Ta­po­jär­vel­lä on talo ja ta­los­sa ylä­ker­ran huo­ne, joka on Kai-Jor­ma Lom­po­lo­jär­ven. Jos hä­net tel­jet­täi­siin sin­ne vii­kok­si, tyl­sää ei tu­li­si. Hän kat­soi­si Hol­ly­woo­din kul­ta­kau­den näyt­te­li­jän Er­rol Flyn­nin elo­ku­via, lu­ki­si kir­ja­hyl­lys­tä Bu­kows­kia. Hy­vin luul­ta­vas­ti te­ki­si omaa tai­det­taan.

Pöy­tään on ka­tet­tu run­saat voi­lei­vät, vii­ne­rit ja kah­vit. Kah­vit­te­lun ohel­la pe­la­taan il­mais­ta bin­goa. Pu­nai­nen Ris­ti on jo pit­kään ja­ka­nut yli­jää­mä­ruo­kaa per­jan­tai­sin kau­pois­ta ja kes­kus­keit­ti­öl­tä Ko­la­rin Pap­pi­lan­tien ker­ho­huo­neel­la. Tänä syk­sy­nä ruo­an­ja­ke­lun oheen on tul­lut toi­min­taa myös ker­ho­huo­neen si­sä­ti­loi­hin. Ruo­an ha­ke­mi­sen li­säk­si voi jää­dä viet­tä­mään het­ken tois­ten seu­ras­sa.

Suo­mek­si kään­net­ty­nä edel­lä mai­nit­tu tar­koit­taa seu­raa­vaa: au­to­maat­ti­nen tila-mal­lin luo­mi­nen, tes­taa­mi­nen ja muu­tos­ten ha­vait­se­mi­nen graa­fi­sen käyt­tö­liit­ty­män kaut­ta. Ym­mär­rys ei kään­nök­ses­tä ko­vin pal­jon pa­ra­ne. Sel­ven­nys­tä asi­aan voi läh­teä ha­ke­maan Je­ris­jär­ven ran­nal­ta, juu­ri ja juu­ri Kit­ti­län puo­lel­la ra­jaa si­jait­se­vas­ta mö­kis­tä, jos­sa työs­ken­te­lee ke­mi­jär­ve­läis­syn­tyi­nen tie­to­tek­nii­kan alan dip­lo­mi-in­si­nöö­ri Pek­ka Aho.

Se he­rät­ti tut­ta­va­pii­ris­sä en­sin ih­me­tys­tä ja epä­us­koa, sen jäl­keen ihai­lua. Joo­nas ja Mart­ta Saa­ri­nen ei­vät jää­neet ih­met­te­le­mään, kun tuli ti­lai­suus läh­teä poh­joi­seen. Tu­rus­sa asu­neet Joo­nas ja Mart­ta sa­noi­vat "tah­don" vii­me vuo­den huh­ti­kuus­sa, ja jo elo­kuus­sa Joo­nas oli töis­sä Muo­ni­os­sa, Har­ri­ni­vas­sa.

Väy­län­var­ti­nen saat­taa käy­dä Al­lan­tis­sa. Joku käy Beng­tis­sä­kin. Sa­mas­sa pai­kas­sa käy­vät, Ican kau­pas­sa Ruot­sin tul­lin lä­hel­lä.

Rans­ka­lai­sel­la Ke­vin Ber­lan­dil­la ker­tyi tänä syk­sy­nä hie­man ta­val­lis­ta pi­dem­pi työ­mat­ka. Jo vii­me kau­del­la Har­ri­ni­vas­sa op­paa­na työs­ken­nel­lyt mies päät­ti tänä vuon­na tul­la Lap­piin uu­des­taan, mut­ta täl­lä ker­taa len­to­ko­neen si­jas­ta pol­ku­pyö­räl­lä.

