Luin Luo­teis-La­pin Lu­ki­joil­ta-pals­tal­ta en­ti­sen ko­la­ri­lai­sen kir­joi­tuk­sen Ko­la­rin kun­nan toi­min­nas­ta. Hä­nen mie­les­tään kun­nan­joh­ta­jan erot­ta­mi­sen syyt ovat nau­ret­ta­via, joi­ta nor­maa­lit ih­mi­set ei­vät us­ko. Pi­dän it­se­ä­ni täy­sin nor­maa­li­na ih­mi­se­nä ja mitä leh­ti­kir­joit­te­luis­ta olen ym­mär­tä­nyt, niin kun­nan­joh­ta­jan erot­ta­mi­sel­le on pe­rus­tei­ta. Mi­ten sie en­ti­nen ko­la­ri­lai­nen voit väit­tää, et­tä erot­ta­mi­nen on ajo­jah­ti? Täs­sä asi­as­sa mie­li­pi­de pi­täi­si pe­rus­tua fak­toi­hin, ei­kä sii­hen, mil­tä asi­at tun­tu­vat tai näyt­tä­vät.

Kim­mo Krei­vi ei ole käy­nyt Muo­ni­on Sär­ki­jär­vel­lä elä­mäs­sään kuin yh­den ker­ran. Hän näki jär­ven ja kuu­li sii­tä ta­ri­noi­ta, ja niis­tä syn­tyi runo. Ru­non hän taas lä­het­ti kit­ti­lä­läi­sel­le Jari Ku­ja­lal­le, joka teki sii­tä jen­kan. Jen­kan pää­tyi le­vyt­tä­mään oma­kus­tan­tee­na so­dan­ky­lä­läi­nen Hemp­pa Pik­ku­hoo­ka­na.

Moh­kö­vii­run­kau­la­suot­ri­pu­lii­ni. No juu­ri tuom­mos­ta kas­via ei Suo­men maa­pe­räs­tä löyv­vy, mut­ta ei men­nä pal­jon vik­haan.

– Täs­tä se läh­ti­si, tuon­ne­päin, Rit­va-Lii­sa Aho­nie­mi viit­too Muo­ni­on pap­pi­lan ta­ka­na ko­ho­a­val­le han­gel­le.

Vir­si­kir­jan lii­te­o­sas­sa on ai­van mai­nio teos osas­tos­sa Nyt ja ai­na. Se on vir­si 972, Hil­jai­ses­sa sii­mek­ses­sä (Nu i tys­ta skug­gan fån­gen). Uu­den vir­si­kir­jan lii­te­o­san tul­tua käyt­töön 2016 löy­sin täs­tä vir­res­tä yh­den uu­den suo­sik­ki­ni. It­se olen muu­sik­ko­na usein enem­män me­lo­di­an kuin sa­noi­tus­ten pe­rään mut­ta täy­tyy myön­tää et­tä täs­sä ru­nos­sa on sa­nat koh­dil­laan. Teks­tin suo­men­nos on An­na-Mai­ja Rait­ti­lan kä­si­a­laa vuo­del­ta 1999. Erit­täin kau­niin, pols­ka­mai­ses­ti kol­meen me­ne­vän me­lo­di­an on teh­nyt kan­san­mu­sii­kin rau­tai­nen am­mat­ti­lai­nen, sä­vel­tä­jä, har­moo­nin­soit­ta­ja ja pi­a­nis­ti Timo Ala­ko­ti­la (jon­ka op­pi­laa­na it­se­kin olen saa­nut kun­ni­an ol­la!).

Jul­ki­sen han­ke­ke­hi­tyk­sen tie kun­nas­sam­me lis­sää vain tuul­ta purh­jeis­siin. Sil­lä­lai­la! Työ­hy­vin­voi­nin uu­ves­ta han­ke­pa­kis­ta unoh­tu vis­siin joku työ­ka­lu vie­lä, ko ha­ke­mus­ta jou´ut­haan vie­lä tar­kent­haan seu­raa­vas­sa kh:ssa.

Luo­teis-Lap­pi jul­kai­si vii­me vii­kol­la mie­li­pi­teen, jos­sa esi­tet­tiin vir­heel­lis­tä tie­toa. Mie­li­pi­tees­sä ih­me­tel­tiin Ko­la­rin kun­nan­joh­ta­jan erot­ta­mi­sa­si­aa seu­raa­vin sa­na­kään­tein: Olis­ko­han pa­rem­pi erot­taa nämä kak­si, joi­den toi­mes­ta ajo­jah­ti al­koi, kun Tik­ka­la puut­tui Ko­la­rin myön­tä­miin kult­tuu­ri­ra­hoi­hin. Ne ei kyl­lä men­nyt ihan oi­kein. Ei­hän nii­tä ihan re­hel­li­ses­ti ja­et­tu ta­sa­puo­li­ses­ti.

