Tänä syk­sy­nä Ko­la­rin kan­sa­lai­so­pis­ton kurs­seil­la on tar­jol­la uut­ta. Sii­tä pi­tää huo­len mu­sii­ki­no­pet­ta­ja, sak­so­fo­nis­ti Ar­to Moi­sa­la.

Lap­pi­lai­nen juo­mi­nen on yhä tabu, ja eten­kin nais­ten al­ko­ho­lin­käy­tös­tä vai­e­taan. Sitä miel­tä on Kit­ti­läs­tä läh­töi­sin ole­va, nuo­ruu­ten­sa Äkäs­lom­po­los­sa ja Ko­la­ris­sa elä­nyt Mari Ni­li­vaa­ra.

”Sama on­ko il­ma läm­min­tä, vai kyl­mää. Pää­a­sia, et­tä sitä on riit­tä­väs­ti”. Näin sa­nai­li eräs äly­pää ka­ve­ri­ni vuo­si­kym­me­niä sit­ten, kun pu­hee­nai­heek­si tuli val­lit­se­va sää­ti­la.

Aa­lis­tun­tu­rin rin­teel­tä kuu­luu mel­koi­nen pul­pa­tus, vaik­ka rin­teel­lä on vain seit­se­män ih­mis­tä.

Mitä ta­pah­tuu, kun jouk­ko ul­ko­maa­lai­sia rink­ka­mat­kaa­jia lai­te­taan suo­ma­lai­seen met­sään mar­jaan? Saa­daan hyvä saa­lis.

Muo­ni­on Pie­ti­käi­set ovat kaik­ki pe­räi­sin kah­des­ta vel­jek­ses­tä: An­tis­ta ja Kal­les­ta sekä hei­dän Mat­ti ser­kus­taan, jot­ka saa­pui­vat Muo­ni­oon 1900-lu­vun alus­sa. En­sim­mäi­se­nä tuli Ant­ti Pie­ti­käi­nen. Hän on il­mes­ty­nyt Muo­ni­on kir­kon­kir­joi­hin 20. tou­ko­kuu­ta vuon­na 1899, ja hä­nen pe­räs­sään hiih­ti Kal­le Pie­ti­käi­nen Tor­ni­os­ta Muo­ni­oon yli 200 ki­lo­met­riä.

– Ei saa ol­la lii­an kyp­sä, ei­kä lii­an raa­ka, täy­tyy ol­la täy­del­li­nen, se­los­taa Jere Sär­ki­jär­vi ke­sä­kah­vi­lan par­haan her­kun sa­lai­suut­ta. Vä­hän vä­liä pi­tää tar­kis­taa, joko on hyvä.

Tel­tan ovi sul­keu­tuu, ja olem­me ka­me­ran si­säl­lä. Tel­tan sei­nä­kan­kaal­le piir­ty­vä mai­se­ma on py­säh­ty­nyt. Tai­vas lois­taa si­ni­se­nä. Pian sei­näs­sä nä­kyy kui­ten­kin lii­ket­tä, kun Sä­res­tön van­han pir­tin nii­tyl­lä lai­dun­ta­vat lam­paat läh­te­vät liik­keel­le. On kuin kat­se­li­si van­haa elo­ku­vaa, mut­ta kuva nä­kyy nu­rin­ku­rin.

Ko­la­rin kir­kon­ky­län kir­kot ovat jän­nit­tä­vän eri­lai­sia. Ko­la­rin kirk­ko on 60-lu­vun lap­si, Veik­ko Lar­kak­sen ko­ta­mai­sek­si suun­nit­te­le­ma. Ko­la­rin­saa­ren ne­li­ön mal­li­nen kirk­ko on reip­paas­ti van­hem­pi – se täyt­tää tänä ke­sä­nä 200 vuot­ta.

Kui­vaa, jo 12 viik­koa. Nur­mi­kin on men­nyt ve­den puut­tees­sa har­maak­si. Val­ta­tien vie­res­sä, Muo­ni­os­sa asu­va Sir­pa Oja­nen tai­vas­te­lee sitä, mut­ta min­käs teet.

