Ko­la­rin työt­tö­mien yh­dis­tys ja­kaa EU:n ruo­ka-apua en­si vii­kon alus­ta Siep­pi­jär­ven Kier­rä­tyk­ses­tä. Ko­la­rin työt­tö­mien ti­lois­ta or­ga­ni­soi­daan rei­lun 3800 ki­lon ruo­ka-avun ja­ka­mis­ta. Ja­koon läh­tee li­ha­säi­lyk­kei­tä, ha­pan­korp­pua, ma­ka­ro­nia, mys­liä, puu­ro­hiu­ta­lei­ta, säm­py­lä- ja veh­nä­jau­ho­ja, mai­to­jau­het­ta, her­ne­keit­toa, pe­ru­na­so­se­jau­het­ta ja kek­se­jä. Va­paa­eh­toi­set ja­ka­vat pak­kauk­set sa­man­lai­siin pus­sei­hin, joi­ta ale­taan ja­kaa tar­vit­se­vil­le maa­nan­tai­na 2. mar­ras­kuu­ta.

Ke­vyt lu­mi­sa­de te­kee Ko­la­rin­saa­ren hau­taus­maas­ta eri­tyi­sen ku­vauk­sel­li­sen. Lo­ka­kui­nen il­ta­päi­vä ete­nee jo il­taa päin, mut­ta va­loa on vie­lä sen ver­ran, et­tä hau­dat­tu­jen ni­mis­tä saa hy­vin sel­vää. Heik­ki­löi­tä on pal­jon, sa­moin Jaa­ko­ja ja Lant­to­ja. Mui­ta­kin ylei­siä ko­la­ri­lai­sia su­ku­ni­miä tu­lee vas­taan: Pas­ma, Simu, Pu­das, Kau­la­nen, Pel­lik­ka.

Au­ra­mie­het, voi­sit­te­ko pik­kui­sen hil­jen­tää Kur­ta­kon­tiel­lä (Kur­ta­kon­tie 48B) kum­mun koh­dal­la. Au­ra on sy­sän­nyt mon­ta ker­taa mi­nun pos­ti­laa­tik­ko­ni ojaan, ja sen jou­tuu ha­ke­maan siel­tä.

Vii­me vuo­si­sa­dan puo­li­vä­lin tie­nool­la, (1957) sai­ma näh­dä tek­nii­kan uu­ven il­me­ne­mis­muo­don. Kirk­kaal­la täh­ti­taih­vaal­la len­si en­sim­mäi­nen te­ko­kuu. Oli se muu­ten tosi häm­mäs­tyt­tä­vä näky, ei ol­lu mit­hään tie­toa sem­mo­ses­ta ka­pih­nees­ta. Olin yk­sin maan­tiel­lä jos­sain Kuu­si­o­jan paik­keil­la ko mie sen en­sim­mäi­sen ker­ran näin, se len­si yli taih­vaan, muis­taak­se­ni ete­läs­tä poh­jo­seen. Ei­hän sitä oi­kein tä­hen­len­nok­sik­haan voi­nu us­koa, mut­ta joku sen täy­tyi ol­la kun se liik­ku hit­haas­ti, ja vii­mein se ka­to­si nä­ky­vis­tä. Sil­loin mie ajat­te­lin et­ten mie puhu siit­tä kel­heen mit­hään ja aloin­pa vä­hän pölkh­mään­ki, et­tä mie näen vain nä­ky­jä. Se oli muu­ten sun­nun­tai-il­ta.

Tal­vi­ai­ka al­kaa tar­kal­leen sun­nun­tai­na 25. lo­ka­kuu­ta kel­lo 04.00 yöl­lä, jol­loin kel­loa siir­re­tään tun­ti taak­se­päin. Kel­lo­ja siir­re­tään ai­na koh­ti ju­han­nus­ta, ku­ten van­ha muis­ti­sään­tö kuu­luu.