Kir­ja-am­mat­ti­lai­nen Han­na Pu­das lu­kee tai kuun­te­lee kuu­kau­des­sa noin 25 kir­jaa. Sii­hen ei­vät si­säl­ly kir­ja­kä­si­kir­joi­tuk­set, joi­ta hän lu­kee työn­sä puo­les­ta.

Olen Mint­tu Le­van­der, olen 14-vuo­ti­as ja käyn Ko­la­rin ylä­as­teel­la 7. luok­kaa. Ha­lu­sin nuo­ri­so­val­tuus­toon, sil­lä ha­lu­sin tie­tää, mil­lais­ta siel­lä on, ja on hie­noa pääs­tä vai­kut­ta­maan nuo­ria kos­ke­viin asi­oi­hin ja pää­tök­sen­te­koon. On myös hie­noa saa­da uu­sia ko­ke­muk­sia.

Ko­la­rin vt. kirk­ko­her­ra As­ko Nuor­ki­ven Vii­kon kir­jees­sä ”Ar­ki on ih­mi­sen pa­ras­ta ai­kaa” 16. huh­ti­kuu­ta jul­kais­tus­sa Luo­teis-La­pis­sa oli mo­nia kau­nii­ta aja­tuk­sia kii­tol­li­suu­den mer­ki­tyk­ses­tä, py­säh­ty­mi­ses­tä ja luon­to­suh­tees­ta. Kui­ten­kin se, mi­ten Nuor­ki­vi kir­joit­ti Jee­suk­sen ajas­ta au­ti­o­maas­sa, sai mi­nut niin mur­heel­li­sek­si, et­tä tah­don tuo­da esil­le toi­sen ta­van ym­mär­tää Jee­suk­sen au­ti­o­maa-ajan.

Suu­ri kii­tos Ko­la­rin kir­kon­ky­län la­tu­jen kun­nos­ta vas­taa­vil­le! Viik­ko­jen ja kuu­kau­sien ajan olem­me saa­neet hiih­tää lois­ta­vis­sa olo­suh­teis­s­sa, lois­ta­vas­sa kun­nos­sa ol­lei­ta la­tu­ja pit­kin.

Par­haat ka­ve­ruk­set Lee­na Jauk­ku­ri ja Ma­ria Las­si­la viet­ti­vät ison osan vii­mei­ses­tä ala­kou­lu­ke­vääs­tään ko­to­na. Tä­nään tors­tai­na he kui­ten­kin pa­laa­vat vie­lä pa­rik­si vii­kok­si Ko­la­rin pe­rus­kou­lul­le, kun ko­ro­na­poik­keus­ti­lan­teen jäl­keen kou­lut ava­taan uu­des­taan op­pi­lail­le.

Ke­vät on jo pit­käl­lä, ja kou­lu­jen päät­ty­mi­nen lä­he­nee. Tänä vuon­na – ko­ro­na-ke­vää­nä kaik­ki on kui­ten­kin toi­sin kuin ke­väi­näm­me tä­hän as­ti. Van­hem­mat su­ku­pol­vet muis­ta­vat toki mui­ta­kin poik­keuk­sel­li­sia ke­väi­tä: sota-ajan ke­väät, rau­han ke­vään tai vuo­den 1968 opis­ke­li­ja­ra­di­ka­lis­min ke­vään. Omal­le su­ku­pol­vel­le­ni on muis­tis­sa vie­lä ara­bi­ke­vät, mut­ta nyt vie­tet­tä­vä ke­vät mul­lis­taa ta­val­la tai toi­sel­la koko kan­sa­kun­nan elä­mää.

Me olem­me saa­neet vii­me ai­koi­na kuul­la pal­jon tsemp­pi­vies­te­jä: Kyl­lä kaik­ki jär­jes­tyy! Yh­des­sä me sel­vi­tään täs­tä! Näi­tä on ol­lut mu­ka­va lu­kea ja kuul­la, ne roh­kai­se­vat ja tuo­vat toi­voa tu­le­vaan. Tsemp­pi­vies­tit ei­vät kui­ten­kaan ole ihan uu­si kek­sin­tö, vaik­ka peu­kut­te­lus­ta on tul­lut­kin so­me­tuk­sen myö­tä meil­le kiva pi­ris­tys.

Epä­toi­voi­nen äi­ti kis­koo peit­toa tei­ni­po­jan pääl­tä, jot­ta sai­si hä­net tie­to­ko­neen ää­reen etä­kou­luun. Ko­ron­vi­rus on val­lan­nut koko maa­il­man ja vaa­ti­nut ih­mi­set ko­ti­a­res­tiin har­joit­ta­maan epä­so­si­aa­li­suut­ta.

