Niklas Haaviston laskualue on Freeride Academyn myötä laajentunut Ylläkseltä Kilpisjärvelle asti. Opiskelijat hiihtivät ja laskivat Kilpisjärvellä pari viikkoa sitten viikonloppuleirillä.
Eemil Pellonperä
Tammikuun lopun auringonpaiste Kilpisjärvellä tunturin päällä, horisontissa Norjan vuoret. Hetki on jäänyt Muonion Freeride Academyssa ja lukiossa ensimmäistä vuotta opiskelevan äkäslompololaisen Niklas Haaviston mieleen.
Luoteis-Lappi haastatteli helmikuussa 1983 timanttihääpäiväänsä viettänyttä avioparia Anna ja Oskari Petäjäniemeä. Arkistojuttu.
Luoteis-Lappi
– Se vihkimäreissu oli viikon mittainen. Hevosella täältä lähin Tornioon ja Anna tuli sinne junakyydillä Turusta. Kolme päivää kesti siihen aikaan matka täältä Tornioon.
Niilas Siitonen
Tiina Tapio
Kysyimme Hilla Groupin gallupissa useassa kunnassa 1) Mikä sinua huolestuttaa? 2) Mikä tuo elämääsi iloa?
Jonna Nikumaa
Tammikuu on loppu. Uuden vuoden tuomat uudet tuulet ovat haihtuneet kauas tunturituulten mukana. Valtavan moni ajatteli tehdä vuodesta 2023 paremman kuin edeltäjänsä. Ainakin se ihastuttava tunne paremmasta tulevaisuudesta on nyt vaimentunut arkisen puurtamisen tasolle. Vuodenvaihteessa tunnettu "hyvä pöhinä" on neutralisoitunut vaimeaksi päänsisäiseksi huminaksi.
Äkäslompololaiset Heidi ja Vilda Siira ovat yhden vanhemman perhe.
Tiina Tapio
Vilda-vauvan lempilelu on tällä hetkellä vispilä. Se on leikkimatolla lelukorissa muiden tärkeiden esineiden joukossa. 8-kuukautisen Vilda Siiran äiti Heidi Siira kertoo, että lelujen lisäksi vauva on kovasti kiinnostunut muista ihmisistä.
Yhdysvaltalaiset lähetystyöntekijät Margaret ja Stephen George (oik.) ovat liikkuneet Afrikassa, Aasiassa, Euroopassa ja Amerikassa. Viime juhannuksena he vierailivat Kolarin Kesäjuhlissa ja puhuivat Katri Mälkiä-Larman tulkkaamana.
Jorma Lappalainen
Ensi viikonloppuna on säpinää Kolarin kouluilla, kun kansainvälinen yhteiskristillinen Rukouskonferenssi käynnistyy kahden vuoden tauon jälkeen. Välivuosina olemme kokoontuneet pienemmällä joukolla Yllästunturin Saaga-hotellilla ja Pyhän Laurin kappelissa.
Jonna Nikumaa
Myönnän jotakin heti tähän alkuun. Pelasin tällä kolumnilla digilottoa eli annoin internetin päättää aiheen. Yleensä kirjoitan matkailusta, mutta pääni löi alkuvuoden kunniaksi tyhjää ja annoin hakukoneen tehdä työt.
Koira kuuluu kaveriksi kolarilaisen Miia Kumpurinteen elämään. Sylissä on parikuukautinen Rihla-pohjanpystykorva. Seinän maalauksessa on ensimmäinen koira Hemppa.
Vähän kuin vauva-arkea eläisi. Kun taloon tulee koiranpentu, pitää yölläkin heräillä ihan kuten vauvan kanssa. Emäntä, kolarilainen Miia Kumpurinne herää pissattamaan parikuukautista Rihlaa pari kertaa yössä. Onneksi unen saa nopeasti kiinni uudestaan.
Olen huolestuneena seurannut muutoksia Kolarin kunnan eläkeläisten hyvinvointipalveluissa. Aikanaan poistettiin ikäihmisten määräaikaiset terveystarkastukset. Ennen tätä muutosta tietyt ikäluokat kutsuttiin terveystarkastuksiin, ensin terveydenhoitajat suorittivat alkutarkastukset ja tekivät tarvittavat mittaukset ja kokeet, sitten vielä lääkäri kohtasi asiakkaan.
Muonion loistava loppiaissää ja kohdilleen osunut kuutamo. Siinä resepti Matti Myllykankaan kauniille maisemakuvalle Oloksella.
