– Ar­jen kii­re voi seu­ra­ta mu­ka­na luon­toon. Jos­kus ih­mi­nen voi tar­vi­ta neu­vo­ja sii­hen, mi­ten luon­toa voi py­säh­tyä ais­ti­maan sy­vem­min, ker­too kan­sal­lis­puis­to-op­paak­si tiis­tai­na val­mis­tu­nut muo­ni­o­lai­nen Han­na-Mari Kor­va.

– On­nek­si täs­sä al­kaa jo tun­nis­ta­maan, mit­kä ovat is­tu­tet­tu­ja ja mit­kä rik­ka­ruo­ho­ja, sa­noo Jo­han­na Kil­po­nen.

En­sin­nä­kin ha­lu­an kiit­tää lu­ki­joi­ta val­ta­vas­ta po­si­tii­vi­sen pa­laut­teen mää­räs­tä liit­ty­en haas­tat­te­luu­ni Luo­teis-La­pis­sa (16.7.). Teks­ti he­rät­ti tun­tei­ta, ja niin sen oli tar­koi­tus­kin. Pa­lau­tet­ta tuli ym­pä­ri Suo­men, Han­gos­ta Kil­pis­jär­vel­le.

Maa Pir­kan­maan Par­ka­nos­sa oli mus­ta ja pi­meä, sa­toi. Koi­rien tar­hat­kin oli­vat niin mär­kiä, et­tä lai­neh­ti­vat vet­tä.

Tun­net­tu ta­ri­na ker­too nai­ses­ta, joka sai Ju­ma­lal­ta etuo­i­keu­den tar­kas­tel­la tai­vaan kir­jo­ja, joi­hin oli kir­joi­tet­tu ylös kaik­ki ih­mis­ten toi­sil­leen te­ke­mät hy­vät teot. In­nok­kaa­na hän et­si oman kir­jan­sa tie­tä­en löy­tä­vän­sä lu­kui­san mää­rän mer­kin­tö­jä – niin pal­jon hän oli teh­nyt hy­vää elä­män­sä ai­ka­na. Se­la­tes­saan pak­sua kir­jaa hän löy­si häm­mäs­tyk­sek­seen yh­den ai­no­an mer­kin­nän: hän oli kat­so­nut ys­tä­väl­li­ses­ti ja hy­myil­lyt tien pos­kes­sa ma­kaa­val­le hu­ma­lai­sel­le.

Mie kä­vin hil­las­sa. En men­ny yk­sin ko on se ek­sy­mis­vaa­ra. Mul­la oli Äns­ti mat­kas­sa. Äns­ti puhu it­te­sä muk­haan ko oi­kein mai­nos­ti, et­te hän on vähä niin­kö ko­ke­mu­sa­si­an­tun­tia, mitä tul­lee hyv­hiin hil­la­paik­hoin. Oli kuu­lem­ma ai­ka­sem­min kev­väi­me­lä käy­ny las­ke­mas­sa jo­ka­sen hil­lan­ku­kan erik­seen. No mi­nut on niin help­po pu­hua ym­pä­ri, se mie sa­noin Äns­ti­le, et­te ei­kö hyp­pää völh­jyyn. Niin sit­te met ryt­tyy­tim­mä pit­kin jänk­kiä mönk­kä­ril­lä ja Äns­ti is­tu ta­ra­ka­la ja pi­te­li kii­ni min­kä ker­ke­si.

Olen ir­ti­sa­nou­tu­nut pe­rus­tur­va­joh­ta­jan teh­tä­väs­tä ke­sä­kuus­sa. Kun­nan­joh­ta­ja Kris­tii­na Tik­ka­lan kom­men­tis­ta ir­ti­sa­nou­tu­mi­se­ni syys­tä (Luo­teis-Lap­pi 2. hei­nä­kuu­ta) eli sii­tä, et­tei Ko­la­ris­sa ole hoi­det­tu hen­ki­lös­tö­a­si­oi­ta ha­lu­a­mal­la­ni ta­val­la, on kuu­le­ma­ni mu­kaan moni Ko­la­rin kun­nan hen­ki­lös­tös­tä pa­hoit­ta­nut mie­len­sä. He ovat ym­mär­tä­neet, et­tä olen ir­ti­sa­nou­tu­nut hen­ki­lö­kun­nas­ta joh­tu­vien syi­den vuok­si. Tä­män kä­si­tyk­sen ha­lu­an eh­dot­to­mas­ti kor­ja­ta. Ir­ti­sa­nou­tu­mi­se­ni syy­nä ei ole ol­lut Ko­la­rin kun­nan työn­te­ki­jät, yk­si­köi­den esi­mie­het tai toi­mi­a­la­joh­ta­jat ei­kä hen­ki­lö­kun­taan liit­ty­vät asi­at.

