Mei­lä Lii­ka­vai­ni­on Vi­le­moo­nin ja Lut­vii­kin jäl­ke­läi­si­lä oli men­heen ke­sä­kuun vii­mis­tä ee­li­se­nä päi­vä­nä Muo­ni­os­sa tosi hyvä ja mie­len­kiin­to­nen su­ku­tap­paa­mi­nen. No­lit nuot su­vuit­ten nuo­ret mie­het, en­nen kaik­kea Lii­ka­vai­ni­on Han­nu ja Timo ja Is­sa­kai­sen Jari ja jok­ku muuk­ki tosi huo­le­la suu­ni­tel­heet ja jär­jes­tän­heet sen. Jo mon­ta kuu­kaut­ta en­nen kok­koon­tu­mis­ta net il­mo­tit siit­tä, et­tä sin­ne hal­vaa­vat os­sai­sit jär­jes­tää mat­kan­sa. Se kok­koon­tu­mi­nen oli Kie­lan hy­vis­sä ti­lois­sa. Jo ove­la mei­tä olit vas­tas­sa nuot po­jat ja oi­kein kä­es­tä pi­tä­en ter­veh­tit mie­tä ja toi­vo­tit ter­ve­tul­heik­si. Kyl­lä po­jat osa­sit!

Yl­läk­sen rin­ne näyt­tää jyr­käl­tä ja reit­ti mut­kik­kaal­ta ja vaa­ral­li­sel­ta. Pääs­sä hui­maa ja vat­san poh­jaa kou­rai­see. Ei au­ta, alas on pääs­tä­vä. Al­ku­pät­kä, rin­teen jyr­kin osuus ajel­laan rau­hal­li­ses­ti. Jar­ru­tel­laan pal­jon ja vä­lil­lä py­säh­dy­tään kat­so­maan, mitä rei­til­lä on lu­vas­sa.

Ko­la­rin ja Äkäs­lom­po­lon kou­luil­la vie­rai­li kou­lun al­ka­jai­sik­si ryh­mä kou­lu­kiu­saa­mis­ta vas­tus­ta­via mo­to­ris­te­ja. Pyö­riä oli 90, ja nii­tä pää­si ihas­te­le­maan lä­hie­täi­syy­del­tä.

Herk­ku­möh­kö­jä kah­vi­la­pöy­däs­sä ja mie­len­rau­haa ta­ka­huo­nees­sa. Sel­lai­nen on ly­hy­käi­syy­des­sään Aa­va Lap­land, Yl­läs­jär­vel­le Tai­gan ra­ken­nuk­seen juu­ri pe­rus­tet­tu kah­vi­la ja joo­ga­sa­li. Aa­va on tuo­reen yl­läs­jär­ve­läi­sen, Anu Lai­neen yri­tys. Kah­vi­las­sa saa Lai­neen kok­kaa­mia raa­ka­kak­ku­ja, tee­tä ja kah­via.

Huo­ma­sin juu­ri, et­tä olen pa­pe­ri­ton maas­sa­o­les­ke­le­va. Mi­nul­la ei ole pas­sia, ei­kä hen­ki­lö­to­dis­tus­ta, jo­ten lu­vat­ta maas­sa. Olen muut­ta­nut näil­le seu­duil­le elin­ta­so­pa­ko­lai­se­na ai­ka­naan, kun työ­tä tar­jot­tiin ete­län kir­kon­ky­lis­tä. Maas­sa­muut­ta­ja­na siis täs­sä oles­ke­len. Täl­lä het­kel­lä elän yh­teis­kun­nan va­roil­la, kun olen val­ti­on sti­pen­di­aat­ti. Mi­nut on - ih­me kyl­lä – otet­tu ihan hy­vin vas­taan ja ko­tou­tet­tu näi­hin olo­suh­tei­siin. Olen jou­tu­nut opet­te­le­maan uut­ta kiel­tä, sil­lä tääl­lä ei hoo­ta lai­te­ta jok­hai­seen väl­hiin. Pai­kal­li­sen kult­tuu­rin opis­ke­lu on­nis­tui jo­ten­ku­ten, vaik­ka ko­vas­ti kriit­ti­nen sii­hen olen ai­na ol­lut.