Kun van­hois­ta far­kuis­ta on hyö­dyn­net­ty kan­gas­ta use­aan kä­si­työ­hön, jäl­jel­lä ole­vis­ta til­kuis­ta syn­tyy näp­pä­räs­ti her­ne­pus­se­ja. Jos pääl­li­ti­kat­tua sau­maa on vie­lä jäl­jel­lä, voit hyö­dyn­tää sitä her­ne­pus­sien ko­ris­teek­si.

Yl­läk­sel­lä pi­det­tiin lau­an­tai­na 21. hei­nä­kuu­ta nel­jäs val­ta­kun­nal­li­nen Veik­ko Ah­ve­nai­nen -Har­mo­nik­ka­kil­pai­lu Yl­läk­sen har­mo­nik­ka­lei­rin yh­tey­des­sä. Kil­pai­lus­sa oli kol­me sar­jaa: 12-vuo­ti­aat ja nuo­rem­mat, 13–15-vuo­ti­aat sekä ylei­nen sar­ja. Nuo­rim­man sar­jan voit­ta­jak­si soit­ti Ma­ti­as Sa­vo­la Puup­po­las­ta, 13–15-vuo­ti­ai­den sar­jan yk­kö­sek­si tuli Mar­ko Haa­pa­pu­ro Yl­läk­sel­tä, ja ylei­sen sar­jan pa­ras oli Kal­le Sii­to­nen Jo­roi­sis­ta. Kil­pai­lu jär­jes­te­tään jäl­leen en­si ke­sä­nä.

Per­so ja per­soo­nal­li­nen il­mai­se­vat ai­van eri asi­oi­ta. Per­so on hy­vin tut­tu asia mis­sä vain on ih­mi­siä, esi­mer­kik­si per­hees­sä. Toi­nen on per­som­pi kuin toi­nen. Eri­koi­ses­ti ma­kea saa pal­jon ys­tä­viä juu­ri per­sois­ta. Joku toi­nen sa­noo sa­noo ole­van­sa per­so li­ha­ruu­al­le. Kui­va­li­ha on koon­nut pal­jon per­so­ja ym­pä­ril­leen. Eräs­kin nai­nen sa­noi, et­tä kun tu­lee kui­van li­han ai­ka, niin kal­lis­ta se ei voi ol­la, et­tei hän sitä per­sou­teen­sa os­tai­si jon­kun ver­ran.

Luo­teis-La­pis­sa on vuo­sien mit­taan kir­joi­tet­tu usein su­ku­juh­lis­ta, muis­ta­kin kuin Kyl­li-Ni­vois­ta. Ke­säl­lä­hän su­ku­ko­kouk­set ta­paa­vat ol­la. 20 vuot­ta sit­ten ko­koon­tui­vat Vuol­lot en­sim­mäis­tä ker­taa Yli­muo­ni­oon 150 hen­gen voi­min. Su­ku­juh­laan ko­koon­tui­vat Jo­han Ed­ward Vuol­lon eli ”Ee­tin” ja Hel­lin Ol­ga Lin­nea Ny­ma­nin lap­set ja hei­dän lap­sen­sa. Vuon­na 1998 pa­ris­kun­nan 12 lap­ses­ta oli elos­sa nel­jä; su­ku­juh­lan jär­jes­tä­nyt Paa­vo Vuol­lo, El­vi Luh­taan­mä­ki, El­sa Ran­ta­kok­ko ja Tai­mi Kos­te­nius.

Ta­pio Salo Muo­ni­on Tun­tu­ri­vei­kois­ta päät­ti voit­taa it­sen­sä 55 ki­lo­met­rin pol­ku­juok­sul­la. Ke­vääl­lä Salo tem­pai­si tou­ko­kuun NUTS kar­hun­kier­rok­sen, 34 ki­lo­met­riä, mut­ta tämä on uut­ta.