– Jo­kai­sen uu­den päi­vän koh­taa­mi­nen ilol­la ja in­nos­tuk­sel­la, odot­ta­en ih­meel­li­siä asi­oi­ta ta­pah­tu­vak­si.

Ko­la­ri­lai­sen Hen­ri Ju­ti­lan, 16, par­haat pi­ha­lin­tu­muis­tot liit­ty­vät ke­siin mum­mon ja pa­pan luo­na Äkäs­jo­en­suul­la. Siel­lä lin­tu­jen tou­hu­ja saat­toi seu­ra­ta pa­ri­kin tun­tia ker­ral­laan. Tänä ke­sä­nä Ju­ti­la na­put­te­lee ko­te­ja lin­nuil­le. Ko­ke­neel­la pön­tön­te­ki­jäl­lä on pal­jon nä­ke­mys­tä sii­tä, mis­tä ai­nek­sis­ta hyvä lin­nun­pönt­tö syn­tyy.

Muo­ni­on ai­noa man­sik­ka­ti­la me­nee kiin­ni tä­män ke­sän jäl­keen. Ul­la Kunnari ei enää jat­ka vil­jel­mien yl­lä­pi­toa ei­kä vuok­raa­mis­ta. Vii­me vuo­det pel­lot ovat ol­leet vuok­ral­la. Tänä vuon­na man­sik­kaa vil­je­lee pa­ris­sa kym­me­nes­sä pen­kis­sä yh­teen­sä 6–7 vuok­ra­lais­ta.

Mer­kil­li­nen oli kul­ku­ni, to­te­aa On­ni Rau­ha­la päi­vä­kir­jas­saan. So­ta­muis­tel­man virk­kees­tä sai ni­men­sä täs­sä kuus­sa il­mes­ty­nyt Mer­kil­li­nen oli kul­ku­ni – On­ni Rau­ha­lan (1919–1980) so­ta­tai­val Jr12:n pi­o­nee­ri­na tal­vi­so­dan ase­vel­vol­li­ses­ta La­pin so­taan 1940–1945.

Sii­nä kävi niin, et­tä An­ne Leh­mus oli jo eh­ti­nyt jää­dä pois työ­e­lä­mäs­tä. Hän jäi eläk­keel­le Ro­va­nie­mel­lä alu­e­kap­pa­lai­sen vi­ras­ta, eh­ti jo pan­na pois työ­kir­jal­li­suu­den ja huo­kais­ta, et­tä nyt on ai­kaa vain ol­la ja lait­taa ko­ti­a­kin kun­toon. Vuo­den päi­vät Leh­mus eh­ti­kin kuop­su­tel­la pi­haan­sa, kun Muo­ni­on seu­ra­kun­nan kirk­ko­her­ran ha­kuil­moi­tus omi­tui­ses­ti sy­tyt­ti huo­mi­on. Leh­mus­ta kan­nus­tet­tiin ha­ke­maan paik­kaa, ja hän koki, et­tä ha­et­ta­va on.

Hei ja kii­tok­sia leh­ten­ne ko­lum­nis­teil­le, muun mu­as­sa ni­mi­mer­kil­lä Pel­to­nie­men Jo­han­nes on usein mie­len­kiin­toi­sia muis­te­luk­sia, myös tä­hän ai­kaan kyt­key­ty­viä yh­teen­ve­to­ja maa­il­maa näh­neen hen­ki­lön ko­ko­a­mi­na. Pai­kal­lis­leh­teä par­haim­mil­laan!

Kat­se­lim­me jo­kin ai­ka sit­ten kir­kos­sa Remb­rand­tin maa­laus­ta Tuh­laa­ja­po­jan pa­luu. Sitä en­nen kuu­lim­me it­se ker­to­muk­sen (Luuk. 15:11-32). Tä­hän koh­taan suo­sit­te­len vaik­ka no­pe­aa Goog­le-ha­kua mo­lem­mis­ta, muis­tin vir­kis­tyk­sek­si.