Kesä on taas men­ny ja ole­ma tul­heet syks­hyyn. Mo­net on ky­sel­heet toi­sil­ta, et­tä mi­ten niit­ten kesä meni. Vas­tauk­sia on ol­lu mo­nen­lai­sia. On muis­tel­tu ke­sän ka­la­ret­kis­tä, sie­ni- ja mar­ja­mat­kois­ta, ra­ke­nus­hom­mis­ta ja vä­hän mis­tä­ki. Kai­kit­ten muis­te­luis­sa on ai­na mai­nit­tu ko­ro­na, joka pi­la­si niin kev­hään ko sit­te oo­te­tun ke­sän­ki. Suu­ret kok­koon­tu­mi­set, kon­ser­tit, ur­hei­lu­kil­pai­lut, ke­sä­seu­rat ja muut kie­let­hiin jo kev­hää­lä. Mat­kus­taak­haan ei saa­nu sin­ne min­ne olis ha­lu­nu. Vä­hi­tel­len joi­ta­ki ra­vin­to­loi­ta ja mui­ta paik­ko­ja avat­hiin. Mut­ta niis­sä­ki piti muis­taa pit­tää pa­rin met­rin tur­va­vä­lit tois­hiin ih­mis­hiin. Käet piti pes­sä joka vä­lis­sä ja hyvä oli käyt­tää vie­lä kä­si­te­sinh­vi­oi­ta. Van­he­mat ih­mi­set olit kuu­kau­si­tol­ku­la ka­rant­hee­ris­sa.

Kun äkäs­lom­po­lo­lai­nen Sari Ny­man oli sai­raa­las­sa rin­ta­syö­pä­leik­kauk­sen jäl­keen, ei yöl­lä tul­lut uni. Mie­les­sä myl­ler­si ja siel­lä kävi haa­ve: oli­si­pa sai­raa­las­sa atel­jee, jo­hon men­nä te­ke­mään jo­tain kä­sil­lä, jo­tain ihan pien­tä.

Kun maa­il­man rau­hal­li­sin­ta ra­jaa Suo­men ja Ruot­sin vä­lil­lä on ram­pat­tu au­ki ja kiin­ni, ra­ja­mie­het ovat ol­leet ko­ro­na-ai­ka­na pal­jon esil­lä. Poik­keus­ti­lan­teen li­säk­si ra­ja­mie­het ovat muu­ten­kin ajan­koh­tai­sia, sil­lä tänä syk­sy­nä La­pin ra­ja­var­ti­os­tol­ta jul­kais­tiin myös kir­ja ra­ja­mies­ten ruo­ka­kult­tuu­ris­ta. Ra­ja­mie­hen re­sep­tit -kir­jas­sa on re­sep­tien li­säk­si ta­ri­noi­ta ja muis­te­luk­sia vuo­sien var­rel­ta.

Hei, jos­kus jos­sain muis­taak­se­ni ky­sel­tiin jut­tu­vink­ke­jä. Jaan tä­män nyt sul­le. Ihan ää­ret­tö­män hy­vän teon on Kum­pu­lan Kat­ja (ja lap­set) teh­ny ❤ Tosi hyvä esi­merk­ki vä­lit­tä­mi­ses­tä ja hy­vien te­ko­jen te­ke­mi­ses­tä.

– Ne ovat niin sö­pö­jä, huo­kai­see Satu Si­ni­kum­pu kat­sel­les­saan mai­se­maa, joka ilah­dut­taa hä­nen työ­päi­vi­ään Muo­ni­on kir­kon­ky­läl­lä.

