”Ra­kas Äi­ti. Tä­nään tun­nen, et­ten pa­laa täl­tä mat­kal­ta kos­kaan ko­tiin elä­vä­nä. Ja kos­ka Sinä Äi­ti les­ke­nä olet kou­lut­ta­nut kak­si poi­kaa­si lää­kä­rik­si ja toi­nen kaa­tui tal­vi­so­das­sa ja minä täs­sä so­da­sa, niin minä käy­tän ti­lai­suut­ta hy­väk­se­ni ja kii­tän si­nua, Ra­kas Äi­ti, rak­kau­des­ta ja raus­ta­kois­ta, joil­la mo­lem­mil­la olet kou­lut­ta­nut mei­tä hy­vin.”

Ta­lin-Ihan­ta­lan tais­te­lu Vii­pu­rin lie­peil­lä oli jat­ko­so­dan rat­kai­se­via tais­te­lui­ta. Myös use­at ko­la­ri­lai­set ja muo­ni­o­lai­set ot­ti­vat osaa tais­te­luun.

25 vuot­ta sit­te eli huh­ti­kuus­sa 1994 mul­le sat­tu kau­hea er­heys. Mo­lin sil­lon taas joh­ta­mas­sa seu­ra­kun­ta­ret­keä Is­ra­e­liin. Ko met tu­li­ma Je­ru­sa­le­mis­sa juu­ta­lais­vai­noit­ten mu­se­os­ta, niin sam­haan aik­haan sen lä­he­lä ol­hee­la juh­la­ken­tä­lä lop­pu Is­ra­e­lin puo­les­ta tais­tel­heit­ten kaa­tun­heit­ten ja ve­te­raa­nit­ten muis­to­juh­la. Ko vä­en­pal­jous oli pois­tu­mas­sa, niin mie näin kol­me mies­tä. Ko niit­ten rin­nas­sa oli ta­vat­to­mas­ti kun­ni­a­merk­kiä, mie ajat­te­lin, et­tä non varh­maan Ve­nä­jäl­tä tul­hei­ta juu­ta­lai­sia.

Mi­nus­ta on tul­lut Yle Ra­dio1:n kuun­te­li­ja. Siel­tä tu­le­vat pu­he­oh­jel­mat ja va­li­koi­tu mu­siik­ki­tar­jon­ta vie­hät­tä­vät pal­jon enem­män kuin Ra­dio Suo­men ylei­nen lä­ti­nä ja päi­vän is­kel­mät, muu­ta­maa oh­jel­maa lu­kuu­not­ta­mat­ta.

Mah­ta­va tuok­su hii­pii sie­rai­miin jo en­nen kuin koko sau­naa edes nä­kyy. Te­kee mie­li heit­tää top­pa­tak­ki ja muut vaat­teet pois ja juos­ta peh­mei­siin löy­lyi­hin. Mut­ta ei vie­lä, urak­ka on kes­ken.

Tänä vuon­na Muo­ni­on kun­nan nuor­ten ke­sä­töi­hin saa­tiin muu­tos. Nyt ke­sä­töi­hin kun­nal­le pys­tyy ha­kea kun­ta­rek­ryn kaut­ta säh­köi­ses­ti, pa­pe­ri­lo­mak­kei­den si­jaan.

Olen­se poka mie­ki hih­to­nu. En niin pal­jon en­kä luj­jaa, mut­ta hit­haas­ti ja hart­haas­ti. Ja jos joku mul­ta kys­syy, et­te olek­sie pal­jon­ki kla­su­nu täl­le tal­ve­le, se mie sa­non, et­te mitä se sul­le kuu­luu. Täm­mö­ses­sä hih­tour­hei­lun lu­va­tus­sa maas­sa on kan­sa­li­nen hä­peä, jos sie et kaik­kea jou­to­ai­kaas­ti vie­tä la­vu­la. Ja mie en muu­tek­haan kä­si­tä, et­te hää­tyy­kö se juu­ri niin mon­ta ki­lo­met­riä hih­toa. Mie pruu­kaan hih­toa te­hok­haas­ti. Ja se on sem­mos­ta, et­te oi­kein huo­nos­ti­hoij­je­tui­la klaa­poi­la puu­rus­tat um­pis­ta jon­ku met­rin, niin se lii­ku­nan tar­ve täyt­tyy ai­ka ho­pus­ti. Vau­hin hur­mas­ta sii­nei ole tie­to­ak­haan, mut­ta olen mie vauh­ti­a­ki näh­ny.