– Ha­lu­ai­sin, et­tä oli­si sa­de­ke­li, pi­me­ää ja myrs­ky, kun kree­ta­lai­nen ka­ve­ri­ni tu­lee ky­lään, jot­ta ei tar­vit­si­si men­nä käy­mään Ko­la­rin kir­kon­ky­läl­lä ei­kä vie­dä hän­tä sin­ne. On se niin su­rul­li­nen näky, sa­noo Äkäs­jo­en­suul­la syn­nyin­pai­kal­laan ke­si­ään viet­tä­vä Tero Lauk­ka­nen.

Tul­va­vah­din hom­mat Kit­ti­läs­sä ap­pi­van­hem­pien ta­lol­la ovat vii­väs­tyt­tä­neet Mark­ku Myl­ly­län ka­las­tus­kau­den al­kua. Ka­tis­kal­la on sen­tään hau­ki saa­tu ja se syö­ty, mut­ta muu­ten ta­ri­na kuu­los­taa juu­ri sel­lai­sel­ta se­li­tyk­sel­tä, joi­ta löy­tyy Myl­ly­län ke­rää­mäs­tä tuo­rees­ta ka­la­va­le­ko­ko­el­mas­ta Jod­laa­van ma­tik­ka­koi­ran poi­ka.

Ko nyt pu­hut­haan ja kir­jo­tet­haan juu­ri myöt­hään säh­kö­au­tois­ta ja it­te­oh­jau­tu­vis­ta au­tois­ta, ja au­to­kau­pois­ta­ki voi­pi os­taa min­kä­merk­ki­siä au­to­ja ta­han­sa, niin mie muis­tan min­kä­lais­ta soli 62 vuot­ta sit­te eli vuo­na 1958 ko mie os­tin en­si­mäi­sen au­ton.

Lat­tia kei­nah­te­lee Muo­ni­on Lap­pi­an lii­kun­ta­sa­lis­sa, kun 45 ki­loa tu­lee rys­ky­en alas työn­tö­har­joi­tuk­sen päät­teek­si. On ihan hyvä, et­tä lat­ti­an pääl­lä on puu­ke­hik­koon ra­ken­net­tu pai­non­nos­to­la­va.

Tätä kir­jet­tä kir­joit­ta­es­sa­ni to­te­an, et­tä ul­ko­na sa­taa. Tä­nään sa­taa, ei­len sa­toi, huo­mi­sek­si en­nus­te­taan sa­det­ta. Sa­tei­si­na ai­koi­na on help­po kä­per­tyä it­seen­sä ja aja­tel­la, et­tei voi pal­jo­a­kaan muu­ta, kuin ol­la si­säl­lä ja teh­dä si­sä­as­ka­rei­ta.

Nyt ol­laan uu­den ää­rel­lä. Tä­hän syn­tyy pa­ri­sa­taa­met­ri­nen pol­ku, jota myö­ten pää­see nä­ke­mään ihan vie­res­tä maa­ti­ai­se­läi­miä. Tee­mu ja Leea Tau­la­vuo­ren per­he to­teut­taa luon­to­koh­taa­mon yh­des­sä ko­ti­seu­tu­mu­se­on kans­sa.

Olen jo muu­ta­man ker­ran pyy­tä­nyt jul­ki­sek­si syyt­tei­tä, jot­ka on esi­tet­ty Ko­la­rin kun­nan­joh­ta­jaa vas­taan sekä kun­nan­joh­ta­jan vas­ti­net­ta syyt­tei­siin, vas­taa­vaa ovat pyy­tä­neet myös use­at muut val­tuu­te­tut. Ky­sei­ses­tä ma­te­ri­aa­lis­ta sel­vi­ää hy­vin yk­si­se­lit­tei­ses­ti ta­pah­tu­mien to­del­li­nen kul­ku ja se, on­ko syyt­teis­sä ai­het­ta vai ei. Kun­nan päät­tä­jil­lä on oi­keus ja vel­vol­li­suus saa­da sel­vyys ta­pah­tu­mien ku­lus­ta, olem­me­han me vas­tuus­sa pää­tök­sis­täm­me. On tär­ke­ää, et­tä ta­pah­tu­mien kul­ku tu­lee kun­ta­lais­ten tie­toon il­man vä­li­kä­siä. Lu­et­tu­a­ni syyt­teet sekä kun­nan­joh­ta­jan vas­ti­neen läpi voin to­de­ta, et­tei­vät ne si­säl­lä mi­tään ato­mi­pom­min kaa­vaa ei­kä mi­tään muu­ta­kaan sa­lat­ta­vaa, mut­ta ne ker­to­vat pal­jon Ko­la­rin kun­nan ny­ky­ti­las­ta. Jo­kai­nen lu­ku­tai­toi­nen voi ma­te­ri­aa­lin lu­et­tu­aan teh­dä it­se oman pää­tel­män sii­tä, mikä on on­gel­man ydin.

