Pro­fes­so­ri eme­ri­tus Kyös­ti Kur­tak­ko kuo­li Ko­la­ris­sa 7. tam­mi­kuu­ta 2021 sai­rau­den otet­tua jou­lu­na no­pe­as­ti yli­ot­teen. Hän oli syn­ty­nyt Ko­la­ris­sa 17.9.1948.

Eka­luok­kai­nen oli viet­tä­nyt en­sim­mäi­sen jou­lu­lo­man­sa ja saa­nut pari viik­koa peu­ha­ta lu­mes­sa. Oli teh­nyt ta­ka­pi­han täy­teen Tour de Skin sprint­ti­pät­kiä ja isän kans­sa lop­pu­nou­sun­kin, jota sit­ten ka­pu­si ylös suu­re­na suo­ma­lai­se­na hiih­to­lu­pauk­se­na. Pik­ku­sis­ko­kin otet­tiin mu­kaan kil­pai­luun mut­ta dis­kat­tiin no­pe­as­ti. Se sai va­li­ta, oli­si­ko se af­rik­ka­lai­nen vai ja­pa­ni­a­lai­nen. Se oli sit­ten af­rik­ka­lai­nen, mut­ta tun­ki koko ajan suo­ma­lai­sen kan­noil­le. Tar­vit­tiin tuo­ma­rei­ta. Ki­sat jat­kui­vat seu­raa­vi­na­kin päi­vi­nä.

Kyl­lik­ki ja Veli-Pek­ka Kur­ki to­teut­ti­vat pit­kä­ai­kai­sen haa­veen­sa hyö­dyn­tä­mäl­lä am­mat­ti­tai­to­aan omas­sa yri­tyk­ses­sä. Mo­lem­mat ovat toi­mi­neet opet­ta­ji­na am­mat­ti­kou­lun ra­vin­to­la­lin­jal­la vuo­des­ta 1982 saak­ka. Työs­sään he ovat ha­vain­neet mark­ki­na­ra­on - uu­ni­tuo­rei­ta lei­von­nai­sia ei ole ol­lut tar­jol­la. Kun heil­lä oli vie­lä halu ope­tus­työn lo­mas­sa käy­tän­nön työ­hön, syn­tyi oma ko­ti­lei­pomo.

Kun hoi­to vii­mein saa­tiin, yli­muo­ni­o­lai­nen Ani­ta Räik­kö­nen luu­li et­tä mies kuo­li. Hän kat­soi ma­kuu­huo­nees­sa ää­ne­ti nuk­ku­vaa Pasi Räik­kös­tä, ja soit­ti jo hä­dis­sään sis­kol­leen.

Ro­ko­te­pel­ko elää vaik­ka ro­ko­te­vas­tus­tuk­sen his­to­ria saa sen näyt­tä­mään men­nei­den ai­ko­jen hys­te­ri­al­ta. Niin van­haa ja hei­kos­ti pe­rus­tel­tua se on. Ed­ward Jen­ner to­dis­ti ro­kot­ta­mi­sen toi­mi­van vuon­na 1796: Leh­män­ro­kon tar­tut­ta­mi­nen ih­mi­seen suo­ja­si iso­ro­kol­ta. Eläi­men mär­kä­rak­ku­las­ta otet­tiin eri­tet­tä ja tätä hie­rot­tiin lap­sen ol­ka­var­teen, jota oli en­sin raa­pu­tet­tu ve­res­li­hal­le. Tu­lok­set pu­hui­vat puo­les­taan ja ro­kot­ta­mi­nen le­vi­si no­pe­as­ti – ja yh­tä no­pe­as­ti nou­si sen vas­tus­ta­mi­nen. Eh­kä ihon raa­pi­mi­nen oli tä­hän osa­syy­nä? 200 vuot­ta sit­ten ko­et­tiin ai­van pe­rus­tel­tua epä­luu­loa lää­ke­tie­det­tä koh­taan. Osa pa­peis­ta näki tou­hun myös epäk­ris­til­li­se­nä. Eläi­men se­koit­ta­mi­nen ih­mi­seen tun­tui so­ti­van maa­il­man­jär­jes­tys­tä vas­taan.