Kyl­lä soli kah­vin­juon­ti­ki niin pal­jon eri­lais­ta en­nen. Ka­su­a­va­na poi­ka­se­na muis­tan mi­ten nau­tin­nol­li­sem­min sitä kah­via juot­hiin sil­loin en­nen. Tuli tuos­sa muu­ta­ma seik­ka mieh­leen mis­tä mie nyt ker­ron. Asu­muk­set olit pie­net ja sil­loin oli yleis­tä et­tä per­heet oli iso­ja, ei ol­lu sen­ver­taa pöy­vän nus­kaa, mis­sä sitä kah­via vieh­rai­le oi­kein tar­jot­hiin. Sil­loin mui­noin tuot­hiin vie­raah­le kah­vi pri­ka­la tyr­ky­le (tar­jot­ti­mel­la), sii­nä oli kah­vi­ku­pit, sok­ke­ri­as­tia ja kret­ta­nek­ka. Jos sat­tu ta­los­sa oleh­maan juus­toa, niin se jo lei­kat­tiin valh­miik­si kup­hiin. Sil­loin käy­tet­hiin jo tee­lu­sik­kaa­ki, en­nen soli vieh­raan oma puu­kon nok­ka, joka toi­mit­ti lu­si­kan vir­kaa.

Kol­me­kym­men­täyk­si kuu­kaut­ta sit­ten tuli mit­ta­ri täy­teen. Kork­ki meni kiin­ni, ei­kä ole sen jäl­keen au­en­nut, tu­pak­ka­kin jäi. Sii­hen as­ti Tun­tu­ri-La­pis­sa asu­va Mar­ko oli ryy­pän­nyt ene­ne­väs­sä mää­rin. Päih­tei­siin hän tot­tui jo nuo­re­na, mo­lem­mat van­hem­mat käyt­ti­vät run­saas­ti al­ko­ho­lia. Kun tuli vai­kea paik­ka omas­sa elä­mäs­sä, ja lä­hei­nen ih­mi­nen kuo­li 15 vuot­ta sit­ten, hel­pot­ta­ja oli van­ha tut­tu. Vai­keuk­si­a­han sii­tä tuli, kol­mi­sen vuot­ta sit­ten ti­lan­ne oli jo to­del­la paha. Niin hen­ki­lö­koh­tai­nen elä­mä kuin myös työ­e­lä­mä oli ala­mä­es­sä. Ra­hat me­ni­vät ja vel­kaa ker­tyi. Lä­hi­pii­ri huo­maut­te­li juo­mi­ses­ta, tut­ta­vat­kin. Mar­ko yrit­ti lo­pet­taa omin päin, mut­ta sii­tä ei tul­lut mi­tään. Vii­mein hän oli it­se­kin sitä miel­tä, et­tä asi­al­le pi­tää teh­dä jo­tain ja haki apua mie­len­ter­veys­toi­mis­tos­ta. Aluk­si Mar­ko kävi kes­kus­te­le­mas­sa joka viik­ko. Jo se tun­tui hy­väl­tä, ja psy­ki­at­ri­sen sai­raan­hoi­ta­jan kans­sa tuli hy­vin jut­tuun.

Mark­ku Tui­ra pyy­tää eu­ron ko­lik­koa. Hän ot­taa sen va­sem­paan kä­teen­sä ja hie­roo sitä en­sin oi­ke­an kä­den kyy­när­pää­hän, sit­ten va­sem­paan kyy­när­pää­hän ja vie­lä ker­ran oi­ke­aan kyy­när­pää­hän.

Siel­tä on tu­los­sa sou­tu­mies, Hil­ma on huo­man­nut ol­tu­aan leh­den rii­pi­mi­ses­sä Ruo­na­jär­ven ve­rä­jän ta­ka­na. Hil­ma kat­soo jär­vel­le, to­si­aan ve­ne­mies nä­kyy sou­ta­van ko­ti­ran­taa koh­den. Ta­paus on sen ver­ran har­vi­nai­nen, et­tä hän kat­soo ai­heel­li­sek­si sii­tä Pe­kal­le­kin il­moit­taa.

Elä­mä ei ta­pah­du vir­tu­aa­li­ses­ti tai glo­baa­lis­ti. Se ta­pah­tuu pai­kal­li­ses­ti siel­lä mis­sä eläm­me ja olem­me.