Mi­ten te keh­ta­sit­te lei­ka­ta maa­ta puo­lus­ta­nei­den ja it­se­näi­syyt­tä tur­van­nei­den so­ta­ve­te­raa­nien li­sä­e­lä­ket­tä. Ei­vät­kö he oman hen­ken­sä uhal­la tais­tel­leet ve­te­raa­nit ol­leet tei­dän mie­les­tän­ne edes sen ar­voi­sia? Ei­vät­kö eläk­keel­lä ole­vat maa­ta­lon emän­nät, jot­ka kar­jan hoi­don li­säk­si kas­vat­ti­vat lap­sen­sa te­ke­mään työ­tä yh­teis­kun­nan hy­väk­si, ole an­sain­neet sääl­lis­tä elä­mää. Mik­si leik­ka­sit­te hei­dän kan­sa­ne­lä­ket­tän­sä, tä­mä­kö on pal­kin­to ko­vas­ta työs­tä? Kuin­ka keh­ta­sit­te lei­ka­ta vam­mai­sil­ta, työt­tö­mil­tä ja lap­si­per­heil­tä. Ei­vät­kö he­kään ole an­sain­neet sääl­lis­tä elä­mää yh­teis­kun­nan täy­si­val­tai­si­na jä­se­ni­nä? Tä­män kai­ken puo­les­ta te ää­nes­tit­te 23.11.2016 edus­kun­nan kä­sit­te­lys­sä.

Hei Muo­ni­on tie­u­ra­koit­si­jat. Toi­voi­sim­me, et­tä po­lan­tei­ta ei au­rat­tai­si oma­ko­ti­ta­lo­jen liit­ty­mis­tä pi­ha­mail­le.

Jos Ko­la­ris­ta ko­toi­sin ole­va nuo­ri kes­keyt­tää toi­sen as­teen kou­lu­tuk­sen Tor­ni­os­sa tai Ro­va­nie­mel­lä, soi sil­loin et­si­vän nuo­ri­so­työn­te­ki­jän Mei­ju Teu­ra­jär­ven pu­he­lin Ko­la­rin kun­nan­ta­lol­la.

Lei­kin tuos­sa jou­tes­sa­ni Ylen vaa­li­ko­neel­la ja ko­kei­lin, et­tä on­ko La­pis­ta tar­jol­la omil­la ai­voil­la ajat­te­le­via eh­dok­kai­ta. Sik­si­pä lai­toin jo­kai­seen ky­sy­myk­seen vas­tauk­sen koh­taan ”En osaa sa­noa”. Se vas­taus osuu nii­den koh­dal­le, jot­ka ei­vät tie­dä asi­ois­ta tai muu­ten ei­vät us­kal­la ot­taa kan­taa. En oli­si us­ko­nut, et­tä lap­pi­lai­nen en­ti­nen kan­sa­ne­dus­ta­ja ja puo­lu­een­sa yk­kös­ni­mi oli 74 pro­sent­ti­ses­ti tie­tä­mä­tön tai mie­li­pi­tee­tön. Ei siis ko­vin vai­kut­ta­vaa osaa­mis­ta vai ei­kö us­kal­la ot­taa kan­taa. Mi­kä­li ky­sees­sä on vain ää­nes­tä­jän mie­lis­te­ly, et­tei pa­hoi­ta ke­nen­kään miel­tä, niin sel­lai­sel­la päät­tä­jäl­lä ei tee mi­tään. On tain­nut läh­teä puo­lu­e­joh­don opas­tuk­sel­la nuo­les­ke­leen kaik­kia. Koti, us­kon­to ja isän­maa ovat unoh­det­tua.

Ny­ky­ään so­si­aa­li­nen me­dia ja net­ti ovat hy­vin­kin mer­kit­tä­väs­sä ase­mas­sa nuo­ril­le. Mo­net nuo­ret var­maan­kin viet­tä­vät suu­rim­man osan va­paa-ajas­taan joko kän­ny­käl­lä tai tie­to­ko­neel­la, vies­ti­tel­len tai pe­la­ten pe­le­jä. Tek­no­lo­gi­as­ta yleen­sä­kin on tu­los­sa yhä suu­rem­pi osa ar­kie­lä­määm­me. Esi­mer­kik­si mo­nis­ta kau­pois­ta löy­tyy jo it­se­pal­ve­lu­kas­so­ja.

Vie­lä tam­mi­kuun alus­sa Mar­jo Karp­pi­sel­la oli puo­leen sel­kään yl­tä­vät pak­sut pit­kät hiuk­set. Nyt Karp­pi­sen hiuk­set yl­tä­vät hiu­kan yli kor­vien.

Jos jos­tain, Tun­tu­ri- Lap­pi on lei­vot­tu hy­vis­tä hiih­to­la­duis­ta. Hiih­tä­jät vii­let­tä­vät hy­myil­len au­rin­koi­ses­sa sääs­sä ki­lo­met­ri­tol­kul­la, kun­to ko­his­ten ja val­koi­set ham­paat rus­keis­ta kas­vois­ta lois­ta­en. Hiih­to on suu­ri suo­ma­lai­nen unel­ma, ja sii­hen liit­tyy olen­nai­sek­si yk­si lei­vos. Munk­ki.