Ro­ko­te­pel­ko elää vaik­ka ro­ko­te­vas­tus­tuk­sen his­to­ria saa sen näyt­tä­mään men­nei­den ai­ko­jen hys­te­ri­al­ta. Niin van­haa ja hei­kos­ti pe­rus­tel­tua se on. Ed­ward Jen­ner to­dis­ti ro­kot­ta­mi­sen toi­mi­van vuon­na 1796: Leh­män­ro­kon tar­tut­ta­mi­nen ih­mi­seen suo­ja­si iso­ro­kol­ta. Eläi­men mär­kä­rak­ku­las­ta otet­tiin eri­tet­tä ja tätä hie­rot­tiin lap­sen ol­ka­var­teen, jota oli en­sin raa­pu­tet­tu ve­res­li­hal­le. Tu­lok­set pu­hui­vat puo­les­taan ja ro­kot­ta­mi­nen le­vi­si no­pe­as­ti – ja yh­tä no­pe­as­ti nou­si sen vas­tus­ta­mi­nen. Eh­kä ihon raa­pi­mi­nen oli tä­hän osa­syy­nä? 200 vuot­ta sit­ten ko­et­tiin ai­van pe­rus­tel­tua epä­luu­loa lää­ke­tie­det­tä koh­taan. Osa pa­peis­ta näki tou­hun myös epäk­ris­til­li­se­nä. Eläi­men se­koit­ta­mi­nen ih­mi­seen tun­tui so­ti­van maa­il­man­jär­jes­tys­tä vas­taan.

Kun puo­li­so kuo­lee, ih­mi­nen jää yk­sin. Mo­nen­lai­nen apu ja loh­tu on sil­loin ter­ve­tul­lut­ta. Pe­rin­tei­ses­ti seu­ra­kun­ta on an­ta­nut jo­tain elä­män­ti­lan­tee­seen liit­ty­vää lu­et­ta­vaa, mut­ta mo­nis­sa seu­ra­kun­nis­sa on sen rin­nal­le tul­lut lah­ja, joka vies­tii eri­tyi­ses­ti vä­lit­tä­mi­ses­tä, läm­mös­tä ja loh­dus­ta. Loh­tu­hui­vi on yk­si täl­lai­nen lah­ja.

Kun Ko­la­rin kun­ta va­lit­si seit­se­mi­sen vuot­ta Äkäs­lom­po­los­sa asu­neen Jo­han­na Kii­lin uu­dek­si pe­rus­tur­va­joh­ta­jak­si, moni yl­lät­tyi. Kii­li on tul­lut paik­ka­kun­nal­la tun­ne­tuk­si Ko­la­rin ja Äkäs­lom­po­lon ap­tee­keis­ta, jois­sa hän on työs­ken­nel­lyt far­ma­seut­ti­na ja pro­vii­so­ri­na. Kii­li on kui­ten­kin myös yh­teis­kun­ta­tie­tei­den mais­te­ri.

Jou­lun ja uu­den­vuo­den vä­li­päi­vi­nä vuon­na 1990 pi­det­tin eräs pe­rus­ta­mis­ko­kous Ko­la­rin Poh­jo­lan Osuus­pan­kin ti­lois­sa. Ko­kouk­ses­sa syn­tyi Yl­läk­sen Ras­ti, joka ko­ko­si yh­teen Ko­la­rin alu­een suun­nis­ta­jat, joi­ta oli kas­va­va mää­rä. 1980-lu­vul­la Yl­läk­sen Hiih­tä­jät oli jo eh­ti­nyt jär­jes­tää joi­ta­kin suun­nis­tus­ki­so­ja.

Veik­ko on to­del­la­kin hyvä, ja en­nen kaik­kea kär­si­väl­li­nen. Se kis­koo re­keä pie­neh­köä kier­ros­ta To­ras­sie­pin tal­lin pi­ha­maal­la, ja kus­ki oh­jas­ten toi­ses­sa pääs­sä vaih­tuu ai­na vä­lil­lä. Käyn­nis­sä on vii­kon­lo­pun mit­tai­nen työ­he­vos­kurs­si, jos­sa van­han ajan työ­he­vo­sis­ta ja nii­den kans­sa työn te­os­ta kiin­nos­tu­neet op­pi­vat val­jas­ta­maan ja aja­maan he­vos­ta oi­kein. Ja ni­me­no­maan suo­men­he­vos­ta, sil­lä nii­tä To­ras­sie­pis­sä nyt uu­den yrit­tä­jän myö­tä on.