En­sin vä­sy­tys ei ol­lut kum­moi­nen­kaan. Muo­ni­o­lai­nen Juho Mark­ka­la ke­lai­li vir­ve­liä kai­kes­sa rau­has­sa Pe­ko­sen ran­nal­la. Kel­lo näyt­ti jo yli yh­dek­sää il­lal­la. Kun Mark­ka­la ny­käi­si sii­maa, hau­ki tar­ra­si kun­nol­la kiin­ni ja al­koi ta­pel­la vas­taan. Sil­loin vir­ve­lin vapa al­koi tai­pua kaa­rel­le, ja Mark­ka­la ta­ju­si, et­tä sii­man pääs­sä on iso kala.

Riik­ka ja Juk­ka Laa­po­til­la on mon­ta pal­loa il­mas­sa. Sil­ti tämä luon­toa ra­kas­ta­va yrit­tä­jä­pa­ri päät­ti ot­taa jong­lee­rat­ta­vak­seen vie­lä pari pal­loa li­sää, kun he ava­si­vat ke­sä­kuun puo­li­vä­lis­sä, tar­kal­leen ot­ta­en 16. ke­sä­kuu­ta, uu­den ra­vin­to­la-kah­vi­la Hal­lan Äkäs­lom­po­loon, luon­to­kes­kus Kel­lok­kaan ra­ken­nuk­seen. Ei­kä pelk­kä ruo­ka­paik­ka tie­ten­kään täl­le kak­si­kol­le rii­tä: sa­maan yh­tey­teen tu­lee oh­jel­ma­pal­ve­lu- ja ret­kei­ly­myy­mä­lä.

Mis­sä on Muo­ni­on tori? Sitä on eh­kä use­am­pi­kin poh­dis­kel­lut et­sies­sään vank­ku­ri­kah­vi­la Uk­kaa, joka on il­moit­ta­nut ase­mapai­kak­seen to­rin. Osa kä­vi­jöis­tä on käy­nyt Kie­lan pi­has­sa, osa taas suun­nan­nut K-Mar­ket Muo­ni­on­to­ril­le.Uk­ka­ran vank­ku­ri on par­kee­rat­tu Al­kon lä­hei­syy­teen, vas­ta­pää­tä van­han Osuus­pan­kin ti­lo­ja. Sii­nä kah­vi­la on pal­vel­lut kä­vi­jöi­tä jo kuu­kau­den ajan.

Avaan se­lai­men pu­he­li­mes­ta­ni ja huo­maan jät­tä­nee­ni uu­tis­me­di­an au­ki. Se­laan ot­si­koi­ta alas­päin ja tun­nen pien­tä ki­hel­möin­tiä ja­lois­sa­ni. ”Il­mas­to” tun­tuu ole­van tee­ma­sa­na­na sil­lä tämä liu­kuu sil­mie­ni ali ai­na kun kos­ke­tan näyt­tö­ä­ni pyyh­käi­sek­se­ni sitä. Tah­don sul­kea pu­he­li­me­ni es­tääk­se­ni miel­tä­ni myr­kyil­tä, pai­ne tun­tuu nou­se­van pää­hä­ni, kas­vo­ni al­ka­vat pu­noit­taa. Rin­taa­ni pu­ris­taa ja vai­vun pik­ku­rui­seen kup­laan en­kä pää­se siel­tä pois. Olen ah­dis­tu­nut. Ah­dis­tu­nut il­mas­ton­muu­tok­ses­ta.

Tuu­la Uu­si­ta­lo kir­ja­si ylös lap­suu­den ta­ri­noi­ta Sär­ki­jär­ven ky­läs­tä ja ky­lä­läi­sis­tä.

