Ko­la­rin nuo­ri­so­val­tuus­to pal­lot­te­li vii­me vuo­den puo­lel­la ide­oi­ta sii­tä, mi­ten nuor­ten ää­ni saa­tai­siin pa­rem­min kuu­lu­maan. Tuol­loin joku muis­ti iä­nai­kaa sit­ten il­mes­ty­neen Luo­teis-La­pin nuor­ten pals­tan, ja nuo­ret in­nos­tui­vat aja­tuk­ses­ta.

Juho Ee­lis Lau­ri on mi­nun äi­jä. Ete­läs­sä olen ai­ka mo­nes­ti jou­tu­nu se­lit­täm­hään, ketä mei­naan pu­hu­es­sa­ni äi­jäs­tä – et­tä meän murt­hees­sa äi­jä on isoi­säs­tä käy­tet­ty sana. Mi­nun yli­op­pi­las­juh­lis­sa ai­koih­naan mie­ti­mä tuo­ta sa­naa. Äi­jän vai­mo oli sitä miel­tä, et­tä sei ole hyvä; sii­tä tul­lee mieh­leen äkä­nen ja li­ha­va van­ha mies. Juha-eno nau­rat­ti po­ruk­kaa: “Ei­kö sole nin­ko just­hiin meän äi­jä!”

– Mai­se­mat. Niis­tä ei voi va­lit­taa, Tui­ja Mak­ko­nen vas­taa hy­myil­len ky­sy­myk­seen sii­tä, mikä hä­nen työs­sään on pa­ras­ta.

Jen­ni Var­ti­ai­sen Net­tiin-bii­si jul­kais­tiin vuon­na 2010 ja on tä­hän men­nes­sä var­mas­ti tul­lut tu­tuk­si hy­vin mo­nel­le meis­tä. Lau­lun sa­nois­sa ker­ro­taan in­tii­min ku­van tai vi­de­on jul­kai­se­mi­ses­ta il­man lu­paa sekä sii­hen liit­ty­väs­tä kär­si­myk­ses­tä. Kän­ny­köi­den kuva- ja vi­de­o­so­vel­lus­ten myö­tä meil­le on tul­lut uu­dek­si nor­maa­lik­si vies­tiä ka­ve­ri­pii­ril­lem­me te­ke­mi­sis­täm­me re­aa­li­ai­kai­ses­ti kaik­ki­na vuo­ro­kau­den ai­koi­na. Par­hail­laan näil­lä luo­daan po­si­tii­vi­ses­sa mie­les­sä si­säl­töä elä­määm­me, mut­ta kai­ken ja­ka­mi­sen kes­kel­lä vauh­ti saat­taa kas­vaa lii­kaa ja vies­tin­tä­vir­taan voi lip­sah­taa jo­tain, jon­ka ja­ka­mis­ta oli­si kan­nat­ta­nut har­ki­ta etu­kä­teen. Ku­vien ja vi­de­oi­den ja­ka­mi­sen sään­nöt voi­vat osit­tain ol­la epä­sel­viä ja sen vuok­si uu­si vuo­si on hyvä aloit­taa ker­taa­mal­la näi­hin liit­ty­viä pe­li­sään­tö­jä.

Kun Päi­vi La­pi­o­lah­ti tuli tou­ko­kuus­sa vuon­na 2013 Muo­ni­oon, kylä oli tyh­jä. Kun­nan tuo­re elin­kei­no­koor­di­naat­to­ri ih­met­te­li, mis­sä ih­mi­set oli­vat.

Äkäs­lom­po­loa ym­pä­röi­vien tun­tu­rien ni­met ovat pää­o­sin saa­me­lais­läh­töi­siä. Näis­tä esi­mer­kik­si Kuer on suo­ra kään­nös tai­me­nes­ta, eli Ku­er­jo­ki oli tär­keä tai­men­jo­ki. Ke­sän­ki -ni­men taas ar­vel­laan juon­tu­van poh­jois­saa­men ve­toa (nuo­tan) tar­koit­ta­vas­ta ge­as­sit-ver­bis­tä. Yleen­sä­kin ka­la­ve­det ovat ni­men­neet näi­den lä­hel­lä ole­vat tun­tu­rit.

