Kai­vos­toi­min­taa yrit­ti ai­ka­naan aloit­taa ka­na­da­lai­nen kai­vo­syh­tiö North­land Re­sour­ces, joka kui­ten­kin ajau­tui kon­kurs­siin en­nen kuin pää­si al­kua pi­dem­mäl­le. Han­nu­kai­nen Mi­ning, joka on pai­kal­li­sen Ta­po­jär­vi Oy:n ty­tä­ryh­tiö, lu­nas­ti kon­kurs­si­pe­säl­tä Han­nu­kai­sen kai­vo­sa­lu­een. North–land eh­ti teh­dä alu­eel­la esi­sel­vi­tyk­siä, jot­ka jäi­vät mo­nel­ta osin kes­ke­ne­räi­sik­si. Yh­ti­öl­lä oli muun mu­as­sa suun­ni­tel­mis­sa teh­dä kai­vok­sen ym­pä­ril­le (yh­den ki­lo­met­rin) suo­ja-alue lu­nas­ta­mal­la alu­een kiin­teis­töt omis­ta­jil­taan.

”Ko­lum­ni on sa­no­ma- tai ai­ka­kaus­leh­des­sä omal­la pals­tal­laan sään­nöl­li­ses­ti jul­kais­ta­va ly­hyt kir­joi­tus, jos­sa toi­mit­ta­ja tai avus­ta­ja esit­tää oman mie­li­pi­teen­sä jos­ta­kin ajan­koh­tai­ses­ta ai­hees­ta.

Pe­rus­ta­van ko­kouk­sen ni­mi­lis­tas­sa tou­ko­kuun 15. päi­vä­nä vuon­na 1968 on seit­se­män ni­meä: työn­joh­ta­ja Lau­ri Pe­tä­jä­nie­mi, ti­lal­li­nen Es­ko Hie­ta­nen, yli­tul­li­var­ti­ja Ed­win Yli­lääk­kö­lä, tul­li­var­ti­ja Ar­vi Pe­tä­jä­nie­mi, työ­mies Han­nu Pies­kä ja maan­vil­je­li­jä Ah­to Pe­tä­jä­nie­mi. Sinä päi­vä­nä, 50 vuot­ta sit­ten pe­rus­tet­tiin met­säs­ty­syh­dis­tys Kor­ke­a­le­hon kier­tä­jät Lau­ri ja Hil­ja Pe­tä­jä­nie­men ta­los­sa.

Kol­mas ja vii­mei­nen evak­ko­reis­su, sil­lä ta­val­la 90 vuot­ta syk­syl­lä täyt­tä­nyt Sirk­ka Ii­va­ri ku­vai­lee muut­to­aan Ko­la­rin pal­ve­lu­ta­loon. Ko­to­na ei enää pär­jän­nyt. Piti am­bu­lans­si soit­taa, kak­si­kin ker­taa. Sit­ten oli koti, Mäki-Ii­va­ri, jä­tet­tä­vä ja tul­ta­va Ko­la­rin kir­kon­ky­läl­le pal­ve­lu­ta­loon.

Tai­ka­pö­ly ku­tis­taa ton­tut il­tai­sin, jot­ta he mah­tu­vat nuk­ku­maan pik­ku­sän­kyi­hin.

Äkäs­lom­po­lon tu­ris­tit saat­toi­vat vuo­si­tu­han­nen al­ku­puo­lel­la ih­me­tel­lä, kun nuo­ri poi­ka pa­laut­ti pul­lo­ja Jou­nin kaup­paan ison här­kä­po­ron kans­sa. Poi­ka oli Vili Kur­ki ja kan­to­juh­ta hä­nen oma ajo­po­ron­sa, jon­ka hän sai isäl­tään ala-as­tei­käi­se­nä ope­tet­ta­vak­seen, pit­kän ki­nu­a­mi­sen jäl­keen.

Ilk­ka Ii­va­rin ko­lum­ni vii­me vii­kon Luo­teis-La­pis­sa on he­rät­tä­nyt kii­vas­ta kes­kus­te­lua, mikä oli luul­ta­vas­ti sen tar­koi­tus­kin. Seu­raa­vas­sa muu­ta­mia aja­tuk­sia, joi­ta kir­joi­tus mi­nus­sa he­rät­ti.