Siep­pi­jär­vel­tä, säh­kö- ja mat­kai­lu­a­lan yrit­tä­jän kan­na­not­to, Ko­la­rin kun­nan päät­tä­jil­le. On­ko tut­kit­tu, et­tä Siep­pi­jär­ven kou­lu on käyt­tö­kel­vo­ton, kun leh­del­le on tie­to an­net­tu? Ai­koi­naan hal­li­tuk­seen ja val­tuus­toon tuli puut­teel­li­nen tie­to, mut­ta se ei ol­lut­kaan mi­tat­tua/tut­kit­tua. On­ko nyt mit­taus­tu­lok­set esit­tää pää­tök­sen­te­ki­jöil­le?

Kun SKDL:n Han­nu Lep­pä­nen va­lit­tiin kun­nan­val­tuus­ton pu­heen­joh­ta­jak­si vuon­na 1989, Ko­la­ris­sa aloi­tel­tiin Rau­ta­ruu­kin kai­vok­sen ja Par­te­kin se­ment­ti­teh­taan jäl­keis­tä elä­mää. Ly­hy­es­sä ajas­sa kun­nas­ta oli läh­te­nyt sa­to­ja työ­paik­ko­ja. Kun­ta oli ve­don­nut työ­paik­ko­jen puo­les­ta Hel­sin­gin mi­nis­te­ri­öis­sä as­ti, oli ke­rät­ty 5000 ni­men ad­res­si kai­vok­sen jat­ku­mi­sen puo­les­ta.

Mi­nus­ta soli pa­ras­ta ko sat­tu oik­heen hyä ker­to­ja as­tuh­maan kyn­nyk­sen yli. Parh­haat ta­ri­nat ker­rot­hiin tie­tek­ki il­ta­hä­mä­räs­sä. Pir­tin pi­me­ne­vät nur­kat an­to jo­ten­ki pont­ta nii­le kaa­mei­le to­si­ta­ri­noi­le, joi­ta mie­het pöy­än ää­res­sä ma­ta­la­la ää­ne­lä po­ri­sit. Mi­nun isä oli ma­ho­ton näis­sä kum­mi­tus­ju­tuis­sa. Ei­kä net mit­hään sa­tu­ja ol­heet ko to­si­ta­ri­noi­ta ja elä­väs­tä elä­mäs­tä. Oli ta­ri­noi­ta por­rin­sah­haa­jis­ta, jok­ka sit­ten ka­to­sit ja kum­mi­tus­ta­lois­ta Ruot­tin­puo­le­la. Isä us­ko mitä oli näh­ny ja niin us­koin mie­ki, mitä isä ker­to.

Sil­mä­kul­mat kos­tui­vat. Mie­len täyt­ti sa­maan ai­kaan sekä ilo, et­tä oras­ta­va kai­puu. Sy­lis­sä oli lap­suu­sa­jan va­lo­ku­va-al­bu­mi ja sy­dä­mel­lä tu­hat her­sy­vää muis­toa. Oli lau­an­tai 13. hei­nä­kuu­ta, kuo­lin­päi­vää edel­tä­vä il­ta. Is­tuim­me Hen­kan kans­sa hä­nen sän­kyn­sä lai­dal­la ja muis­te­lim­me men­nei­tä yh­tei­siä ret­kiä – eri­tyi­ses­ti nii­tä en­sim­mäi­siä reis­su­ja, jol­loin iso­ve­li vei mi­nut ko­ke­maan jo­tain uut­ta ja jän­nit­tä­vää.

Luo­teis-La­pin toi­mi­tuk­seen tuo­tiin kuva, jon­ka omis­ta­ja on hu­kas­sa. Per­hees­tä otet­tu van­ha kuva löy­tyi Siep­pi­jär­ven kier­rä­tyk­ses­tä os­te­tun Ko­mi­sa­rio Par­ka -ni­mi­sen kir­jan vä­lis­tä. Kir­ja läh­ti uu­den omis­ta­jan mu­kaan, joka pa­laut­ti kier­rä­tyk­seen kir­jan vä­lis­tä löy­tä­män­sä ku­van. Kier­rä­tyk­ses­sä työs­ken­te­le­vil­lä ei ole muis­ti­ku­vaa, mis­tä kir­ja on tul­lut, jo­ten ku­van omis­ta­jas­ta ei ole mi­tään vi­hiä.