Juu­ri so­pi­vas­ti pik­ku­her­ran sil­mät al­ka­vat ra­ot­tua, kun on ai­ka ot­taa ku­via. Ja mit­kä sil­mät! Rei­lun kah­den kuu­kau­den ikäi­nen Ee­me­li Kos­ti­an­der nos­taa jo tiit­te­räs­ti pää­tään ja seu­raa kat­seel­la räp­si­vää ka­me­raa. Ohops, vä­hän yli­täyt­töä suo­raan ma­has­ta va­lah­taa hou­suil­le sekä äi­din pai­dal­le ja hou­suil­le. Tämä on tut­tua.

Liik­ku­mi­nen on kiel­let­ty. Mö­kil­le, ky­läi­le­mään tai ul­ko­mail­le ei saa men­nä, vain vält­tä­mä­tön on sal­lit­tua. Vaik­ka Suo­men val­tio suo­sit­te­lee nyt liik­ku­mi­sen ra­joit­ta­mis­ta, mo­nel­la on sa­mal­la hyy­ty­nyt myös lii­kun­ta. Se ei ole hyvä asia, ei var­sin­kaan ikään­ty­neem­mäl­le vä­es­töl­le. Sy­dä­nin­fark­ti tai keuh­ko­ve­ri­tulp­pa ei tun­nu ole­van yh­tä pe­lot­ta­va kuin co­vid-19. Se on abst­rak­tim­paa. Ei­hän se mi­nul­le satu, voi­daan aja­tel­la. Tur­han mo­nil­le se voi sat­tua tä­män vuo­den ai­ka­na, jos lenk­ki­po­lun si­jaan kut­suu soh­va, ei­kä ter­veys­kes­kuk­ses­sa us­kal­le­ta käy­dä.

Keit­ti­ös­tä tuli tu­ki­koh­ta, jos­sa Eri­ka Pe­rä­lä aa­mui­sin ja­kaa teh­tä­vät ja opet­taa kol­mos­luok­kaan­sa eri ka­na­vis­sa.

Ko­ro­na­vi­ruk­sel­ta suo­je­le­va eris­täy­ty­mi­nen on mo­nes­sa per­hees­sä erot­ta­nut iso­van­hem­mat lap­sen­lap­sis­ta. Ikä­vä on mo­lem­min puo­lin. Luo­teis-Lap­pi vä­lit­tää las­ten­las­ten ter­vei­siä iso­van­hem­mil­le.

Toi­mi­tuk­seen saa­pui al­ku­tal­ves­ta vies­tiä, jos­sa kai­vat­tiin kir­je­ka­ve­rei­ta. Toi­mi­tus ilos­tui ko­vas­ti! Iha­naa, et­tä joku vie­lä ha­lu­aa kir­joit­taa ih­ka oi­kei­ta kir­jei­tä!

Kun aloi­tin lu­ki­os­sa opis­ke­lun, mi­nul­la oli osit­tain sel­lai­nen mie­li­ku­va, et­tä lu­ki­oon kan­nat­taa men­nä jos ha­lu­aa erään­lai­sen miet­ti­mis­tau­on. Lu­ki­os­sa voi ve­tää hen­keä ja mie­tis­kel­lä, et­tä mitä sitä oi­kein ha­lu­ai­si ai­kui­se­na teh­dä. No, ei se kyl­lä ai­van näin ole. Pe­rus­kou­luun ver­rat­tu­na, lu­ki­os­sa opis­ke­lun tah­ti on huo­mat­ta­vas­ti no­pe­am­pi, it­se­näi­sen opis­ke­lun mää­rä sekä oma vas­tuu opis­ke­lus­ta ovat huo­mat­ta­vas­ti suu­rem­pia. Täs­tä huo­li­mat­ta olen ko­ke­nut, et­tä lu­ki­os­ta on ol­lut enem­män hyö­tyä tu­le­vai­suu­teen kuin mitä aluk­si osa­sin odot­taa. It­se olen opis­kel­lut lu­ki­os­sa koh­ta kak­si vuot­ta. Mi­nul­la oli en­sim­mäi­set yli­op­pi­las­kir­joi­tuk­set vii­me kuus­sa ja tä­män pie­nen ek­sis­ten­ti­aa­li­sen hä­dän kes­kel­lä on­kin sit­ten tul­lut aja­tel­tua, et­tä mitä sitä on oi­kein lu­ki­os­sa op­pi­nut.