Puo­li­vil­li-fes­ti­vaa­lien vie­raat ja jär­jes­tä­jät miet­ti­vät lau­an­tai­na suh­det­taan Äkäs­lom­po­loon, Maa­il­man­ky­lään 2018. Sa­mal­la Ka­ri­lan na­vet­ta­gal­le­ri­an ym­pä­ris­tös­sä juh­lit­tiin Art Äkäs­lom­po­lo -tai­dep­ro­jek­tin ava­jai­sia.

– Ei. Tos­sa edes­sä on luuk­ku, jota saa ruu­vis­ta ruu­vaa­mal­la au­ki, se on il­mas­toin­tia, Hel­ge In­ki­läi­nen ker­too.

Mie esit­te­len it­te­ni tää­lä ete­läs­sä niin, et­tä olen syn­ty­ny Ko­la­ris­sa ja käy­ny lu­ki­on Pel­los­sa, mut­ta on­nek­si net kir­jo­tet­haan iso­la. Tar­ken­nuk­se­na ai­na kyl­lä sa­non, et­tä olen Siep­pi­jär­ves­tä ja sen ver­ran köy­häs­tä ko­dis­ta, et­tei ol­lu var­raa ees su­ku­nim­heen. Sii­tä tul­lee ens vuo­na nel­jä­kym­men­tä vuot­ta, ko lä­hin kat­teh­leen ete­läi­sem­pää ko­ti­maa­ta. Tää­lä sitä on tu­lis­tel­tu isom­mis­sa ja pie­nem­mis­sä maa­li­ky­lis­sä ja nyt on­nek­si maa­seu­dun rau­has­sa. Po­lii­si­voi­ma­lai­tok­sil­la vir­kai­lin työ­u­ra­ni ja on­nek­kaas­ti sain ol­la kai­kil­la ta­soil­la maa­lais­pii­ris­tä mi­nis­te­ri­öön hom­mis­sa. Mo­nen­lais­ta ven­ku­laa ja on­net­to­muut­ta eh­ti nähä.

Muo­ni­o­lai­nen Hei­no Muot­ka on ra­ken­ta­nut elä­mäs­sään kym­men­kun­ta jo­ki­ve­net­tä. Vä­vy­po­jil­le ja it­sel­leen, tie­ten­kin. Nyt­kin hä­nel­lä on ve­neet nel­jän ot­ti­pai­kan ran­nas­sa, jot­ta ve­sil­le voi su­jah­taa vai­vat­ta mis­tä hu­vit­taa.

Maa­nan­tai­na sää hi­poi hel­le­lu­ke­mia, ja lop­pu­vii­kol­le oli lu­vas­sa yh­tä läm­min­tä. Muo­ni­os­sa väki ot­ti kai­ken ir­ti au­rin­gos­ta.

Tei­ja Kes­ko­lan kas­vi­maas­sa on nurk­ka, jota hän ei us­kal­la lei­ka­ta ei­kä kit­keä. Se on Äet­sän äi­jän hei­lan van­ha pi­o­ni­penk­ki.

Luo­teis-La­pis­sa uu­ti­soi­tiin 16. hei­nä­kuu­ta 1998 lau­la­ja, lau­lun­te­ki­jä ja viih­de­tai­tei­li­ja Joel Hal­li­kai­sen vie­rai­lus­ta Vaat­to­jär­ven ran­ta­pa­vil­jon­gin tans­sei­hin. Esiin­ty­mis­ten vä­lil­lä hä­nen ker­ro­taan ju­tel­leen in­nok­kaas­ti kaik­kien kans­sa ja kuun­nel­leen kiin­nos­tu­nee­na ih­mis­ten ta­paa pu­hua. Nuus­ka­kai­ran ja Tor­ni­on­laak­son mur­re toi hä­nen mie­les­tään kes­kus­te­luun mu­ka­van tun­nel­man. "Tääl­lä pan­haan h:ta oi­ki­aan paik­haan", Hal­li­kai­nen vir­nis­ti.