Muo­ni­os­sa ale­taan lau­an­tai­sin pe­laa­maan ko­ri­pal­loa kou­lun lii­kun­ta­sa­lis­sa. Tai ei oi­ke­as­taan pe­laa­maan vaan opet­te­le­maan pe­laa­mis­ta.

Rei­lu vuo­si sit­ten vii­mei­se­nä val­les­man­ni­na elä­köi­ty­nees­tä Os­si Hy­vö­ses­tä jul­kais­tiin kir­ja

Mo­nel­la työ­pöy­däl­lä tai jää­kaa­pin oves­sa on juu­ri nyt kel­tai­nen lap­pu. Lap­puun on kir­jail­tu tär­keä tie­to; pi­tää ol­la jos­sain tiet­ty­nä ai­ka­na tai pi­tää muis­taa kat­sas­taa au­to. Saat­taa sii­nä ol­la tär­keä os­tet­ta­va, joka ai­na unoh­tuu kaup­pa­reis­sul­la. Lap­suu­des­sa­ni ei ol­lut vie­lä kel­tai­sia lap­pu­ja, sil­loin Ii­va­rin kau­pas­sa Fil­pan Jas­ka toi­mi muis­ti­na. Hän ky­syi kas­sal­la, en­täs suo­la, so­ke­ri ja tu­li­ti­kut? On se tär­keä muis­tin­kor­vi­ke tuol­lai­nen pa­pe­ri­pa­la­nen. Mik­si se on juu­ri kel­tai­nen? Stan­for­din pro­fes­so­rin Jen­ni­fer Aa­ke­rin mu­kaan, kel­tai­nen ha­vain­nol­lis­taa ja suo­sii luo­vuut­ta. Kii­nas­sa kel­tai­nen väri edus­taa us­kol­li­suut­ta. Yl­lät­tä­vä tie­to on, et­tä vau­vat it­ke­vät her­kem­min, kun ovat kel­tai­sis­sa ti­lois­sa.

Timo Luo­don kä­den­jäl­ki nä­kyy Äkäs­lom­po­los­sa vah­vas­ti, mut­ta malt­taa­ko mies py­syä eläk­keel­lä?

Kun kirk­ko­kan­sa saa­puu sun­nun­tai­na ju­ma­lan­pal­ve­luk­seen, hei­tä odot­ta­vat la­kais­tut rap­pu­set si­säl­le kirk­koon. Kir­kos­sa on va­lot ja läm­min­tä. Moni ei tule aja­tel­leek­si sitä kät­tä, joka on het­keä ai­em­min sy­tyt­tä­nyt va­lot ja kynt­ti­lät, soit­ta­nut kir­kon­kel­lo­ja ja vaih­ta­nut oi­ke­an kirk­ko­vuo­den vä­ri­set alt­ta­ri­vaat­teet.

Sitä muo­ka­taan ja hit­sa­taan, sii­hen lii­te­tään moot­to­ri, jar­rut, vaih­de­laa­tik­ko, kat­teet, tu­ki­var­ret, is­ka­rit ja muut osat. Riit­tä­väs­ti kä­si­pa­re­ja ja työ­tun­te­ja, ja val­mii­na on oma for­mu­la.

Oon­han mul­la juu­ret. Niin lu­kee vä­rik­kääs­sä, elo­kuus­sa pai­ne­tus­sa kir­ja­ses­sa. Kir­jan nimi ker­too sii­tä, mik­si se on teh­ty.

Mie hun­tee­raan pal­jon sa­no­ja. Ai­na sa­nan mer­ki­tys ei au­kea ja mie reis­taan­ki us­sein et­tiä sa­na­le vas­ta­koh­taa joka sel­ven­tää it­te san­naa. Sa­not­haan nyt­te vaik­ka sem­mo­nen sana ko tai­tei­li­ja ja mikä son sen vas­ta­koh­ta? On­ko se joku va­kaa jär­ki-ih­mi­nen. Sa­na­la tai­tei­li­ja ei ole ai­na ol­lu hyä kai­ku. En­ti­vanh­haan se oli vä­hän niin­kö pilk­ka­ni­mi. Sem­mo­sen vä­hä­töi­sen ih­mi­sen ni­mi­ke; Ei siit­tä ole oi­keis­siin töi­hin ko son vähä sem­mo­nen tai­tei­li­ja­luo­ne, haa­vei­lee men­heen. Ja jos vain on ha­vat­tu lap­ses­sa herk­kyyt­tä ja tai­tee­li­suut­ta, niin se on reis­tat­tu kit­keä pois jo var­ha­ses­sa vaih­hees­sa vaik­ka rem­mi­lä. Herk­kyy­es­tä ol­lu ko hait­taa. Run­noi­li­ja Sai­ma Har­ma­jan äi­ti­ki sano ty­töl­len­sä, et­te; ”Ter­ve sie­lu ei run­nout­ta kai­paa!!”.