Olin pa­ri­viik­koa Siep­pi­jär­ves­sä. En pel­käs­tään nau­tis­ke­le­mas­sa, vaan muu­rat­tiin tak­ka mei­dän pirt­tiin. Vä­ki­sin pa­nee poh­dis­ke­le­maan, et­tä teh­tiin­kö jouk­ko­tu­ho­a­se, kun koko ajan vouh­ka­taan niis­tä hiuk­kas­pääs­töis­tä. Sit­ten to­te­sin, et­tä iät ajat sii­nä pir­tis­sä on puu­ta pol­tet­tu ja myös naa­pu­reis­sa, ei­kä vie­lä­kään tar­vit­se kul­kea naa­ma­rit pääl­lä niin kuin Kii­nas­sa. Olen seu­rail­lut ete­län asen­to­paik­ka­ni pii­pus­ta tu­le­via sa­vu­ja, en­kä ai­na edes näe tu­lee­ko sa­vua. Kui­ten­kin pe­säs­sä on täy­det tu­let, jo­ten ovat­ko ne to­si­aan niin pie­niä, ei­vät­kä näy vaik­ka nii­tä tu­lee kuu­lem­ma kau­he­as­ti. Ei­pä se hel­sin­ki­läis­ten ki­vi­hii­lel­lä tuot­ta­ma säh­kö ja läm­pö tai­da myös­kään ol­la ihan pääs­tö­tön­tä. Sil­ti ne sa­ne­le­vat mitä maal­la saa teh­dä.

An­na-Mari Hok­ka on syn­nyt­tä­nyt kol­me ker­taa, vii­mek­si vii­me vuo­den hei­nä­kuus­sa. Kaik­ki ko­ke­muk­set ovat ol­leet eri­lai­sia, ja kaik­ki omal­la ta­val­laan voi­maut­ta­via.

Tee­mu Haa­vis­ton suk­sien­hi­o­ma­ko­ne on näh­nyt kah­det hiih­don MM-kil­pai­lut, Fa­lu­nis­sa 2015 ja Lah­des­sa 2017. Ki­sois­sa oli mu­ka­na Haa­vis­to­kin, mut­ta kone kuu­lui vie­lä Fa­lu­nis­sa lai­te­val­mis­ta­jal­le. Ruot­sin jäl­keen kone tuli Ko­la­riin ja Äkäs­lom­po­loon, jos­sa se ja Haa­vis­to huh­ki­vat Team Spor­ti­an asi­ak­kai­den suk­sien kans­sa. Nyt Taz­za­ri Al­bat­ro­sin koti on Äkäs­lom­po­lon He­lu­kas­sa, jon­ne Haa­vis­to pe­rus­ti Ski Ser­vi­ce Tee­mu Haa­vis­ton tänä syk­sy­nä van­haan Met­sä­hal­li­tuk­sen va­rik­koon.

Syys­kuun lo­pu­la tuli 75 vuot­ta siit­tä, ko met lä­hi­mä Ruot­hiin evak­hoon. Ko mo­lin sil­lon ka­hen­tois­ta vuen van­ha, niin mie muis­tan hy­vin tuon ajan tap­hauk­set. Vuo­si­kym­me­nit­ten ai­ka­na non tul­heet toi­sen­ki ker­ran mieh­leen.

His­to­ria ja ava­ruu­den ar­voi­tuk­set ovat ai­na kiin­nos­ta­neet vaat­to­jär­ve­läis­tä Aar­no Ni­vaa. Hä­nen mie­les­tään kieh­to­va maa­il­man­kaik­keus on kuin kas­sa­kaap­pi, jon­ka oi­ke­aa nu­me­ro­yh­dis­tel­mää ih­mis­kun­ta et­sii. Mie­len­kiin­toi­sia ky­sy­myk­siä riit­tää lo­put­to­mas­ti.

Vaat­to­jär­ve­läi­nen Veli Vaat­to­vaa­ra sai tä­nä­kin syk­sy­nä kah­des­ta pää­ry­nä­puus­taan ai­van mu­ka­van sa­don. Puis­ta ir­to­si yh­teen­sä kym­me­ni­sen lit­raa pie­niä, so­mia pää­ry­nöi­tä.