Isäl­lä oli syn­ty­mä­päi­vä, 92 vuot­ta. Sen ja läm­pi­män päi­vän kun­ni­ak­si läh­dim­me ul­koi­le­maan. Sii­nä tuo­lia ky­läl­le päin rul­lail­les­sa leu­don ke­sä­tuu­len pyyh­kies­sa kas­vo­ja, toi se muis­tu­mia ajan kul­taa­mis­ta lap­suu­den ke­sis­tä, jol­loin tuo­mi kuk­ki ai­na ju­han­nuk­se­na ja jär­vel­lä liik­kui­vat vain puu­ve­neet. Kah­vi mais­tui hy­väl­tä, vaik­ka oli­kin jos­kus vain pan­nu­ge­va­liin kei­tet­tyä sak­ka­vet­tä. Pul­la oli voil­la lei­vot­tua ei­kä ku­kaan ky­sel­lyt glu­tee­ni­ton­ta vaih­to­eh­toa. Pien­vil­je­ly oli it­ses­tään­sel­vyys ja elä­män­ta­pa­na isäl­tä po­jal­le. Vai­nio-ojat oli­vat pa­jut­to­mia ja ti­mo­tei kas­voi.

Yk­si tär­keä teos puut­tuu Al­li­kat­ri Fos­s­ted­tin tai­de­näyt­te­lys­tä. Se sei­soo olo­huo­neen ik­ku­nal­la. Se on yk­si en­sim­mäi­sis­tä, ei­kä ole pa­ras, mut­ta Al­li­kat­ri ko­kee, et­tä teos on osa hän­tä. Sitä ei voi myy­dä.

Ol­laan Luo­sus­sa par­ti­o­lais­ten omis­ta­mal­la Luo­sun ma­jal­la, jos­sa jär­jes­tet­tiin vii­me vii­kol­la Pro­met­heus-lei­ri. Pi­hal­la ei näy ke­tään, mut­ta si­säl­lä käy kova ku­hi­na. Pro­met­heus­lei­rin tyy­liin on ja­kau­dut­tu ryh­miin kes­kus­te­le­maan, ja nel­jä tyt­töä on ha­lun­nut it­se tul­la ker­to­maan lei­ris­tään toi­mit­ta­jal­le.

Vaik­ka lohi tuli ai­kai­sin, lo­hi­mie­het tu­li­vat ta­val­li­seen ai­kaan, vii­kon ju­han­nuk­sen jäl­keen. Ke­sä­kuun mark­ki­noin­tiin pi­täi­si pa­nos­taa enem­män, sa­moin elo­kuun. Loh­ta ei voi var­muu­del­la ka­las­ta­jal­le kos­kaan lu­va­ta, mut­ta sitä voi ka­las­taa koko kau­den.

– Lo­mal­la eh­tii kai­vaa kir­jas­to­kor­tin pö­lyi­ses­tä lom­pa­kos­ta ja tul­la kat­se­le­maan, mitä hyl­lyis­tä löy­tyy, roh­kai­see Muo­ni­on kir­jas­ton joh­ta­ja Pau­la Löp­pö­nen.

Kor­via vih­mo­va hau­kun pau­ke al­kaa heti, kun opas Mar­ko Kai­nu­lai­nen al­kaa ot­taa koi­ria To­ras­sie­pin yh­des­tä tar­has­ta ulos. Täs­tä va­roi­tet­tiin. Kun ol­laan läh­dös­sä, kaik­ki To­ras­sie­pin tar­han 104 koi­raa ha­lu­ai­si­vat mu­kaan, ja ää­ni on sen mu­kai­nen.

”Jaak­ko Vaat­to­vaa­ran vaa­le­an­pu­nai­ses­sa gril­li­pit­se­ri­as­sa koh­taa­vat nuo­ret ja van­hat”, uu­ti­soi­tiin Luo­teis-La­pis­sa 9. hei­nä­kuu­ta 1998.

Muis­ti on ar­vo­kas omi­nai­suus. Luon­nol­li­nen il­miö on niin sa­not­tu ikä­muis­ti. Jos­kus tun­tuu, et­tä ni­met leik­ki­vät pii­los­ta kans­sam­me. Juu­ri kun ai­om­me sen sa­noa ulos, se on hä­vin­nyt. Yri­täm­me aut­taa muis­tia, sil­lä se­hän toi­mii vii­veel­lä. Muis­ti­sai­raus on asia erik­seen.