Muo­ni­on kun­ta, Man­ner­hei­min las­ten­suo­je­lu­lii­ton Muo­ni­on osas­to ja K-Mar­ket Muo­ni­on­to­ri jär­jes­tä­vät tois­ta ker­taa yh­teis­työs­sä Jou­lu­ke­räyk­sen muo­ni­o­lai­sil­le per­heil­le, jot­ka kai­paa­vat tänä vuon­na apua jou­lu­lah­jo­jen han­kin­taan.

Mar­ras­kuun alus­sa Würth ava­si oven­sa uu­sis­sa ti­lois­sa Ko­la­ris­sa, val­ta­tien var­res­sa. Van­han Vä­ri­sil­män pai­kal­le muut­ta­nut lii­ke on tek­nis­ten myy­jien Juha Lan­ton ja Mar­ko Äkäs­lom­po­lon mu­kaan nyt pa­rem­min nä­ky­vis­sä.

Hy­vin­voin­ti on muu­ta­kin kuin pelk­kää so­tea, ki­teyt­tää Ko­la­rin si­vis­tys­joh­ta­ja Juha Väi­sä­nen. Kun­ta­lais­ten hy­vin­voin­tiin vai­kut­taa kaik­ki kaa­voi­tuk­ses­ta Väi­sä­sen oman osas­ton eli si­vis­tys­puo­len kaut­ta so­si­aa­li- ja ter­veys­puo­leen. Ko­la­ri­lais­ten hy­vin­voin­nin ti­laa käy­tiin läpi eri nä­kö­kul­mis­ta kun­nan­ta­lol­la jär­jes­te­tys­sä hy­vin­voin­ti­foo­ru­mis­sa vii­me vii­kol­la.

Hie­no­ja ins­tag­ram­ku­via, sitä joo­gaus oli vie­lä en­nen ke­sää muo­ni­o­lai­sel­le Ii­da Mä­ke­läl­le. Kyse ei kui­ten­kaan ole sii­tä, sil­lä joo­ga on muu­ta­kin kuin asa­noi­ta eli joo­ga-asen­to­ja.

Keit­ti­ön pöy­däl­lä ma­kaa tab­let­ti, jon­ka Jaak­ko Ruo­ko­jär­vi na­paut­taa tot­tu­nees­ti au­ki, ja avaa Whats-
App-so­vel­luk­sen. Siel­tä löy­tyy van­han ys­tä­vän, Saa­ren­pu­taal­la asu­van Jaak­ko ”Jas­ka” Heik­ki­län nu­me­ro. Heik­ki­lä vas­taa ku­va­pu­he­luun sa­man tien.

Kum­pu­lan Hel­li (Uu­si­maa) hys­syt­te­li nuo­rin­taan, Hil­daa, sy­lis­sään, ja lau­lu se rai­kui pir­tis­sä, tä­hän ta­paan se meni. ”Täs­sä se on se äi­tin ruu­si­tok­ka, ruu­si­tok­ka, ei­kä sitä voi­ta kuk­kaan muu, ei kuk­kaan muu, se mak­saa­ki mil­loo­na mark­ko­ja”. Toi­nen sä­keis­tö ot­ti mu­kaan ky­län suu­ta­rin, Kor­te­nie­men Kal­len. Näin, ”hyp­py­si, hyp­py­si ken­gät rik­ki, Kor­te-Kal­le se pai­kat pis­ti”. Suu­ta­ri oli­kin ky­läl­lä sii­hen ai­kaan yh­tä tär­keä kuin ap­teek­ka­ri tänä päi­vä­nä.

