Suo­men his­to­ri­an ka­ruis­ta ajois­ta ei voi pu­hua il­man pet­tu­lei­pää, joka toi­mi hä­tä­ra­vin­to­na näi­nä ka­rui­na ai­koi­na. It­se­kin olin tie­tys­ti täs­tä ky­sei­ses­tä ap­pees­ta kuul­lut, mut­ta se mitä se käy­tän­nös­sä on, oli hä­mä­rän pei­tos­sa. Mie­li­ku­vis­sa­ni pyö­ri lä­hin­nä puun kaar­na voil­la pääl­lys­tet­ty­nä, 90-lu­vun la­mas­sa kun ei pet­tua tar­vit­tu.

Vaik­ka Se Vi­rus rie­huu vie­lä maa­il­mal­la, olem­me siir­ty­mäs­sä uu­teen vi­ruk­sen jäl­kei­seen ai­kaan. Ke­vät­tuu­li maa­il­mal­ta ker­too ta­ri­naa mat­kai­lun uu­del­leen­ra­ken­ta­mi­ses­ta, jos­sa pa­luu­ta van­haan ei enää ole. Maa­il­man ta­lout­ta run­te­le­vat nyt mo­net asi­at so­das­ta inf­laa­ti­oon ja nis­kam­me pai­naa il­mas­ton­muu­tos. Nämä asi­at pa­kot­ta­vat myös mat­kai­lua uu­teen muot­tiin ja siel­tä nou­see yk­si kä­si­te ylit­se mui­den – kier­to­ta­lous.

Veli Kol­jo­sen ke­lo­lin­nas­sa Muo­ni­os­sa voi käy­dä vie­rai­lul­la tu­tus­tu­mus­sa tai­tee­seen ja mie­heen tai­teen ta­ka­na.

Mart­tai­lu­vii­kol­la Muo­ni­on Mar­tat ja Muo­ni­on Li­ons Club poh­jus­ti­vat laa­tik­ko­vil­je­mät Ojus­nii­tyn pal­ve­lu­kes­kuk­sen asuk­kail­le.

Nel­jän­te­nä Kon­ti­on kun­ni­a­gal­le­ri­aan ni­met­ty Tep­po Kan­gas de­by­toi mies­ten jouk­ku­ees­sa 16-vuo­ti­aa­na kau­del­la 1993 Kon­ti­on pe­la­tes­sa III-di­vi­si­oo­nas­sa. Tai­ta­va ja tun­nol­li­nen Tep­po nou­si no­pe­as­ti jouk­ku­een run­ko­pe­laa­jak­si ja pe­la­si mies­ten jouk­ku­ees­sa 24 kau­den ajan. Ot­te­lui­ta ural­la ker­tyi yli 250 ja maa­le­ja ko­me­at 82 kap­pa­let­ta, joil­la Tep­po si­joit­tuu Kon­ti­on kaik­kien ai­ko­jen maa­li­pörs­sis­sä si­jal­le nel­jä.

Kas­te­me­kon ta­ri­na al­kaa vuo­des­ta 1962. Ko­la­ri­lai­nen He­le­na Nii­ra­nen oli saa­nut An­ne-ty­tön ja tar­vit­si kas­te­me­kon. Sii­hen ai­kaan neu­vo­las­sa oli hin­nas­to­ja las­ten­vaat­teil­le, joi­ta saat­toi ti­la­ta.

Toni Yl­läs­jär­vi aloit­ti vuo­den­vaih­tees­sa tak­siy­rit­tä­jä­nä. Poik­keuk­se­na mui­hin alu­een tak­siy­ri­tyk­siin on se, et­tä tak­sin me­no­ve­te­nä ei ole die­sel tai ben­sa, vaan säh­kö.

Jaak­ko Kan­gos­jär­ven laa­ti­ma Oi­va Ar­vo­la -ris­tik­ko osoit­tau­tui ki­ha­rai­sek­si. ”Oli­pa taas mu­ka­vaa puu­haa tä­män pa­ris­sa! Kii­tos! Kol­men sa­nan kans­sa piti tais­tel­la kol­me päi­vää en­nen kuin sel­vi­si­vät. Eli vuo­ren­huip­pu (kart­ta­kir­jan leh­det hii­ren­kor­vil­la jo), skim­bat (tu­li­pas tu­tus­tut­tua ne­tis­sä sen­kin alan sa­nas­toon) ja me­ri­pih­kan tuok­sui­nen (kun kir­jain ker­ral­laan käy sa­no­ja ne­tis­sä läpi, joku osuu jos­kus koh­dal­leen)”, kom­men­toi eräs ris­ti­kon rat­kais­sut.