Muo­ni­on kir­kos­sa jär­jes­tet­tiin juh­la­va ju­ma­lan­pal­ve­lus it­se­näi­syys­päi­vä­nä. Pap­pi An­ne Leh­mus toi­mit­ti mes­sun, ru­kouk­set ja joh­ti ti­lai­suut­ta. Pi­a­nol­la sä­es­tä­en oli yk­sin­lau­lua. Ru­no­ryh­mä Ma­ri­at esit­ti­vät kak­si pu­hut­te­le­vaa ru­noa. Kä­si­var­ren mies­lau­la­jat lau­loi­vat Mar­jat­ta Tui­kan joh­dol­la Fin­lan­dia-hym­nin. Kun­nan­joh­ta­ja Lau­ra En­bus­ka-Mäki piti juh­la­pu­heen, hän muis­te­li ve­te­raa­ne­ja hei­dän uh­rauk­sis­ta, pai­kal­la oli vie­lä yk­si 97-vuo­ti­as ve­te­raa­ni las­ke­mas­sa sep­pe­let­tä.

Jos on ajel­lut vii­me ai­koi­na Siep­pi­jär­vel­lä, on ky­län pin­nas­sa hi­das­tet­tu­aan var­mas­ti huo­man­nut erään kel­tai­sen ta­lon va­lot. Ne va­lai­se­vat ja vä­hän vil­kut­ta­vat­kin mo­ni­vä­ri­se­nä pää­tiel­tä läh­te­väl­lä Kum­pu­lan­tiel­lä. Moni lait­taa ny­ky­ään kau­si­va­lo­ja jo syk­sys­tä, mut­ta tämä talo on va­lais­tu poik­keuk­sel­li­sen mo­jo­vas­ti. Ta­los­ta val­ta­o­sa on vuo­rat­tu vä­rik­käil­lä va­loil­la: on him­mei­tä mo­ni­vä­ri­siä, val­koi­sia jää­puik­ko­va­lo­ja, kirk­kai­ta va­lo­verk­ko­ja. Keit­ti­ön ik­ku­naa kier­tää vil­kut­ta­va valo.

Kev­hää­lä pu­hut­hiin ai­na siit­tä mi­ten ko­ro­na le­vi­ää ja ai­heut­taa saih­rauk­sia ja kuo­le­mi­a­ki. Ko sen le­vi­ä­mi­nen vä­hän hil­je­ni, alet­hiin pu­hum­haan ja kir­jot­te­lem­haan mi­ten va­hin­ko­li­nen son maan tal­lou­el­lek­ki. Ko jok­ku kau­pat, ra­vin­to­lat ja mo­net muut pai­kat olit kii­ni kuu­kau­si­tol­ku­la, niin mo­ni­le tuli puu­te ra­has­ta. Vuok­rat piti mak­saa ja työn­te­ki­öi­le palk­ko­ja­ki. Mo­net jouv­vuit ta­lou­el­li­ses­ti koko lu­ji­le ja tuli pal­jon mak­su­häi­ri­öi­tä, sa­moin kon­kurs­sia ja mo­nen­lai­sia mui­ta on­gel­mia. Ja net joi­la ei ol­lu en­nää työ­paik­kaa ei­kä työ­tä tuli täy­si hätä.

Oli se ka­ma­la se Faa­ri, ko se tuli kyl­hään niin se ai­na sano puu­ris puu­ris ja terh­vei­siä Sal­las­ta. Se meät pens­kat ai­na kät­te­li. Se ei varh­maan ol­lu kosk­haan käy­ny Sal­las­sa, ei­kä se ol­lu ai­van lä­hi­su­kua lap­pa­lai­si­lek­haan et­tä so­lis kie­lel­täk­hään tar­vi­nu sa­noa puu­ris puu­ris, mut­ta sa­non­ta soli sem­mo­nen Faa­ri­la.