La­pin yli­o­pis­to on jul­kais­sut kir­jan Kai­vos ko­et­tu­na. Kir­jal­la on usei­ta kir­joit­ta­jia, jot­ka kaik­ki kir­joit­ta­vat kai­vok­sis­ta ja nii­den vai­ku­tuk­sis­ta omis­ta nä­kö­kul­mis­taan. Jul­kai­su pyr­kii tuo­maan uu­sia ää­niä kai­vos­kes­kus­te­luun. Kir­jas­sa on kol­me tut­tua ni­meä, jot­ka lin­kit­ty­vät Ko­la­rin Han­nu­kai­seen suun­ni­tel­tuun kai­vok­seen. Kau­nis­vaa­ras­sa kon­kurs­sin teh­neen ja Han­nu­kai­sen kai­vos­hank­keen myy­neen kai­vo­syh­ti­ön North­land Mi­ne­sin en­ti­nen ym­pä­ris­tö- ja tur­val­li­suus­pääl­lik­kö Jo­an­na Kun­to­nen-van´t Riet kir­joit­taa ot­si­kol­la Ki­ven ja kal­li­on vä­lis­sä, Äkäs­lom­po­los­sa työs­ken­te­le­vä mat­kai­lu­y­rit­tä­jä Mau­ri Ku­run kir­joi­tuk­sen nimi on Mal­mit ja minä. Kol­man­nek­si Ko­la­ris­sa asu­va ja kai­vok­sen vai­ku­tuk­sia mat­kai­luun tut­ki­nut Lu­ken tut­ki­ja Mik­ko Jo­ki­sen kir­joi­tuk­ses­sa poh­di­taan, mitä ta­pah­tuu, kun kai­vos ja­kaa paik­ka­kun­nan.

Ou­lun hiip­pa­kun­nan piis­pa Juk­ka Kes­ki­ta­lo vi­hit­tiin vir­kaan­sa Ou­lun tuo­mi­o­kir­kos­sa vii­me vii­kol­la. Te­o­lo­gi­an toh­to­ri Kes­ki­ta­lo on hiip­pa­kun­nan kol­mas­tois­ta piis­pa.

Mi­hin­kä muu­al­le par­hai­ten so­pi­si ka­lan­nah­ka­näyt­te­ly kuin Muo­ni­on Ke­mi­läi­sen­vaa­ras­sa si­jait­se­vaan Suo­men ka­la­kir­jas­toon. Han­nu­kai­ses­sa asu­va Ani­ta Si­le­nius kä­sit­te­lee ka­lan­nah­kaa. Hän on vie­nyt ka­la­kir­jas­toon näyt­teil­le omia ka­lan­nah­ka­töi­tään.

Oli mul­la­ki ker­ran isä. Mut­ta isät tul­lee ja läh­tee niin­kö muut­ki ih­mi­set. Mie en ees ar­va­nu, kun­ka ison au­kon isän läh­tö mi­nun eläh­mään teki, en­nen­kö isä läh­ti, ei­kä tul­lu ta­kas­siin. Ko­to­na käy­es­sä kau­an ai­kaa kävi mie­les­sä, et­te kyl­lä se isä tuol­ta ka­ma­ris­ta tul­lee ter­veh­tim­hään päi­vä­u­nil­tan­sa. Tul­lee ja al­kaa soit­haan hai­ta­ria, niin­kö sil­lä oli ta­pa­na ko soli eri­ty­sen hy­vä­lä kii­ri­lä. Mut­ta ei se tul­lu.

– Isiii, huu­taa Jo­fiia Are­va 2, ja ryn­tää Tomi Ou­lu­jär­ven sy­liin Ko­ni­jän­kän ko­tie­läin­pi­han kah­vi­las­sa.

Paa­vo Ola­vi Vuol­lo kuo­li 89-vuo­ti­aa­na 7.6.2018. Paa­vo oli syn­ty­nyt Yli­muo­ni­os­sa 10.2.1929 Yli­ta­lon maan­vil­je­li­jä­pa­ris­kun­ta Jo­han Ed­vard ja Hel­lin Ol­ga Lin­nea Vuol­lon 12. ja nuo­rim­mak­si lap­sek­si. Sota-ai­ka­na Paa­vo oli mu­ka­na so­ti­las­poi­ka­toi­min­nas­sa. Hän oli täs­tä yl­peä ja ilah­tui suu­res­ti, kun muu­ta­ma vuo­si sit­ten so­ti­las­po­jat sai­vat val­ta­kun­nal­lis­ta tun­nus­tus­ta. Myö­hem­min Paa­vo oli per­heen­sä mu­ka­na eva­kos­sa Ruot­sis­sa. Sota toi suu­ren su­run: Ar­mas-veli kaa­tui 27-vuo­ti­aa­na 11.7.1941.