Uu­si yk­si­tyis­tie­la­ki he­rät­tää nuk­ku­via tie­kun­tia. Kos­ka it­se olen yh­den Muo­ni­on nuk­ku­van tie­kun­nan pu­heen­joh­ta­ja, ker­ron täs­sä he­rät­te­lys­tä. Tämä uu­si laki tuo sel­väs­ti tiu­kem­man vas­tuun ja vel­vol­li­suu­den. Tie­kun­nan on nyt il­moi­tet­ta­va yh­teys­tie­dot maan­mit­taus­lai­tok­sen yk­si­tyis­tie­re­kis­te­riin. Uu­den lain myö­tä kun­tien yk­si­tyis­tie­a­si­oi­ta kä­sit­te­le­vät tie­lau­ta­kun­nat lak­ka­si­vat toi­mi­mas­ta. Tien pi­toa kos­ke­vat eri­mie­li­syy­det kä­si­tel­lään ny­kyi­sin tie­o­sa­kas­kun­nan ko­kouk­ses­sa tai kä­rä­jä­oi­keu­des­sa. Oi­kai­su­vaa­ti­mus on teh­tä­vä kuu­kau­den si­säl­lä ja moi­te­kan­ne nos­tet­ta­va kol­men kuu­kau­den si­säl­lä pää­tök­ses­tä. Tar­vit­ta­es­sa nuk­ku­van tie­kun­nan osak­kais­ta saa tie­don maan­mit­taus­lai­tok­ses­ta ti­lan re­kis­te­ri­nu­me­ron avul­la.

Net­ti on nyt pul­lol­laan kan­kais­ten kas­vo­mas­kien om­pe­luoh­jei­ta, ja kan­sa on om­mel­lut kas­vo­suo­jia niin pal­jon, et­tä jos­sain vai­hees­sa nii­hin so­vel­tu­vat kan­kaat ovat ai­na­kin net­ti­kau­pois­sa ol­leet uu­pe­los­sa.

Ei oli­si heti us­ko­nut, et­tä Isä Au­rin­kois­ta (Sta­li­nia) tul­laan käyt­tä­mään lyö­mä­a­see­na ko­la­ri­lai­ses­sa kun­nal­lis­po­li­tii­kas­sa. Jo­kai­nen tie­tää ky­sei­sen her­ran hir­mu­työt ja ei­kä pi­lan­päi­ten­kään tu­li­si käyt­tä­mään tu­ke­mas­sa mi­tään asi­ayh­teyt­tä, oli­pa kat­ke­ruus mitä luok­kaa ta­han­sa.

Olin yk­si kun­nan­joh­ta­ja­ha­ki­ja, kun tämä pro­ses­si sai al­kun­sa. Olen seu­ran­nut su­rul­li­se­na ko­ti­kun­ta­ni kuu­lu­mi­sia ja sitä, et­tä uu­den kun­nan­joh­ta­jan tulo ei tuo­nut­kaan kun­taan po­si­tii­vis­ta ener­gi­aa. Nyt jou­dum­me lu­ke­maan to­del­la ikä­viä asi­oi­ta kun­nan hal­lin­non toi­min­nas­ta ja eri­tyi­ses­ti hen­ki­lös­tön hy­vin­voin­nis­ta. Kun­nan luot­ta­mus­hen­ki­löt ja hen­ki­lös­tö ovat kun­nan voi­ma­va­ra, he hoi­ta­vat kun­nan ja kun­ta­lais­ten asi­oi­ta ja tar­vit­se­vat työl­len­sä kaik­kien kun­ta­lais­ten tuen.

Niin Ka­ler­vo Uut­tu sa­noo, ja hän sa­noo sen mon­ta ker­taa. Elä­män­työn kump­pa­neil­le ja sen mah­dol­lis­ta­jil­le. Ylei­söl­le, Kirs­ti-vai­mol­le, tyt­tä­ril­le, mat­kai­li­joil­le. Kai­kil­le.