Va­lo­ku­vaa­ja yl­lät­ti nuo­ren Tuo­mo Uu­si­ta­lon myyn­ti­pöy­dän ta­kaa. 70-lu­vun ku­vas­ta kat­se­lee ujos­ti nuo­ru­kai­nen, myy­jän­tai­mi.

Muo­ni­o­lai­nen Ma­ri­ka Ve­ho­vuo­ri oli Le­vi­tun­tu­rin hui­pul­la juh­li­mas­sa erään ys­tä­vän­sä syn­ty­mä­päi­viä. Juh­lis­sa otet­tiin ku­via ja lai­tel­tiin nii­tä so­meen. Ve­ho­vuo­ri kir­joit­ti pos­tauk­seen­sa #ty­vä­ret­tun­tu­ris­sa.

Joku saat­taa syn­tyä kul­ta­lu­sik­ka suus­saan, mut­ta enon­te­ki­ö­läi­nen Tel­ler­vo Nur­mi­nen on luul­ta­vas­ti en­si­par­kai­sun pääs­tä­es­sään pu­ris­ta­nut kou­ras­saan ka­pus­taa. Oli­pa kyse mis­tä juh­las­ta ta­han­sa, Nur­mi­nen pyö­rii keit­ti­ös­sä tai vä­hin­tään tuo tul­les­saan suu­hun­pan­ta­vaa.

Kink­ku­temp­pu-kam­pan­ja ot­taa tä­nä­kin vuon­na vas­taan jou­lun kink­ku­ras­vat. Kier­to­ta­lous­kam­pan­ja ke­rä­si vii­me jou­lu­na lä­hes 200 000:n ko­ti­ta­lou­den ras­va­jät­teet ja ke­räyk­ses­sä ras­va­jä­tet­tä tuli 58 500 ki­log­ram­maa.

No tie­ten­kin voi! Pe­rin­tei­nen ha­pan ruis­limp­pu teh­dään juu­reen. Hie­man har­vi­nai­sem­paa on lei­poa juu­reen vaa­le­aa lei­pää. Se ei ole sen kum­mem­paa, oma­te­ke­mäl­lään juu­rel­la voi teh­dä myös pul­laa ja voi­tai­ki­naa, ja sil­lä voi käyt­tää jopa si­maa tai kal­jaa.

Jus­sin­tien päi­vä­ko­dis­ta Ko­la­ris­sa tu­lee jou­lun al­la var­si­nai­nen pi­par­kak­ku­teh­das, niin tä­nä­kin vuon­na. Pik­ku­ton­tut lei­po­vat ka­soit­tain pi­pa­rei­ta, joi­ta ja­e­taan kun­nan ikäih­mi­sil­le en­nen jou­lua.

Am­mat­ti­o­pis­to Lap­pi­al­ta val­mis­tui Luon­to­a­la luon­non­tuo­te­o­saa­mi­sa­lan am­mat­ti­tut­kin­nos­ta kym­me­nen uut­ta luon­non­tuo­te­neu­vo­jaa ja luon­non­tuo­te­ja­los­ta­jaa 10. jou­lu­kuu­ta, jo ai­em­min sa­mas­ta kou­lu­tuk­ses­ta on val­mis­tu­nut kuu­si opis­ke­li­jaa. Päät­tä­jäis­ti­lai­suus jär­jes­tet­tiin Sa­ra­kas­sa, Yl­läs­jär­vel­lä. Kou­lu­tuk­ses­ta val­mis­tui Anu Aal­to­nen, Asik­ka­la, Vir­pi Heik­ki­lä, Kit­ti­lä, Lau­ra Heik­ki­nen, Ko­la­ri, Ul­la He­ruk­ka, Kit­ti­lä, An­ne-Mari Kei­mi­ö­nie­mi, Muo­nio, Kir­si Lai­ti­nen, Ko­la­ri, An­nu­ka Ovas­ka, Kemi, Tiia Sa­ve­lius, Ko­la­ri, Satu Vaat­to­vaa­ra, Ko­la­ri ja Lin­da Yli­nie­mi, Muo­nio.