Matti Myllykangas
- Niin on lumivallin reuna kuin voita olisi veitsellä leikattu. Muoniolainen Sami Vilve auraa erinomaista jälkeä, ja viimeisimmänkin pyryn jälkeen tie oli priimakunnossa jo aamuseitsemältä. Kahden kilometrin polveileva ja mutkainen tie Oloksen suunnalla ei ole helpoimmasta päästä aurattava, mutta aina voi luottaa siihen, että sovitut auraukset hoituvat, kirjoittaa Anna-Kaisa Brenner.
Anna-Kaisa Brenner
Kolarilainen Hannu Simu viihtyi metsällä ja letitti puolisonsa Kertun hiukset viimeisiin elinviikkoihin saakka.
Terttu Salmi
Hannu Simu syntyi Kolarissa 9-lapsisen maanviljelijäperheen esikoisena. Hyvin varhain lapsena hän oppi työnteon sekä metsästyksen salat kulkiessaan isän kanssa metsätöissä, poronhoidossa ja hirvimetillä.
Martti Vuollon evakkoaika kului Keski-Ruotsin Kyrktåsjössa elokuvateatterinakin palvelleessa talossa, jonka pihaan muoniolaismiehet rakensivat nopeasti oman saunan.
Vilun tunne iholla, kovakourainen harjaaminen, ympärillä olevien muoniolaisten vihaiset huudot, alastomuuttaan häpeilevien erikokoisten kehojen joukko ympärillä. Kaikki se on painunut 12-vuotiaan muoniolaispojan muistiin niin kirkkaasti, että sen saattoi 78 vuotta myöhemmin kirjoittaa kirjaksi.
Stiina-Kaisa Räisänen avaa kahvila-ravintolan Kolarin kunnanvirastolle. Tilassa on asiakaspaikkoja ylä- ja alakerrassa.
Stiina-Kaisa Räisänen katsahtaa vielä kovin riisuttua liiketilaa Kolarin kunnanvirastolla. Pöydät ja tuolit ovat, mutta muu sisustus puuttuu. Tällä viikolla seinät saavat väreiksi väävejä ja tauluja. Ensi maanantaina 9. tammikuuta kolarilainen Räisänen avaa paikkaan oman kahvila-ravintolan Just Stiinan.
Ari Unga ikuisti talvisen maiseman auton ikkunasta Sieppijärven asemalla.
Ari Unga
Kolarin kirkonkylän katuvalot syttyvät liian aikaisin. Valot syttyvät jo kahden jälkeen iltapäivällä. Se on turhaa sähkönkulutusta.
Mitä sinulle kuuluu, lehtemme lukija? Mikä ottaa päähän? Oletko nähnyt ja kuvannut jotain ihastuttavaa? Oletko osallistunut yhdistyksen tapahtumaan, jossa ei ollut toimittaja paikalla?
Eduskunnan päättämä sosiaali-, terveys- ja pelastustoimen uudistus on historiallisen suuri. Lapissa palveluja on järjestänyt 27 organisaatiota, kuntia ja kuntayhtymiä. Nyt järjestäjiä on yksi, Lapin hyvinvointialue.
Vaattojärvellä sijaitsevan Kotivaaran hautausmaan omistaa Luoteis-Lapin vapaa-ajattelijat ry. Sen pinta-ala on 1,042 hehtaaria ja siellä on hautapaikkoja n. 700.
Tuiskuinen metsä ottaa villasukkailijat vastaan pehmeästi, ja jalkojen pienet lihakset saavat vahvistusta. Useana talvena villasukilla juossut Saana Tulppo lähti villasukkalenkille, kun äiti ehdotti ja koska se on kivaa.
Milla Salo
Riikka Tulppo on ilmoittanut Facebookissa hyvinvointipalveluita tarjoavan yrityksensä sivulla, että tänään juostaan villasukilla talvipolkuja pitkin.
Katson voivani sanoa jotain johtamisesta. Ikää on partasuuksi asti ja esihenkilönä olen toiminut eri organisaatioissa yli 7 vuotta. Työterveyshuollossa tapasin lukuisia esihenkilöitä erikokoisista yrityksistä. Olen nähnyt ja tehnyt johtamista – hyvää ja huonoa. Vähennän itse työelämässäni johtamista, ja koska siitä vielä jotain muistan, niin haluaisin kirjoittaa jutun jonka jokainen lukemisen jälkeen päättää jättää pomonsa eteen avoimeksi sivuksi ikään kuin sattumalta.