Pes­tiin, pes­tiin, kä­siä me pes­tiin! Niin teh­tiin ker­ran tuo­mi­os­sa Her­ran. Ei kui­ten­kaan ko­ro­nan ta­kia, vaan saa­dak­sem­me pes­tyä pois kai­ken sen mön­jän hal­lin­nos­tam­me, mitä pu­heen­joh­ta­jis­to ja laa­jen­net­tu pu­heen­joh­ta­jis­to sekä eräät vir­ka­hen­ki­löt ovat tun­ki­oon­sa pei­tel­leet. Ko­ros­tan jäl­leen ker­ran, et­tä kaik­ki nämä sel­vi­tyk­set joh­tu­vat vain ja ai­no­as­taan sii­tä, et­tä olen me­net­tä­nyt luot­ta­muk­sen pu­heen­joh­ta­jis­toon, niin kuin on moni muu­kin val­tuu­tet­tu. Mei­tä nk. ta­val­li­sil­ta val­tuu­te­tuil­ta on pi­mi­tet­ty mo­nen­lai­sia asi­oi­ta, en ole saa­nut vas­tauk­sia, vaik­ka olen ky­sel­lyt. On­nek­si meil­lä on leh­dis­tön­va­paus. De­mok­ra­tia Ko­la­ris­sa on tätä, et­tä saa ky­sel­lä leh­den pals­tal­la ja sel­vi­tyt­tää kun­nan­hal­li­tuk­sen toi­mes­ta. Asi­at­han pi­täi­si hoi­taa ihan muul­la ta­val­la. On pöy­ris­tyt­tä­vää, mi­ten voi­mal­li­ses­ti tar­kas­tus­lau­ta­kun­nan Rei­jo Kon­ti­nen on läh­te­nyt puo­lus­ta­maan suh­mu­roin­tia ja vää­ryyt­tä. Suh­mu­roin­nis­ta­han on muu­ten teh­ty opas­kin Yleis­ra­di­on toi­mes­ta.

Teit val­tuus­to­a­loit­teen Kult­tuu­ri­Ko­la­rin jär­jes­te­lyis­tä. Hal­li­tuk­sen pöy­tä­kir­jas­sa (30.6.2020) on sel­keä teks­ti tuo­ta kos­kien: ”Ke­sän 2020 ta­pah­tu­man siir­tä­mi­ses­tä Siep­pi­jär­vel­le ei ole tar­vin­nut teh­dä pää­tös­tä ja asi­aa on val­mis­tel­tu edel­lis­vuo­sien ta­paan vi­ran­hal­ti­jan toi­mes­ta”. Val­tuus­ton pu­heen­joh­ta­jan toi­mia ei ole vie­lä tut­kit­tu asi­an suh­teen, vai on­ko hä­nel­lä kun­nas­sa työn­joh­dol­li­nen oi­keus? Sil­lä, sinä ker­roit leh­des­sä hä­nen ky­sel­leen asi­an pe­rään ja minä väi­tän hä­nen puut­tu­neen ky­seis­ten asi­oi­den kul­kuun.

Tuo­hi­tai­tei­li­ja, muo­ni­o­lai­nen Rai­mo Ma­li­la nos­taa tuo­reim­man tau­lun­sa esil­le. Sii­nä lu­kee hä­nen sa­no­man­sa:

Sär­ki­tun­tu­ril­le joh­ta­van tien park­ki­a­lue on rus­kan ai­kaan ai­van tu­kos­sa. Ku­via tuk­koi­ses­ta tien­pät­käs­tä ot­ti vii­me vii­kol­la en­ti­nen po­lii­si, muo­ni­o­lai­nen Ola­vi Ai­rak­si­nen.

Ul­ko­na on eh­kä syk­syn kau­nein il­ta, mut­ta si­säl­lä tai­taa sil­ti ol­la haus­kem­paa, ai­na­kin jää­hal­lin si­säl­lä. Ko­la­rin Työ­vä­en Ur­hei­li­joi­den ju­ni­o­rit ovat jo­ka­tors­tai­sis­sa har­joi­tuk­sis­saan, ja täl­lä ker­taa luis­tel­laan ta­ka­pe­rin.