Yli­muo­ni­o­lai­nen Kos­ti Hie­ta­la on ol­lut pit­kään po­li­tii­kas­sa. Hän nou­si Muo­ni­on val­tuus­toon vuon­na 1996, ja on ol­lut kes­kus­tan val­tuu­tet­tu sii­tä läh­tien. Val­tuus­ton pu­heen­joh­ta­jak­si Hie­ta­la va­lit­tiin vuo­sik­si 2013–2017, muun ajan hän oli kun­nan­hal­li­tuk­ses­sa.

Ko­la­rin hel­lun­tai­seu­ra­kun­ta kiit­tää kaik­kia lah­joit­ta­jia ja las­taa­jia, et­tä saim­me jäl­leen lä­het­tää Lat­vi­aan täys­pe­rä­vau­nu­re­kan täyn­nä hu­ma­ni­tää­ri­ta­va­roi­ta. Tal­sun kau­pun­gis­sa Lat­vi­as­sa on iso so­si­aa­li­nen kes­kus, jos­ta seu­ra­kun­nat yh­des­sä so­si­aa­li­työn­te­ki­jöi­den kans­sa hoi­ta­vat ta­va­rat eni­ten tar­vit­se­vil­le. Lat­vi­as­ta ta­va­roi­ta vie­dään myös Ees­tiin, Liet­tu­aan, Val­ko-Ve­nä­jäl­le ja Uk­rai­nan itä­o­siin as­ti, sil­lä siel­lä on sota ja pula kai­kes­ta.

Pi­ha­pii­ris­sä on jo jon­kin ai­kaa nä­ky­nyt lai­kuk­kai­ta ora­via, ja au­ton­va­lois­sa sän­täi­le­vä jä­nis on kir­ja­va. Met­säs­sä len­toon le­hah­ta­vat rie­kot ei­vät ole eää rus­kei­ta mut­ta ei­vät vie­lä ihan kun­nol­la val­kei­ta­kaan. Eläi­met val­mis­tau­tu­vat tal­veen, mut­ta mikä käyn­nis­tää vä­ri­tyk­sen vaih­tu­mi­sen ja mi­ten se ta­pah­tuu?

Kun liki 78-vuo­ti­aat El­li ja Teu­vo Ris­ti­mel­la kol­mi­sen vuot­ta muut­ti­vat ta­kai­sin Kur­ta­kos­ta Ko­la­rin kir­kon­ky­län Eli­ak­sen­tien ko­tiin­sa, pan­tiin te­ras­si ja por­taat uu­sik­si. Sa­mal­la ra­ken­net­tiin luis­ka pyö­rä­tuo­lil­le, vaik­ka mo­lem­pien kul­ke­mi­nen vie­lä on hy­vää.

Uu­ti­nen täl­tä vuo­del­ta: ”Kir­jas­tos­sa käy­mi­nen on vä­hen­ty­nyt kai­kis­sa ikä­ryh­mis­sä, mut­ta eten­kin nuor­ten kes­kuu­des­sa se on vä­hen­ty­nyt sel­ke­äs­ti. Yh­te­nä syy­nä kir­jas­to­käyn­tien vä­he­ne­mi­seen pi­de­tään in­ter­ne­tiä, sil­lä lai­no­jen uu­si­mi­nen ver­kos­sa vä­hen­tää fyy­si­siä käyn­te­jä kir­jas­tos­sa. Vaik­ka kir­jas­tois­sa voi ny­ky­ään teh­dä mo­nia asi­oi­ta, on kir­jo­jen lai­naa­mi­nen edel­leen suo­si­tuin asia.”

On­han sem­mois­ta eh­kä jos­kus ta­pah­tu­nut. Et­tä pie­nen maa­lais­kun­nan po­jat läh­te­vät liik­keel­le trak­to­ril­la, kos­ka muu­ta ajo­neu­voa ei satu sii­hen hä­tään ole­maan.