”Joka aa­mu on ar­mo uus, mik­si huol­ta siis kan­taa!” (vir­si 547)Näin al­kaa tämä kan­san ra­kas­ta­ma vir­si, mikä muis­tut­taa mei­tä mie­len­rau­han, huo­let­to­muu­den ja ih­mei­den tär­key­des­tä. Jo­kai­seen päi­vään mah­tuu sen iki­o­ma ih­me, jo­kai­ses­sa aa­mus­sa pii­lee uu­si mah­dol­li­suus. Mi­nua kieh­too aja­tel­la, et­tä yh­teen pie­neen het­keen ki­tey­tyy mit­taa­ma­ton mää­rä eri­lai­sia vaih­to­eh­to­ja tai toi­min­ta­ta­po­ja.

– Jos ih­mi­sel­lä on jos­ta­kin asi­as­ta haa­vei­ta, tämä on yk­si sel­lai­nen mi­nun elä­män haa­ve, Ei­no Kai­ta­la miet­tii.

Jos ky­syi­sit enon­te­ki­ö­läi­sel­tä An­ri Mag­gal­ta Tun­tu­ri-La­pis­ta jo­ta­kin, hän luul­ta­vas­ti ker­toi­si si­nul­le var­hais­ke­sis­tä.

Pari po­roa ki­pai­see syr­jään tiel­tä, kun Aa­lis­tun­tu­rin po­lun­var­si al­kaa täyt­tyä. Au­to­ja on mel­koi­nen let­ka, Pas­mo­ja si­tä­kin enem­män.

Tot­ta se on. Suo­men le­gen­daa­ri­sin myy­rä­tut­ki­ja, myy­rä­kuu­meel­le ja muil­le eläi­mis­tä ih­mi­siin tart­tu­vil­le tau­deil­le kas­von­sa an­ta­nut Heik­ki Hent­to­nen on jää­nyt eläk­keel­le. Se ei on­nek­si ole töi­tä es­tä­nyt. Me­nos­sa on vii­des­kym­me­nes tut­ki­mus­vuo­si. Hent­to­nen on jäl­leen La­pis­sa, Pal­lak­sel­la, käy­mäs­sä läpi ko­e­ruu­tu­jaan. Et­si­mäs­sä myy­riä.

Hän osaa esi­mer­kik­si ar­vi­oi­da su­loi­sen va­ris­lin­tum­me suo­sik­ki­ruu­at sen pe­rus­teel­la, mis­sä jär­jes­tyk­ses­sä kuuk­ke­lit ha­ke­vat Pel­to­nie­men ruo­kin­nas­ta ruu­at.

Moot­to­ri hu­ri­see ää­nek­kääs­ti. Au­ton ik­ku­nois­ta kat­sel­les­sa mai­se­mat näyt­tä­vät jos­tain syys­tä ta­val­lis­ta kau­niim­mil­ta. Pen­kit ovat yl­lät­tä­vän mu­ka­vat is­tua, vaik­kei niis­sä mi­tään ny­ky­päi­vän hie­no­sää­tö­mah­dol­li­suuk­sia ole­kaan. Oi­ke­al­le kään­nyt­tä­es­sä vil­kun si­jas­ta au­ton kyl­jes­tä pon­nah­taa esiin van­ha suun­ta­viit­ta näyt­tä­mään, min­ne au­to on me­nos­sa.

Mi­kä­pä se ih­mis­tä enäm­pi po­ri­sut­tais ko ke­sän sää. Ke­lit­hän son kai­kit­ten huu­li­la oli sit­te kesä eli tal­vi. Ja on­han se tie­tek­ki ai­ka tär­ke­ä­ki puh­hee­nai­he, ko se kos­ket­taa lä­hes meis­tä jok­hais­ta pait­tik­ka nii­tä jok­kei­vät kar­ta­no­le ja­la­la as­tu, mut­ta mei­tä mui­ta se pu­hut­tel­lee hy­vin­ki pal­jon. Mie sa­no­sin, et­te juu­ri lii­kaa.