Kuin par­tu­riin tu­li­si. Kirk­kaat va­lot, oma paik­ka par­tu­roi­ta­val­le, sak­sia ja leik­ku­rei­ta sei­näl­lä.

Tämä jou­lu on en­sim­mäi­nen, kun kur­tak­ko­lai­nen An­ju Mar­ja­maa on täy­sin ve­gaa­ni. Vie­lä vii­me jou­lu­na lau­ta­sel­la saat­toi ol­la ka­laa, mut­ta nyt hän on ti­put­ta­nut ruo­ka­va­li­os­taan kaik­ki eläin­pe­räi­set tuot­teet.

Mikä son jou­lu il­man jou­lu­kink­kua? Se mik­hään jou­lu ole. Ny­kyh­jään on mo­nes­sa­ki tal­lou­es­sa to­sin mal­li­na, et­te kink­kua ei syyä, mut­ta yli kol­ky­tä vuot­ta sit­ten soli roh­ki har­vi­nais­ta, et­te klä­pit kiel­täy­ty kin­kus­ta. Sem­mo­nen­ki jou­lu se vain on et­heen sat­tu­nu. Kink­ku oli ja soli ko­mea, mut­ta ei mais­tu­nu. It­te­kas­va­tet­tuk­ki. Ja sii­nä­pä se syy tu­li­ki jo esi­le.

Ko­ti­seu­tu­yh­dis­tys Ko­la­rin Va­sit­tu Luu­ta ry. to­teut­ti Mu­se­o­vi­ras­ton myön­tä­mäl­lä apu­ra­hal­la pe­rin­teen­ke­ruu­ta haas­tat­te­le­mal­la 1930- ja 1940-lu­vuil­la syn­ty­nei­tä kun­ta­lai­sia. Apu­ra­hal­la voi­tiin pal­ka­ta yk­si hen­ki­lö kah­dek­si vii­kok­si te­ke­mään työ­tä.

Ho­tel­li K5:ssä Le­vil­lä on hie­man hil­jai­sem­pi het­ki puo­lil­ta päi­vin, kun väki on siir­ty­nyt ul­koi­le­maan, ku­kin oman ak­ti­vi­teet­tin­sa pa­riin. Jou­lu­kuus­sa ho­tel­lin asi­ak­kaat ovat saa­pu­neet pää­a­si­as­sa Iso-Bri­tan­ni­as­ta, mut­ta ra­vin­to­laan tul­laan lä­hem­pää­kin var­ta vas­ten syö­mään. Ho­tel­lis­sa on il­tai­sin tar­jol­la à la car­te -lis­ta ja li­säk­si pi­ha­pii­ris­sä on Saa­men kam­mi, jos­ta löy­tyy pai­kal­li­sia herk­ku­ja ku­ten po­ron sy­dän­tä ja kiel­tä. Ho­tel­lin ra­vin­to­laan ka­te­taan jou­lu­aa­ton ja uu­den vuo­den puf­fet, ja li­säk­si 1. päi­vä tam­mi­kuu­ta on pe­rin­tei­nen bruns­si, joka on var­sin run­sas.

Om­pe­lu­ko­ne su­ri­see, mut­ta nup­pi­neu­lo­ja ei näy mis­sään. Muo­ni­o­lai­nen Kyl­lik­ki Rau­ha­la kään­tää ja om­pe­lee voh­ve­li­kan­kaan reu­nan tot­tu­nees­ti ei­kä kai­paa neu­lo­ja avuk­seen. Keit­ti­ön uu­nin­kah­vaan ri­pus­tet­ta­via pyyh­kei­tä on te­keil­lä 12 kap­pa­let­ta.