Mai­lis Kyl­mä­maa on kun­nos­ta­nut pie­nes­tä pi­tä­en. Pik­ku­tyt­tö Pel­lon Al­pos­jär­vel­lä kat­se­li, kuin­ka äi­ti om­pe­li van­has­ta uls­te­ris­ta hou­su­ja tai teki kah­vi­pak­ka­pus­se­ja, kun nii­tä vie­lä ei teh­ty joka toi­ses­sa tor­pas­sa. Äi­dil­tään Kyl­mä­maa sai kä­teen par­sin­neu­lan ja in­no­kas tyt­tö al­koi hou­sun­par­si­mi­seen.

– Ku­kaan ei it­se va­lit­se huo­no-osai­suut­taan, se on usein pe­riy­ty­vää jopa en­nen syn­ty­mää. Ni­vel­vai­heet elä­mäs­sä ovat haas­tei­ta, Nuor­ten ys­tä­vien ke­hit­tä­mis­pääl­lik­kö San­na Lai­ne sa­noo.

Hil­de Pääk­kö­lä joh­ti pu­het­ta Ko­la­rin kun­nan­val­tuus­tos­sa vuo­si­na 1996–2004. Tuol­loin Ko­la­ri oli jo jon­kin ai­kaa ol­lut il­man kah­ta kai­vos­taan ei­kä mat­kai­lu ol­lut vie­lä ny­kyis­tä ko­ko­luok­kaa. Raha oli tiu­kas­sa – sil­loin­kin.

Kun syk­syl­lä yöt pi­me­ne­vät ja il­mat vii­le­ne­vät, sii­ka al­kaa ui­da verk­koon. Jos­kus käy kui­ten­kin niin, et­tä kala lak­kaa liik­ku­mas­ta. Sil­loin sitä ei saa verk­koon ei­kä mui­hin­kaan pyy­dyk­siin edes hy­väs­tä apa­jas­ta. Sa­no­taan, et­tä sii­ka me­nee rus­kaa pa­koon.

Jut­tu­ai­hee­na on rus­kan tal­ti­oi­mi­nen, ja kuin ti­lauk­ses­ta Luon­to­kes­kus Kel­lok­kaan nur­kil­la vas­taan kä­ve­lee sa­von­lin­na­lai­nen Tii­na Ka­pa­nen jär­jes­tel­mä­ka­me­ra hyp­py­sis­sään. Hän on läh­te­mäs­sä kier­tä­mään Kii­ru­nan kiep­piä ka­me­ra kau­las­saan. Hän on har­ras­ta­nut va­lo­ku­vaus­ta vii­ti­sen vuot­ta.

Nä­mät kuu­lu­san suo­ma­lai­sen run­noi­li­jan Ei­no Lei­non Nok­tur­no-ru­non säk­heet on vii­me­ai­koi­ta ai­na vä­hän pääs­tä tul­heet mi­nun mieh­leen. Ei niin, et­tä mail­ma olis mi­nun ym­pä­ril­lä jo­ten­ki pie­nen­ty­ny. Päin­vas­toin. Mo­len saa­nu vuo­sit­ten ai­ka käyä pit­käl­ti yli ka­hes­sa­kym­me­nes­sä maas­sa. Ja sit­te eri­lais­ten ti­o­tus­vä­lin­heit­ten kaut­ta­han koko maa­il­ma on ny­ky­sin meän lä­he­lä ja näyt­tää kov­vaa vauh­tia vain lä­he­ne­vän.

Ko­la­rin kou­lun ken­täl­lä pa­laa. Pie­net, nä­tis­ti koo­tut nuo­ti­ot on saa­tu syt­ty­mään. Opet­ta­ja Tuuk­ka Ta­jak­ka kier­tää nuo­ti­ol­ta toi­sel­le ja opas­taa tu­len kä­sit­te­lys­sä. Mak­ka­rat on pais­tet­tu, eväät syö­ty ja tau­ko pi­det­ty mut­ta mitä sit­ten pi­tää teh­dä? Kuka tie­tää? Tuli pi­tää tie­ten­kin sam­mut­taa, mut­ta mi­ten se ta­pah­tuu?