Mul­ta on mo­nes­ti ky­syt­ty, et­tä mi­ten­kä mo­len op­pi­nu soit­tam­haan. Ky­sy­jät on tieh­neet, et­tä mo­lin 1950- ja 1960-lu­vu­la opet­ta­jan työn ohe­la kant­to­ri-ur­ku­ri­na Muo­ni­os­sa lä­hes kuus vuot­ta ja Ruot­tin Muos­lom­po­los­sa lä­hes kol­me vuot­ta. Ky­sy­jil­le mo­len sa­no­nut tuon van­han sa­nan­las­kun, et­tei kuk­haan ole sep­pä syn­ty­es­hään. Ei soit­tam­hank­haan opi­ta har­jot­te­le­mat­ta.

Ko­la­rin hel­lun­tai­seu­ra­kun­nan hu­ma­ni­tää­ri­nen rek­ka­kul­je­tus Uk­rai­nan pa­ko­lai­sil­le läh­ti 12. tou­ko­kuu­ta suo­ma­lai­suu­den päi­vä­nä Ko­la­ris­ta koh­ti Uk­rai­naa.

Vil­le Kor­ho­nen kat­soo ulos kont­tin­sa oves­ta. Tal­vi on val­mis, ja niin on mies­kin. Uu­si Korh.-al­bu­mi Huk­ka on saa­tu nau­hal­le, ja se il­mes­tyy pian.

Huo­men­na Eu­ro­vii­su-fi­naa­lis­sa kil­pai­le­va The Ras­mus kävi nel­jän­nes­vuo­si­sa­ta sit­ten, vuon­na 1997, myös Ko­la­ris­sa – tuol­loin vie­lä ni­mel­lä Ras­mus. Jo tuol­loin nos­tees­sa ol­lut­ta bän­diä oli­vat poh­joi­seen mu­ka­na hank­ki­mas­sa Ko­la­rin ylä­kou­lu­lai­set, jot­ka myös jär­jes­te­li­vät kei­kan.

Mia Ka­tais­ton joo­ga­tun­neil­le voi tul­la lii­kun­ta­ra­joit­teis­ta huo­li­mat­ta, ko­ke­muk­ses­ta, kun­nos­ta ja elä­män­ti­lan­tees­ta riip­pu­mat­ta.

Kaik­kien kou­lu­ka­ve­ri on kuol­lut. Su­rul­li­si­na otim­me Luo­teis-La­pin toi­mi­tuk­ses­sa vas­taan tie­don Luo­teis-Lap­pi-leh­den pit­kä­ai­kai­sen pää­toi­mit­ta­jan ja omis­ta­jan Heik­ki Peu­ran kuo­le­mas­ta. Heik­ki oli kan­ta­va voi­ma ja sy­tyt­tä­vä ki­pi­nä Luo­teis-La­pin te­ke­mi­ses­sä ai­na vuo­teen 2017, jol­loin hän myi leh­den ja jäi an­sai­tul­le eläk­keel­le koko työ­u­ran kes­tä­neen pes­tin jäl­keen.

Tu­lim­me jos­kus yh­dek­sän mais­sa il­lal­la ko­tiin, teh­tiin sii­nä joi­ta­kin as­ka­rei­ta, kun sii­nä huo­ma­sin van­han ta­lon pääs­sä maas­sa ve­si­lin­nun. Ei sii­nä nyt vie­lä mi­tään ih­met­tä, on­han isos­sa män­nys­sä ve­si­lin­nun uu eli pönt­tö ja tie­sim­me et­tä sie­lä ve­si­lin­tu hau­too. Ta­val­li­ses­ti ju­han­nuk­sen tie­tä­mis­sä ve­si­lin­nut vie poi­kuu­ven­sa jo­keen, jo­ten luu­lim­me et­tä, nyt näh­dään jäl­leen ker­ran kun poi­ka­set hyp­pii uus­ta al­le. Me­nim­me kier­tä­en van­hal­le puo­lel­le, ja kurk­ka­sim­me la­sis­ta ulos ja näim­me iso­kos­ke­lon ja yh­den pie­nen sot­kan eli tel­kän po­jan, tie­ten­kin tuo­ta täy­ty ih­me­tel­lä et­tä mi­ten se voi nuin ol­la.