Tors­tai näyt­tää sa­tei­sel­ta, mut­ta ei sil­ti sada. On­nek­si, sil­lä seit­se­män hen­gen ka­noot­ti­seu­rue on juu­ri käyn­nis­tä­mäs­sä ka­noot­ti­ret­ken Je­ris­jo­el­le. Ret­ken ve­tä­jä, ko­ke­nut me­lo­ja ja Muo­ni­on me­lo­jien ak­tii­vi Mi­ka­el Heik­ki­lä näyt­tää kar­tas­ta: Reit­ti kul­kee Je­ris­jo­kea pit­kin To­ras­sie­pis­tä To­ras­jär­ven, Kal­ki­jär­ven, Olos­jär­ven, Olos­lom­po­lon, Pik­ku­lom­po­lon ja Iso­lom­po­lon kaut­ta Kie­lal­le. Tar­koi­tus on las­kea ka­noo­teil­la kuu­si yk­kös­luo­kan help­poa kos­kea. Saa­ri­kos­ki, Olos­kos­ki, Lai­ta­kos­ki, Juu­rik­ka, Vää­räk­kä ja Kul­ta­kos­ki. Ve­si­o­lo­suh­teet ovat hy­vät. Vesi on las­ke­nut, mut­ta ei kui­ten­kaan lii­kaa. Vii­me vuon­na reit­ti meni lä­hes mah­dot­to­mak­si kul­kea kui­vuu­den ta­kia.

Tir­ro­nie­men lei­ri­läis­ten ke­sä­o­lym­pi­a­lai­sis­sa rai­ka­si­vat eri­lai­set kan­nus­tus­huu­dot.

Rink­ka pai­noi 37 ki­loa: 13 ki­loa ruo­kia (aa­muil­le puu­roa, hu­na­jaa ja kui­vat­tu­ja mar­jo­ja; ruis­lei­pää ja meet­vurs­tia; kah­via ja tee­tä; rii­siä, pas­taa ja nii­den seu­rak­si pro­tei­i­nik­si soi­ja­rou­het­ta, ton­ni­ka­laa ja kui­vat­tua jau­he­li­haa; ruu­an­lait­toon ryp­si­öl­jyä ja maus­tei­ta; vä­li­pa­lak­si suk­laa­ta ja päh­ki­nöi­tä), vii­ti­sen ki­loa ka­me­ra­va­rus­tei­ta, ka­las­tus­ver­meet, telt­ta, ma­kuu­a­lus­ta, ma­kuu­pus­si ja ri­su­kei­tin, en­si­a­pu­tar­vik­kei­ta, ras­vo­ja ja laas­ta­rei­ta, vaat­tei­ta ja kuo­ri­pu­ku.

Ko­la­riin pe­rus­tet­tiin lä­hes vuo­si sit­ten uu­si am­pu­ma­seu­ra Ko­la­rin am­pu­jat.

Sami Tal­l­berg opet­taa vil­li­ruo­ka-kurs­seil­la luon­non­va­ro­jen mo­ni­puo­lis­ta hyö­dyn­tä­mis­tä.

Ko­la­rin Kon­ti­on ju­ni­o­rit osal­lis­tui­vat 28.– 30. ke­sä­kuu­ta isoon kan­sain­vä­li­seen jal­ka­pal­lo­tur­nauk­seen Pi­teå Sum­mer Ga­me­siin Ruot­sis­sa. Eu­roo­pan vii­den­nek­si suu­rin ju­ni­o­ri­tur­naus jär­jes­tet­tiin nyt 30. ker­ran. Tänä vuon­na tur­nauk­seen osal­lis­tui 791 jouk­ku­et­ta 16 eri maas­ta. Mu­ka­na oli jouk­ku­ei­ta mui­den mu­as­sa Ar­gen­tii­nas­ta, Mek­si­kos­ta ja Tan­sa­ni­as­ta. Kai­ken kaik­ki­aan pe­laa­jia ja val­men­ta­jia tur­nauk­ses­sa oli yli 20 000 sekä li­säk­si van­hem­pia noin 15 000.