En tar­koi­ta Mau­ril­la ke­nen­kään ko­to­na ma­jai­le­vaa hen­ki­löä tai naa­pu­rin Mau­ria, vaan tar­koi­tan sa­nan­las­kua, jos­sa vii­ta­taan kiit­tä­mät­tö­myy­teen. Mau­ria tar­vit­tiin ai­kan­sa ja kun Mau­ria ei enää tar­vi­ta, Mau­ri voi men­nä.

Hä­mä­riä nurk­kia, hä­mä­hä­kin­seit­te­jä, kur­pit­so­ja, le­pak­ko­ja, vä­ri­va­lo­ja, lyh­ty­jä, kum­mi­tuk­sia ja mör­kö­jä. Yl­läs­jär­ven päi­vä­ko­ti on muut­tu­nut jok­si­kin ihan muuk­si, pe­lot­ta­vak­si. Se ei py­säy­tä lap­sia. Pie­net noi­dat ja luu­ran­got mars­si­vat pi­pot keik­ku­en oves­ta si­säl­le Hal­lo­ween-juh­liin. Myös kou­lu­lai­set on kut­sut­tu.

Hän käyt­tää hel­pon ja luon­tai­sen kuu­loi­ses­ti sa­naa hel­lu. Hoot so­lah­ta­vat miel­lyt­tä­väs­ti oi­kei­siin paik­koi­hin – ai­na­kin ko­la­ri­lai­sit­tain, kit­ti­lä­läi­seen kor­vaan ne ovat vä­lil­lä vää­räl­lä puo­lel­la kon­so­nant­tia ja nii­den pe­räs­sä on lii­an pit­kä vo­kaa­li.

Am­mat­ti­o­pis­to Lap­pi­an Muo­ni­on toi­mi­pai­kan pi­hal­le on syk­syk­si val­mis­tu­nut upou­u­si kota. Sen ovat teh­neet Lap­pi­an op­pi­laat, ja hei­dän käyt­töön­sä se myös tu­lee.

Jos joku muo­ni­o­lai­nen nuo­ri en­ne­naik­haan ha­lu­si pääs­sä op­pi­kouh­luun, sen piti men­nä Tor­nii­hoon, Ouh­luun eli sit­te Ro­va­nie­me­le. Vain har­voi­la oli tä­hän ma­ho­li­suus. Se­hän mak­so, ja niin vain jok­ku vir­ka­mie­het ja kaup­pii­haat ky­ke­nit lä­het­täm­hään lap­si­an­sa näi­hin kouh­luin. En­nen tois­ta mail­man­sot­taa mo­net muo­ni­o­lai­set ei pi­tän­heet op­pi­kou­luo­pe­tus­ta ees tarp­hee­li­se­nak­haan. Pö­lät­hiin, et­tä kou­lua käyh­neis­tä tul­lee vain lais­ko­ja her­ro­ja. Mut­ta soan ja evak­ko­mat­kan jälk­heen ta­pah­tu niit­ten aja­tus­mail­mas­sa sel­vä muu­tos. Elä­män­pii­ri avar­tu ja olt­hiin valh­miit suuh­riin­ki rat­kas­sui­hin.