Ii­va­ri-su­ku­ni­mi on lop­pu­mas­sa Siep­pi­jär­vel­tä, vaik­ka se on ky­län van­him­pia su­ku­ni­miä. Eno­ni puo­li­so on enää ai­noa ko­la­ri­lai­nen täl­lä Ii­va­ri-su­ku­ni­mel­lä. Ro­va­nie­mel­lä elää usei­ta su­vun jäl­ke­läi­siä, joil­la on vie­lä tämä Ii­va­ri su­ku­ni­me­nä. Su­vun vai­hei­ta on sel­vi­tet­ty 1500-lu­vun puo­li­vä­liin as­ti. Van­him­mat tie­dot ovat löy­ty­neet Ruot­sin puo­len kir­kon­kir­jois­ta Ma­ta­ren­gis­ta. En­sim­mäi­se­nä esi-isä­nä on mai­nit­tu Nii­lo Ol­lin­poi­ka Mik­ko­lan­saa­ren ky­län lu­et­te­los­sa vuo­si­na 1539–1549. Hän asui Ten­ge­li­ös­sä Äi­män­ta­los­sa (ny­kyi­nen Krans­si). Ant­ti Ii­va­rin­poi­ka Ii­va­ri muut­ti Mar­jo­saa­ren ky­län To­ra­kan­kor­vas­ta vuon­na 1670 Siep­pi­jär­vel­le. Hän oli Nii­lo Ol­lin­po­jan jäl­ke­läi­nen kuu­den­nes­sa pol­ves­sa.

Muo­ni­on kun­ta il­moit­taa leh­des­sä, et­tä se an­taa työn­te­ki­jöil­leen muu­ta­mia tun­te­ja lii­kun­taa työ­a­jal­la. Ovat­ko kun­nan työn­te­ki­jät edel­leen­kin vain kun­nan­toi­mis­ton työn­te­ki­jät, ei­vät muut? Mil­loin muut työn­te­ki­jät saa­vat sa­man edun? Ne, jot­ka ei­vät voi läh­teä töis­tä noin vain, jät­tää töi­tä kes­ken tai vaik­ka asi­ak­kai­ta (hoi­det­ta­via) oman on­nen­sa no­jaan. Täl­le lii­kun­ta-ajal­le ei saa­nut ot­taa si­jai­sia. Mi­ten olet­te ai­ko­neet jär­jes­tää tä­män asi­an?

Ker­ro se ku­vin -kier­tue toi va­lo­ku­vauk­sen ja so­me­vai­kut­ta­mi­sen am­mat­ti­lai­set Ee­va Mä­ki­sen ja Har­ri Tar­vai­sen Yl­läk­sel­le tal­vi­kau­den kyn­nyk­sel­lä. Luon­to­kes­kus Kel­lok­kaa­seen ko­koon­tu­neet mat­kai­lu­a­lan toi­mi­jat pää­si­vät kes­kus­te­le­maan va­lo­ku­vauk­sen mah­dol­li­suuk­sis­ta ja va­lo­ku­vien mer­ki­tyk­ses­tä mat­kai­lu­mark­ki­noin­nis­sa. Tar­vai­nen neu­voi et­si­mään oi­val­ta­via ku­vaus­koh­tei­ta. Yl­läk­sel­lä sel­lai­sek­si on nous­sut esi­mer­kik­si Äkäs­lom­po­lon ran­nal­la si­jait­se­va kei­nu.Tar­vai­nen muis­tut­ti myös, et­tä pai­kal­li­sia jo kyl­läs­tyt­tä­vät re­von­tu­li­ku­vat ovat edel­leen ha­lut­tu­ja, ja mat­kai­li­jat ha­lu­a­vat ikuis­taa ai­nut­laa­tui­set het­ken­sä it­se.

Jou­lu­a­te­ri­an kans­sa nau­tit­ta­vat juo­mat voi­si­vat ol­la esi­mer­kik­si seu­raa­van­lai­sia:

Tuo­re pak­kas­lu­mi suih­kii met­sä­suk­sien al­la, kap­sah­te­lee kuu­sis­sa. Ok­sien tum­mat si­lu­e­tit. Kyl­mä pu­ree pos­ke­a­ni ja kii­tää vas­ta­sa­ta­neen lu­men pin­nal­la. Pui­den lat­vois­ta alas maa­han. Sau­van som­pa rei’it­tää kos­ke­mat­to­man han­gen. Jäl­ki on kuin maa­il­ma pie­nois­koos­sa. Pyö­reä ja hau­ras. Mil­jar­dit täh­det var­ti­oi­vat kul­ku­a­ni. Olen tal­ven en­sim­mäi­sel­lä il­ta­hiih­dol­la ja mie­tin tu­le­vaa jou­lua.

