­er Muo­ni­os­ta, Jo­han­na Kun­na­ri Muo­ni­os­ta ja Tan­ja Virk­ku­nen Enon­te­ki­öl­tä.

– Lap­se­na ava­ruus kieh­toi mi­nua suu­res­ti, vaik­ka se sa­maan ai­kaan ai­heut­ti­kin kyl­mää­vän yk­si­näi­syy­den tun­teen, ku­vaa Ko­la­rin uu­si seu­ra­kun­ta­pas­to­ri Ee­va Saa­ri­maa lap­suu­den ko­ke­muk­si­aan per­hees­sä il­man si­sa­ruk­sia. Saa­ri­maa oli jo pik­ku­tyt­tö­nä fi­lo­so­fi­nen ih­mi­nen, joka poh­dis­ke­li esi­mer­kik­si on­ko kaik­keu­del­la al­kua ja lop­pua.

Ko­la­rin Säh­kö Oy poh­tii par­hail­laan, mi­ten voi­daan vält­tyä säh­kön ku­lut­ta­ja­hin­nan nou­sus­ta. Toi­min­nan jat­ku­mi­sen kan­nal­ta oli­si vält­tä­mä­tön­tä nos­taa ki­lo­wat­ti­tun­nin hin­taa kah­del­la pen­nil­lä. Tämä nos­to tie­täi­si sitä, et­tä säh­köyh­ti­ön asi­ak­kaat jou­tui­si­vat mak­sa­maan ki­lo­wat­ti­tun­nil­ta nel­jä pen­niä enem­män kuin naa­pu­riyh­ti­öit­ten ku­lut­tai­at.

Tar­ja Veis­tol­la on kak­si muik­kui­hin liit­ty­vää ta­ri­naa tänä aa­mu­na. En­sim­mäi­ses­sä on mu­ka­na edes­men­nyt kan­san­tai­tei­li­ja Jui­ce Les­ki­nen.

Ol­tiin jos­kus 1960-lu­vun puo­les­sa­vä­lis­sä Sula-ojal­la sa­vo­tal­la. Tam­mi- hel­mi­kuun vaih­tees­sa olit sem­mo­set 40 as­teen pak­ka­set, vii­kon tois­ta. Ei­pä sitä enää met­tään­kään lä­het­ty, mut­ta kun ai­ka tuli käm­päl­lä­kin pit­käk­si, pää­tim­me ka­ve­rin kans­sa ko­keil­la min­kä­lais­ta on sa­ha­ta noin ko­val­la pak­ka­sel­la. Pals­tal­le oli mat­kaa ki­lo­met­rin ver­ran, kun pää­sin pals­tal­le kai­voin sa­han um­pi­ses­ta, sain­pa jopa käyn­tiin­kin sen. En­sim­mäi­sen puun kun kaa­voin, se oli sem­mo­nen ka­hen­lei­kon ko­mea pe­tä­jä, pik­ku­sen kyl­kes pys­tys­sä ole­vaan puu­hun niin sii­tä pirs­ko­sit ok­sat pois, sii­nä se muut­ti vä­hän suun­taa ja kaa­tu jus­tiin pöl­li­ni­pun pääl­le, se meni pie­nik­si pirs­ta­leik­si. Kak­si ka­hen met­rin sul­lia mie sii­tä sain, lo­put oli kun nuo­tio pirs­to­ja. Sii­hen se mi­nun kok­kei­lu jäi­ki, hei­tin sa­han um­pi­seen ja lä­hin käm­päl­le. Ka­ve­ril­la oli pals­taan pi­tem­pi mat­ka ja sitä oli jo mat­kal­la al­ka­nut pa­lel­la ja soli pyör­tä­nyt ta­kai­sin käm­päl­le. Kun he­vo­sia käy­tet­tiin ul­ko­na niin veri niil­tä sie­rai­mis­ta pirs­ko­si.

Re­von­tu­let ovat kieh­to­neet ih­mi­siä kaut­ta ai­ko­jen. Al­ku­pe­räis­kan­so­jen kes­kuu­des­sa nii­hin on suh­tau­dut­tu kun­ni­oi­tuk­sel­la ja jopa pe­lol­la, mut­ta myös tie­teel­li­ses­sä maa­il­mas­sa nii­den ole­mas­sa­o­lo oli pit­kään suu­ri mys­tee­ri.

Sah­din te­ke­mi­nen ei ole ka­to­a­vaa kan­san­pe­rin­net­tä. Sii­tä to­dis­taa äkäs­lom­po­lo­lai­nen Mik­ko Jo­ki­nen, joka pa­nee jou­lu­sah­din ja jos­kus te­kee sah­tia mui­hin­kin juh­liin.

Maas­sa on han­ki ja jär­vet jääs­sä. Au­rin­gon sil­mä on sam­mu­nut. Jou­lu­kuun kol­man­nen­tois­ta päi­vän il­ta on Poh­jo­las­sa pi­meä ja pie­nes­sä Ko­la­rin ete­lä­pään ky­läs­sä se on myös lu­mi­nen.

40 vuot­ta sit­ten eli jou­lun al­la vuon­na 1981 Luo­teis-Lap­pi uu­ti­soi Muo­ni­oon avat­ta­vas­ta Al­kos­ta. Kun­nan en­sim­mäi­nen Al­ko oli tar­koi­tus ava­ta seu­raa­va­na vuon­na, vii­si vuo­si­kym­men­tä val­ta­kun­nan en­sim­mäis­ten Al­ko­jen jäl­keen.

Tä­män­vuo­ti­sen Luo­teis-La­pin jou­lu­nu­me­ron kan­nes­sa on Je­ris­jo­ki ja Suu­kos­ki Muo­ni­on kes­kus­tas­sa ku­vat­tu­na muu­ta­ma vuo­si sit­ten ta­pa­nin­päi­vä­nä. Va­lo­ku­van on ot­ta­nut kun­nal­lis­po­lii­tik­ko­na ja opet­ta­jan Muo­ni­os­sa tun­net­tu Mat­ti Myl­ly­kan­gas, joka on har­ras­ta­nut va­lo­ku­vaus­ta jo pit­kään.

Al­kon myy­mä­län avaa­mi­nen en­si vuo­den alus­sa Muo­ni­oon tu­lee kos­ket­ta­maan mel­koi­ses­sa mää­rin so­si­aa­li­sih­tee­ri Erk­ki Vuol­loa, joka toi­mii kun­nas­sa ai­no­a­na so­si­aa­li­vi­ra­no­mai­se­na.