Äs­sä­ken­täl­lä on käyn­nis­sä Kon­ti­on Muo­ni­on osas­ton har­joi­tuk­set. Ke­sä­lo­ma on ve­rot­ta­nut pe­laa­jia, mut­ta oh­jaa­jis­ta ei ole pu­laa. Tuo­mas Lii­ka­vai­ni­on mu­ka­na ken­tän reu­nal­la hää­rää myös Muo­ni­on kun­nan­joh­ta­ja Las­se Pel­to­nen. Hän tuli Muo­ni­oon rei­lut kak­si vuot­ta sit­ten ja väis­tyy nyt kun­nan joh­dos­ta. Vas­ta va­lit­tu uu­si kun­nan­joh­ta­ja Lau­ra En­bus­ke-Mäki aloit­taa työn­sä elo­kuun alus­sa.

Olen jo kau­an, tosi kau­an miet­ti­nyt, et­tä mik­si jo­kais­ta mat­kai­lu­y­ri­tys­tä, kaup­paa tai baa­ria pi­tää mark­ki­noi­da vie­ras­kie­li­sil­lä ni­mil­lä. Suu­rin osa asi­ak­kais­ta on kui­ten­kin suo­ma­lai­sia ja osa jopa sa­vo­lai­sia. He­kin ym­mär­tä­vät ihan suo­men kiel­tä, kun sat­tuu ole­maan su­ku­lai­sia siel­lä, jo­ten em­pii­ris­tä tut­ki­mu­sai­neis­toa on. Lo­pe­tin ul­ko­maan­mat­kai­lun vuon­na 2001, kun meil­le tuli koi­ra. Hän­tä ei lo­man ajak­si vie­ty hoi­toon, ei­hän nyt per­heen­jä­sen­tä hy­lä­tä nau­tin­nois­ta. Siis mat­kail­tiin Suo­mes­sa. Jo sil­loin pää­tin, et­ten poik­kea paik­kaan, jon­ka ni­mes­sä esiin­ty­vät vaik­ka­pa sa­nat ”ris­to­ran­te, cafe, shop, mas­sa­ge” tai joku muu vie­ras sana. Osaan mie vie­lä­kin eng­lan­tia, sil­lä Vuon­tis­jär­ven Tuu­la sitä opet­ti ja tiu­kas­ti, hyvä niin.

Ke­säl­lä, kun au­rin­ko va­lai­see Lap­pia yö­tä päi­vää, tun­tuu, et­tä ei nu­ku­ta tai vä­sy­tä ol­len­kaan. Tar­vit­see­ko ih­mi­nen ke­säl­lä vä­hem­män un­ta, vai tun­tuu­ko se vain sil­tä?

– Te­ke­väl­le ih­mi­sel­le on töi­tä, vuo­den säh­kö­a­lan yrit­tä­jä­nä toi­mi­nut Juu­so Vä­li­a­ho sa­noo, kun hä­nel­tä ky­syy tu­le­vai­suu­den nä­ky­mis­tä.

Muo­ni­on mat­kai­lu ry ha­kee Muo­ni­on kun­nal­ta 60 000 eu­ron vä­li­ai­kais­ra­hoi­tus­ta mat­kai­lun ke­hit­tä­mis­hank­keen käyn­nis­tä­mi­sek­si.

Hei­pä hei! Ker­toi­sin en­sik­si vä­hän it­ses­tä­ni, et­tä kuka mie olen, kos­ka tet hy­vät lu­ki­jat et­te var­maan tie­dä kuka mie olen? No mie olen kol­me­tois­ta­vuo­ti­as Lau­ra Lom­po­lo­jär­vi Ko­la­rin kir­kon­ky­läl­tä. Har­ras­tan las­ket­te­lua, hiih­toa, juok­sua, kä­si­töi­tä ja yleen­sä­kin ul­koi­lua. Se, mik­si mie olen Ko­la­rin nuo­ri­so­val­tuus­tos­sa, var­maan on se kiin­nos­tus nii­tä asi­oi­ta koh­taan ja se et­tä mie ha­lu­an vai­kut­taa las­ten ja nuor­ten asi­oi­hin, sekä vie­dä nii­tä eteen­päin.