Pres­sut le­pat­ta­vat tuu­les­sa. Ra­ken­nus­työ­maal­la on hil­jais­ta, sil­lä hir­ven­pyyn­ti on al­ka­nut ja tal­koo­työs­sä on me­neil­lään tau­ko. Sumu peit­tää mai­se­man, mut­ta kirk­kaa­na aa­mu­na tör­mäl­tä nä­kyi­si­vät Kei­miö- ja Sam­mal­tun­tu­rit. Kun tont­tia vie­lä rai­va­taan li­sää, pui­den ta­kaa al­kaa pil­kis­tää Je­ris­jär­vi.

Sa­ka­ri Lip­po­sen tus­kan­vuo­da­tus vii­me leh­des­sä he­rät­ti muu­ta­mia ky­sy­myk­siä ja osit­tain myös vas­tauk­sia. Odo­tuk­set hen­ki­lön luot­ta­mus­toi­men hoi­ta­mi­seen oli­vat laa­ja-alai­sem­mat, kuin pel­käs­tään oman yri­tyk­sen asi­oi­den hoi­ta­mi­nen. Kova us­ko ja luu­lo sii­tä, et­tä voi muut­taa voi­mas­sa ole­vaa val­ta­kun­nal­lis­ta hoi­to­vas­te­lain­sää­dän­töä ja jat­kaa yri­tys­toi­min­taa van­hoil­la sään­nöil­lä oli sil­miin­pis­tä­vää.

Nau­tin reis­su­e­väi­tä sekä pie­nen ku­pin kah­via Kes­ki­sen­la­el­la Yl­läk­sen ja Kel­lok­kaan huip­pu­jen vä­li­maas­tos­sa. Sii­nä ki­vel­lä is­tu­es­sa­ni mie­leen nou­si aja­tus, et­tä kuin­ka tär­ke­ää on toi­si­naan py­säh­tyä oi­kein ajan kans­sa. Vaik­ka Yl­läk­sen mai­se­mis­sa maas­to­pyö­räi­ly jo it­ses­sään tar­jo­si ir­ti­ot­toa ar­jes­ta, niin vas­ta tau­koa pi­tä­es­sä mie­li rau­hoit­tui ja ren­tou­tui vain ole­mi­seen. Luon­non hil­jai­suus li­sä­si mie­len­rau­haa ja edes­sä au­ke­a­va mai­se­ma he­rät­ti ih­me­tys­tä Luo­jan luo­mis­työ­tä koh­taan. Suu­ren ark­ki­teh­din kä­den­jäl­jen pys­tyi ais­ti­maan ja mie­li ih­met­te­li sitä.

Mul­la pak­kaa oleh­maan näi­tä ikui­suus­ro­jek­te­ja vaik­ka mui­le jak­kaa. Ikui­suus­ro­jek­tin tun­nis­taa siit­tä, et­te son ai­na mie­les­sä, mut­ta hom­ma ei juu­ri ete­ne. Olen mie kyl­lä myös vah­vas­ti sitä miel­tä, et­te ih­mi­se­lä hää­tyy ol­la ikui­suus­ro­jek­te­ja ja kes­ke­ne­rä­siä hom­mia. Sii­nä vaih­hees­sa ko mie huo­ka­sen, et­te nyt­te on kaik­ki hom­mat teh­ty ja et­te ei ole mit­hään te­ke­mis­tä, niin sit­te on asi­at to­e­la huo­no­la to­la­la.

Nyt toi­mii pump­pu Muo­ni­on mart­to­jen yh­teis­puu­tar­hal­la Pap­pi­lan ta­ka­pi­hal­la. Muo­ni­on mart­to­jen pu­heen­joh­ta­ja Rit­va-Lii­sa Aho­nie­mi iloit­see asi­as­ta, vaik­ka syk­sy on tuo­nut jo sa­teet, ei­kä pump­pua oi­ke­as­taan enää edes tar­vit­se.