Taas on se ai­ka vuo­des­ta, kun per­heen What­sApp –ryh­mä käy kuu­ma­na: pe­rin­tei­sen mök­ki­ju­han­nuk­sen suun­nit­te­lu on al­ka­nut. Täs­sä pe­lis­sä no­pe­at syö­vät hi­taat.

Muo­ni­os­sa lap­si­per­heil­lä asi­at ovat hy­vin, to­te­aa en­si kä­den tie­dol­la kun­nan­joh­ta­ja Lau­ra En­bus­ka-Mäki.

Tänä vuon­na Kon­ti­on mies­ten jouk­ku­ees­sa pe­laa­vat täl­lä kau­del­la isä ja poi­ka, Mik­ko Pas­ma ja hä­nen poi­kan­sa Toi­vo Pas­ma.

Tänä ke­sä­nä Ko­la­rin ja Ete­lä-Kit­ti­län met­sis­sä saat­taa tul­la vas­taan asi­an­tun­ti­jan el­kein pui­ta tark­kai­le­va nuo­ri mies, Väi­nö Pääk­kö­lä. Pääk­kö­lä vär­vät­tiin suo­raan kou­lun pen­kil­tä Met­sä Grou­pin met­sä­a­si­an­tun­ti­jak­si.

Vap­pu­kok­ko­ja, vap­pu­mars­se­ja. Kau­pun­ki­vap­pu­ja yli­op­pi­lai­neen ja vap­pu­ja töis­sä tu­ris­te­ja pal­ve­le­mas­sa.

Mi­nul­le tämä ta­ri­na al­kaa vuo­des­ta 2018 ja kes­tää huh­ti­kuu­hun 2022, tämä on ai­ka­vä­li, mitä olen käyt­tä­nyt his­to­ri­an ja ta­pah­tu­mien sel­vit­te­lyyn.

1970-lu­vul­la Ko­la­ris­sa teh­tiin Suo­men en­nä­tys, jota ei täl­lä het­kel­lä voi rik­koa. Sil­loin eräs ve­tu­rin­kul­jet­ta­ja ajoi ju­nal­la poh­joi­sem­mas kuin ku­kaan sitä en­nen tai sen jäl­keen Suo­mes­sa. Tuo en­nä­tys vain vaa­ti vi­ra­no­mai­sia pai­kal­le.

Tar­ko­tan täl­lä muut­to­lin­tu­ja, jok­ka suu­ri­na par­vi­na len­tä­vät taas tän­ne poh­jol­haan. On täy­si ih­me, et­tä mi­ten net os­saa­vat tul­la tu­han­sit­ten­ki ki­lo­met­rit­ten pääs­tä ja teh­hä sit­te tää­lä pe­sän sam­haan paik­haan ko ee­li­si­nä­ki ke­si­nä.

Ko­la­rin uu­si ta­lou­sa­si­an­tun­ti­ja Lee­na Van­ha­ta­lo sai pes­tiin­sä vii­me mar­ras­kuus­sa len­tä­vän läh­dön, sil­lä kun­nas­sa ol­tiin jo jon­kin ai­kaa ol­tu il­man ta­lous­puo­len työn­te­ki­jää.

Muo­ni­os­ta ko­toi­sin ole­va Jar­mo Lii­ka­vai­nio on jo tois­ta­kym­men­tä vuot­ta teh­nyt uraa ju­nien pa­ris­sa – vaik­ka ko­ti­ky­läs­tä oli­kin lä­him­mil­le rai­teil­le kym­me­niä ki­lo­met­re­jä.

Siep­pi­jär­ve­läi­sel­le Jen­na Ku­rul­le teh­tiin sy­dä­men­siir­to­leik­kaus hel­mi­kuun lo­pul­la Hel­sin­gis­sä. Leik­kaus meni hy­vin ja pari viik­koa sen jäl­keen Jen­na oli jo hy­vää vauh­tia toi­pu­mas­sa.