Ko­la­rin hel­lun­tai­seu­ra­kun­ta kiit­tää kaik­kia lah­joit­ta­jia ja tal­koo­lai­sia, joi­den avus­tuk­sel­la saa­tiin jäl­leen vii­me vii­kol­la läh­te­mään iso rek­ka­kuor­mal­li­nen hu­ma­ni­tää­ris­tä ta­va­raa Lat­vi­an Tal­sin so­si­aa­li­seen kes­kuk­seen. Siel­tä ta­va­rat ja­e­taan seu­ra­kun­tien toi­mes­ta eni­ten tar­vit­se­vil­le Ees­tiin, Lat­vi­aan, Liet­tu­aan, Val­ko-Ve­nä­jäl­le ja ai­na Uk­rai­naan saak­ka. Syk­syn ai­ka­na vaa­te- yn­nä muu­ta ta­va­raa on tul­lut Enon­te­ki­öl­tä, Muo­ni­os­ta, Ko­la­ris­ta, Pel­los­ta, Kit­ti­läs­tä, Iva­los­ta, Ro­va­nie­mel­tä ja Ou­lus­ta.

Kai­vos­toi­min­taa yrit­ti ai­ka­naan aloit­taa ka­na­da­lai­nen kai­vo­syh­tiö North­land Re­sour­ces, joka kui­ten­kin ajau­tui kon­kurs­siin en­nen kuin pää­si al­kua pi­dem­mäl­le. Han­nu­kai­nen Mi­ning, joka on pai­kal­li­sen Ta­po­jär­vi Oy:n ty­tä­ryh­tiö, lu­nas­ti kon­kurs­si­pe­säl­tä Han­nu­kai­sen kai­vo­sa­lu­een. North–land eh­ti teh­dä alu­eel­la esi­sel­vi­tyk­siä, jot­ka jäi­vät mo­nel­ta osin kes­ke­ne­räi­sik­si. Yh­ti­öl­lä oli muun mu­as­sa suun­ni­tel­mis­sa teh­dä kai­vok­sen ym­pä­ril­le (yh­den ki­lo­met­rin) suo­ja-alue lu­nas­ta­mal­la alu­een kiin­teis­töt omis­ta­jil­taan.

”Ko­lum­ni on sa­no­ma- tai ai­ka­kaus­leh­des­sä omal­la pals­tal­laan sään­nöl­li­ses­ti jul­kais­ta­va ly­hyt kir­joi­tus, jos­sa toi­mit­ta­ja tai avus­ta­ja esit­tää oman mie­li­pi­teen­sä jos­ta­kin ajan­koh­tai­ses­ta ai­hees­ta.

Pe­rus­ta­van ko­kouk­sen ni­mi­lis­tas­sa tou­ko­kuun 15. päi­vä­nä vuon­na 1968 on seit­se­män ni­meä: työn­joh­ta­ja Lau­ri Pe­tä­jä­nie­mi, ti­lal­li­nen Es­ko Hie­ta­nen, yli­tul­li­var­ti­ja Ed­win Yli­lääk­kö­lä, tul­li­var­ti­ja Ar­vi Pe­tä­jä­nie­mi, työ­mies Han­nu Pies­kä ja maan­vil­je­li­jä Ah­to Pe­tä­jä­nie­mi. Sinä päi­vä­nä, 50 vuot­ta sit­ten pe­rus­tet­tiin met­säs­ty­syh­dis­tys Kor­ke­a­le­hon kier­tä­jät Lau­ri ja Hil­ja Pe­tä­jä­nie­men ta­los­sa.

Kol­mas ja vii­mei­nen evak­ko­reis­su, sil­lä ta­val­la 90 vuot­ta syk­syl­lä täyt­tä­nyt Sirk­ka Ii­va­ri ku­vai­lee muut­to­aan Ko­la­rin pal­ve­lu­ta­loon. Ko­to­na ei enää pär­jän­nyt. Piti am­bu­lans­si soit­taa, kak­si­kin ker­taa. Sit­ten oli koti, Mäki-Ii­va­ri, jä­tet­tä­vä ja tul­ta­va Ko­la­rin kir­kon­ky­läl­le pal­ve­lu­ta­loon.