Ku­lu­van vii­kon maa­nan­tai­na vie­tet­tiin kan­sal­lis­ta ve­te­raa­ni­päi­vää. Ve­te­raa­nien muis­to­päi­vä on uu­sim­pia juh­li­am­me. Sitä kun­ni­oi­te­taan juh­la­li­pu­tuk­sel­la ja elos­sa ole­vien so­ta­ve­te­raa­nien muis­ta­mi­sel­la. Tä­hän si­säl­tyy vuo­sit­tain jär­jes­tet­tä­vä pää­juh­la, joka oli­si tänä vuon­na ol­lut Tam­pe­reel­la, sekä pai­kal­lis­ta­sol­la kun­nis­sa ja kau­pun­geis­sa vie­tet­tä­vät ti­lai­suu­det ja juh­lal­li­suu­det, mui­den mu­as­sa sep­pe­leen las­ke­mi­set san­ka­ri­hau­doil­le. Myös kou­luis­sa juh­la­päi­vä on voi­tu ot­taa huo­mi­oon. Val­lit­se­vien poik­keu­so­lo­jen vuok­si suu­rem­mat ko­koon­tu­mi­set on tänä vuon­na jou­dut­tu pe­ru­maan.

Tam­muk­ka on pe­rin­tei­ses­ti ol­lut olen­nai­nen osa La­pin, Kai­nuun ja koko poh­joi­sen Suo­men ar­kie­lä­mää. Mo­nil­le se on ol­lut en­sim­mäi­nen ka­las­tus­ko­ke­mus, ja se on tar­jon­nut sär­vin­tä yh­tä hy­vin hei­nän­te­os­sa kuin po­ro­pai­men­nuk­ses­sa ja ko­to­na. Pe­rin­tei­nen pyyn­ti saat­taa ol­la voi­mis­saan, vaik­ka ny­kyi­sin pai­kal­lis­ten ih­mis­ten nä­ke­mys­ten ja hal­lin­nol­lis-lain­sää­dän­nöl­li­sen tul­kin­nan vä­lil­lä on jos­sain mää­rin eri­ä­väi­syyt­tä.

Mie muis­tan jo 1930-lu­vun lo­pul­ta kan­sa­kou­lu­a­jal­ta, mi­ten vä­hän iso­mat po­jat sa­noit näin, ko net ha­lu­si näyt­tää et­tei nole en­nää mit­hään lap­sia.

Ker­ron­pa 3 tap­paus­ta jok­ka on jääh­neet vie­lä ker­to­mat­ta. Olin al­ta ka­hen­kym­pin kun kak­si näis­tä ta­pah­tu.

Val­tuu­tet­tu Lip­po­nen pur­kaa tun­to­jaan al­le­kir­joit­ta­neen suun­taan wha­ta­bou­tis­min kei­noin, eli pyr­kii hä­mär­tä­mään ja vää­ris­te­le­mään kes­kus­te­lua ja näin siir­tä­mään kes­kus­tel­ta­van asi­an maa­li­tolp­pia. Lip­po­nen pu­huu maa­li­tolp­paa siir­rel­len tar­kas­tus­lau­ta­kun­nan pu­heen­joh­ta­jan oi­keu­des­ta pu­hua ja ot­taa kan­taa kun­taa ja kun­ta­lai­sia kos­ke­viin asi­oi­hin. Näin­hän se ai­na me­nee. Kun it­sel­lä ei ole yh­tään ra­ken­ta­vaa eh­do­tus­ta on­gel­man rat­kai­se­mi­sek­si, niin syy­te­tään mui­ta on­gel­man ai­heut­ta­jik­si ja kek­si­tään maa­li­tolp­pia asi­an häl­ven­tä­mi­sek­si. Täl­lai­nen ont­tous on po­pu­lis­min ydin­tä, ja juu­ri täl­lai­ses­sa ti­lan­tees­sa se ydin pal­jas­tuu. Voi sa­noa, et­tä kun tar­peek­si kau­an kes­kus­te­lee vain sa­maa miel­tä ole­vien kans­sa, sitä luu­lee ole­van­sa ai­na oi­ke­as­sa.

– Täl­lä on hyvä muo­ka­ta tal­jaa peh­me­äm­mäk­si, Vee­ra Lii­ka­vai­nio jut­te­lee to­ti­sel­la naa­mal­la kai­va­es­saan upe­aa kai­nuun­har­maan tal­jaa rum­mus­ta ulos.

– Se su­kel­si sil­loin täl­löin ja al­koi tun­tu­maan, et­tei se oi­kein saa­nut saa­lis­ta, ker­too poik­ki­jär­ve­läi­sen pi­ha­pii­rin isän­tä Kari Koi­vu­maa.

Tun­sin oi­keu­tet­tua myö­tä­hä­pe­ää lu­kies­sa­ni val­tuu­tet­tu Kon­ti­sen vah­vas­ti pro­pa­gan­dis­ti­sen kir­joi­tuk­sen leh­des­sä. Pro­pa­gan­dan tar­koi­tus­han on vai­e­taa eri­mie­li­set. Pro­pa­gan­da­han koos­tuu fak­tois­ta, väit­teis­tä, hu­huis­ta sekä puo­li­to­tuuk­sis­ta ja val­heis­ta.