Sääs­kiä. Ihan älyt­tö­mäs­ti sääs­kiä on vii­me vii­kon tiis­tai-il­ta­na Je­ris­jo­en ran­nas­sa. Se ei häi­rit­se kuut­ta nuor­ta in­no­kas­ta poi­kaa, jot­ka ve­tä­vät lii­ve­jä pääl­len­sä ja kirk­kaan vä­ri­siä ka­jak­ke­ja koh­ti ran­taa Kie­lan pi­hal­la. Muo­ni­on me­lo­jien las­ten kos­ki­me­lon­ta­kurs­sin nel­jän kurs­si­ker­ta on täy­des­sä käyn­nis­sä.

Mikä lie ol­lut, kun ei ris­ti­kon vas­tauk­sia oi­kein mei­nan­nut kuu­lua, mie­tit­tiin vii­me vii­kon lo­pul­la Luo­teis-La­pin toi­mi­tuk­ses­sa. Il­mei­ses­ti hel­le­ke­lit kut­sui­vat ih­mi­set pi­hal­le, ja ris­ti­kot jäi­vät täyt­tä­mät­tä, sil­lä vaik­ka edel­li­siin ris­ti­koi­hin tuli kym­me­ni­sen vas­taus­ta, ju­han­nus­ris­tik­koon ei vii­me vii­kon lop­puun men­nes­sä ol­lut tul­lut yh­tään. Sit­ten ki­lah­ti säh­kö­pos­tia:

Isa Tuu­ri näyt­tää mus­ti­kan­var­pua Lap­pi­an pi­ha­met­si­kös­sä kök­ki­väl­le jou­kol­le ke­räi­li­jöi­tä. Näi­tä pi­täi­si ke­rä­tä.

Olet Sa­ka­ri ai­van oi­ke­as­sa, et­tä työs­tä pois­sa­o­los­ta il­moi­te­taan esi­mie­hel­le. Ko­kouk­sis­ta pois­sa­o­los­ta il­moi­te­taan kun­nan hal­lin­to­sään­nön ja käy­tän­nön mu­kaan so­vi­tul­la ta­val­la. Näin­hän toi­mit it­se­kin. Näin tu­lee myös kun­nan­joh­ta­jan toi­mia. Mei­dän kaik­kien tu­lee nou­dat­taa sa­mo­ja oh­jeis­tuk­sia, ke­tään ei ole niis­tä va­pau­tet­tu mis­sään vai­hees­sa tai ta­pauk­ses­sa.

Ot­ta­es­sa­ni kan­taa kun­nan­val­tuus­ton pu­heen­joh­ta­jan te­at­raa­li­seen käyt­täy­ty­mi­seen kun­nan­val­tuus­ton ko­kouk­ses­sa 2. ke­sä­kuu­ta, en saa­nut leh­ti­kir­joi­tuk­ses­sa sel­koa val­tuus­ton pu­heen­joh­ta­jal­ta en­kä hal­lin­to­joh­ta­jal­ta, vie­lä vä­hem­män hal­li­tuk­sen pu­heen­joh­ta­jal­ta, mik­si he me­net­te­li­vät näin ala-ar­voi­ses­ti kun­nan­joh­ta­jaa koh­taan.

Kai­ma­hal­ti­at ovat en­ti­sen ko­la­ri­lai­sen Kai­sa Halm­kro­nan kek­si­miä sa­tuo­len­to­ja. Pu­he­ru­nois­taan ja ru­no­ko­ko­el­mis­taan tun­net­tu Halmk­ro­na jul­kai­si niis­tä tou­ko­kuus­sa ku­vit­ta­ja Pia Ron­kai­nen-Pel­ko­sen kans­sa kir­jan Rii­del­lään so­vin­toon as­ti.

Elet­hiin Poh­jois-Ruot­tis­sa 1800-lu­vun lop­pua, sie­lä oli jo sil­loin sie­lä tää­lä sem­mo­nen vauh­raam­pi talo, jos­sa oli ren­git ja pii­at ja ol­le­tik­ki hei­nän­te­ko ai­kaan otet­tiin vie­lä li­sä­vä­keä hei­nän­tek­hoon.