So­dan ta­kia Suo­mes­sa ei ke­säl­lä 1940 näh­ty ja ko­et­tu olym­pi­a­lai­sia mut­ta vuo­si 1952 ne saa­tiin­kin Suo­meen ja Olym­pi­a­tu­li kul­ki läpi koko Suo­men ja niin­pä myös Muo­ni­on nuo­ret pää­si­vät sitä kul­jet­ta­maan, äi­ti­ni Mar­jat­ta Ko­leh­mai­nen o.s.Ant­ti­la ja serk­kun­sa Tyt­ti Nie­me­lä o.s.Ant­ti­la sekä myös Kai­ja Hii­li­vir­ta o.s.Brän­na­re kuu­lui­vat tä­hän jouk­koon. Tuo­hon Muo­ni­on nais­voi­mis­te­li­joi­den ydin­jouk­koon edel­lä­mai­nit­tu­jen li­säk­si kuu­lui­vat Ei­la Pusa o.s.Ant­ti­la ja ja tä­ti­ni El­la Reu­na­mä­ki o.s.Ant­ti­la.

Seu­ra­kun­nan toi­min­ta kos­ket­taa mei­tä kaik­kia riip­pu­mat­ta sii­tä kuu­lum­me­ko kirk­koon vai em­me: Jo­kai­nen meis­tä on ol­lut mu­ka­na kir­kol­li­sis­sa toi­mi­tuk­sis­sa jos­sain elä­män­vai­hees­sa; kas­teet, ri­pil­le­pää­syt, häät ja hau­ta­jai­set ovat tut­tu­ja meil­le kai­kil­le. Me it­se, lap­sem­me tai lap­sen­lap­sem­me ovat saat­ta­neet käy­dä päi­vä­ker­hois­sa, per­he­ker­hois­sa tai var­hais­nuor­ten ker­hois­sa. Lä­hes koko ikä­luok­ka käy rip­pi­kou­lun. Van­hus­ten ker­hot, syn­ty­mä­päi­vä­juh­lat ja ta­pah­tu­mat ko­ko­a­vat yh­teen ikäih­mi­siä eri ky­lil­lä. Ko­ti­käyn­neil­lä ta­voi­te­taan yk­si­näi­siä ja yk­sin asu­via ih­mi­siä. Vi­ras­tos­ta saa vir­ka­to­dis­tuk­sia joi­ta mo­net vi­ral­li­set ta­hot meil­tä pyy­tä­vät. Sun­nun­tai­sin ju­ma­lan­pal­ve­luk­siin ovat ter­ve­tul­lei­ta kaik­ki, ja pa­pit käy­vät myös pyy­det­tä­es­sä sie­lun­hoi­dol­li­sia käyn­te­jä ko­deis­sa, sai­raa­lois­sa ja hoi­to­ko­deis­sa. Kou­lu­lai­set kut­su­taan kou­lu­kirk­koi­hin ja kou­lut ovat kut­su­neet seu­ra­kun­taa päi­vä­na­vauk­sia pi­tä­mään. Kirk­ko­ti­lois­sa pi­de­tään kon­sert­te­ja oman väen ja ul­ko­puo­lis­ten muu­si­koi­den toi­mes­ta, ja seu­ra­kun­nan ta­pah­tu­mis­sa on mu­sii­kil­la iso mer­ki­tys. Seu­ra­kun­nan kiin­teis­töt pal­ve­le­vat seu­ra­kun­taa yh­tei­ses­ti ja yk­si­tyi­sis­sä­kin ti­lai­suuk­sis­sa. Hau­taus­maat pi­de­tään kun­nos­sa ja niin edel­leen.

Kas­pe­ri Sat­ta luik­kii puo­lus­tuk­sen läpi, mut­ta puo­lus­ta­ja saa mai­lan vä­liin. Tum­ma­pai­tai­nen jouk­kue pää­see vas­tais­kuun. Sa­mu­el To­nu­zi kul­jet­taa kiek­koa rau­hal­li­ses­ti ken­tän hal­ki ja la­pi­oi kie­kon rys­tyl­lä koh­ti maa­lia. Lee­vi Heik­ki­lä osuu kie­kon tiel­le, jo­ten vaa­lea jouk­kue pää­see ryn­tää­mään uu­des­taan hyök­käyk­seen.

Kun muut suun­ta­si­vat lo­mal­la kau­pun­kiin tai ul­ko­mail­le, Muo­ni­on tuo­re so­si­aa­li­joh­ta­ja Hen­na Ta­ka­la on ai­na läh­te­nyt Lap­piin.