Suomalaiset tietenkin puhuvat suomea niin kuin haluavat. Se on enimmäkseen hyvä ja vapauttava asia. Selvän saa ottaa jokainen niin hyvin kuin taitaa tai ehtii. Nyt vain tuppaa olemaan niin, että olympia-aatteen henki on karannut pullosta kummalliselle juoksuradalle. En liene ainoa, joka on joutunut toteamaan, että puhuttu kieli on kirinyt nopeutta vallan huimasti. Varsinkin tiedotusvälineiden. Ei ole liioin väliä, minkä alan haastateltava, asiantuntija, kielipelaaja radalla on, vauhti voi jättää kuulijan ällistelemään, oliko puhe ensinkään suomea. Näin kävi ainakin minulle eräänä joulukuun aamuna toimittajan, myös nopsakielisen, haastatellessa rahoitusanalyytikkoa. Tämä naishenkilö rullasi sanoiksi tarkoitettuja ääniä sellaisella nopeudella, että puhe olisi yhtä hyvin voinut olla joko swahilia tai vaikka takalogiaa. En ymmärtänyt mitään, kuulin vain naistoimittajan lopuksi vilauttavan haastatellun nimen; kuulin ensimmäisen kirjaimen - L.
Näin mainostivat T-market Friberg ja Heino Anttila Ky herkkujaan, mutta paljonko maksoi kilo mullin maksaa Sokos-hallissa vuonna 1983?
1) Kannessa mainostivat ruokakaupat. E-hallista sai puolen kilon paketin Saludo-kahvia 15,90 markalla ja kilon keräkaalia 2,5 markalla. Sokos-hallista irtosi kahdeksan rullaa wc-paperia 14,75 markalla ja maitoranska-leipä 2,8 markalla, mutta paljonko maksoi kilo mullin maksaa vuonna 1983?
Keijo Taskinen astelee Kutunivan jäällä. Joulukuinen luonto on rauhallinen.
Luonto antaa Keijo Taskiselle parhaat muistot. Sellaiset, jotka jäävät mieleen. Jos hän miettii, mitä teki toissaviikolla tai viime kuussa kotiarjessaan, eipä välttämättä tule mieleen. Tilanne on täysin toinen, kun on liikkellä ja luonnossa. Leirit jäävät muistiin, maastonmuodot.
Nuorisotila-Tippala sai joululahjaksi kierrätysmateriaalista rakennetun joulukuusen.
Heidi Ylitalo
Muonion työpaja rakensi nuorisotalo Tippalalle joulukuusen kierrätysmateriaaleista yhdessä Lappian opiskelijoiden ja pajalaisten kanssa.
Taina Pudas
Luoteis-Lapin Invalidit ovat lahjoittaneet 12 paria villasukkia Kolarin Palvelutalolle. Kotihoidon henkilökunta on arponut sukkien saajat. Kuvassa on osa sukkia saaneista: Esa Liikamaa (vas.), Hannu Joutsijärvi, Orvokki Teurajärvi ja Erkki Moilanen. Kiitämme Luoteis-Lapin Invalideja villasukkalahjoituksesta ja toivotamme kaikille oikein hyvää joulua ja onnellista uutta vuotta!
Mie sytytän kynttilän Artsin kuvan viehreen. Lepattava liekki ottaa hämärän huohneen ittelheen, radiossa soi Seimillä härkien. Klasin takana kaamos värjää koko maailman sinheen ja lilhaan. Mettätintti hakkaa talia ikkunanpielessä, se on pörhistänyt ittensä palloksi. Siellä on kravakka pakkanen Niin se oli silloinkin ko Artsia vietiin.
Prr! Huutaa kello sen merkiksi, että Elvi Tuiskun ja Oili Kauvosaaren on aika tarkistaa Sointulan uunissa paistuvien leivonnaisten tilanne.
Milla Salo
– En ole tehny mithään, ko olen joulun töissä, ja lapset ei ole täällä, Oili Kauvosaari toteaa ja vetelee vanhanaikaisella taikinapyörällä vastakaulittua torttutaikinaa sopivanlevyisiksi luiskiksi.
Teija Goman vastaa Lapinvuokon asiakaspalvelusta, Paavo Goman arkutuksesta ja kuljetuksista.
Tiina Tapio
Kun omaisen kuolema kohtaa, astellaan kukkakaupan puolelta takahuoneeseen. Omaisen eteen tulevat valinnat.
Aila Marjakankaan perhealbumi
Isä oli syntyjään 11-lapsisesta perheestä Kolarinsaaresta. Hän oli äitinsä Saiman. o.s. Jolla ja isänsä poroisäntä / talollinen Aadolf (Aate) Pudaksen kahdeksas lapsi. Kaksi veljeä kuoli pienenä ja kaksi sodassa. Aate-isä kuoli talvi- ja jatkosodan välissä. Perheessä oli ollut siis paljon menetyksiä. Isä ei näistä juuri puhellut.