La­pin suu­rin elä­ke­läi­syh­dis­tys Kä­si­var­ren Se­ni­o­rit pi­tää kiin­ni hy­väs­tä mei­nin­gis­tä.

Maa­lis­kuun en­sim­mäi­sen päi­vän aa­mu­na saim­me kuul­la jär­kyt­tä­vän uu­ti­sen. Sinä, Uk­ki, olit pois­sa.

Ra­ja­var­ti­o­lai­tos juh­li sa­ta­vuo­tis­vuo­si­päi­vään­sä vii­me vii­kol­la. Vuo­si­päi­vä­nä ja­et­tiin ylen­nyk­siä ja huo­mi­o­no­soi­tuk­si il­ta­juh­las­sa Ro­va­nie­mel­lä, ja las­ket­tiin sep­pe­leet san­ka­ri­vai­na­jien muis­to­mer­keil­le.

Tar­vit­tiin ys­tä­väl­tä kan­nus­ta­va pot­ku per­suuk­sil­le, en­nen kuin Hel­sin­gis­sä asu­neet Jan­ne Kyl­mä­maa ja Sam­po Ids­tam us­kal­tau­tui­vat muut­ta­maan Jan­nen ko­ti­seu­dul­le. Pari ava­si syk­syl­lä uu­den, Yl­läs­jär­vel­tä löy­ty­vän ko­tin­sa ovet bed & bre­ak­fas­tik­si.

Veli-Mat­ti Het­tu­lan, 41, työ­huo­ne on vii­mei­set yk­si­tois­ta vuot­ta si­jain­nut Kit­ti­län kun­nan­ta­lon ala­käy­tä­väl­lä. Tou­ko­kuun alus­sa ti­lan­ne kui­ten­kin muut­tuu, kun hän jät­tää teh­tä­vän­sä elin­kei­no­toi­men pro­jek­ti­pääl­lik­kö­nä ja suun­taa koh­ti uu­sia haas­tei­ta. Het­tu­la on va­lit­tu Tun­tu­ri-La­pin Ke­hi­tys ry:n toi­min­nan­joh­ta­jak­si, ja kos­ka yh­dis­tyk­ses­sä täl­lä het­kel­lä ovat mu­ka­na Muo­ni­on ja Enon­te­ki­ön kun­nat, myös Het­tu­lan työ­kent­tä ja toi­mi­pis­teet si­jait­se­vat niis­sä.

Lu­et­tu­a­ni Timo Ni­van ka­ra­o­ke­har­ras­tuk­ses­ta (Luo­teis-Lap­pi 14.3.) muis­tui elä­väs­ti mie­lee­ni tei­dän kah­den Ti­mon ”palo” he­vos­har­ras­tuk­seen.

Jul­ki­nen kes­kus­te­lu So­ten kaa­tu­mi­ses­ta käy kii­vaa­na. Il­ke­ä­mie­li­sim­mät tuo­mit­se­vat sen Si­pi­län vaa­li­kik­kai­luk­si. It­se näen asi­as­sa hy­vä­nä puo­le­na sen, et­tä se kaa­tui ja oli­si pi­tä­nyt kaa­tua jo ai­em­min. On­gel­mal­li­sek­si kaa­vail­lus­sa Sote-mal­lis­sa nou­si ko­koo­muk­sen aja­ma va­lin­nan­va­paus, eli yk­si­tyis­tä­mi­nen edel­lä. Kaa­tu­mi­sen yleis­tä hy­väk­sy­mis­tä puol­si vii­me­ai­kai­set pal­jas­tuk­set Es­pe­ri Care, Me­hi­läi­sen ja At­ten­don hoi­va­ko­tien toi­min­nois­ta. Yk­si­tyi­sen voi­ton­ta­voit­te­lun mak­si­moin­ti hoi­va­pal­ve­lu­jen laa­dun hei­ken­tä­mi­sel­lä on ol­lut epäi­lyk­sen ai­he koko Sote-val­mis­te­lun ajan. Tätä huol­ta ovat pi­tä­neet yl­lä va­sem­mis­ton, sos.de­mien ja osa ke­pun kent­tä­vä­es­tä.

Tu­le­van huh­ti­kuun ka­hen­te­na­tois­ta päi­vä­nä tul­lee ku­lun­heek­si 202 vuot­ta siit­tä, ko mi­nun kauk­hai­nen esi-isä, Muo­ni­on­nis­kan en­si­mäi­nen kirk­ko­her­ra Kols­röö­mi, kir­jot­ti kuu­lu­tuk­sen, joka al­kaa näin: Kaxi viic­koa Tu­le­vai­ses­ta Ma­nan­tais­ta Al­vo­tet­t­han Uden Kir­kon Ra­ke­nus.” Sit­te se vie­lä li­sä­si: ”Ta­lot pitä koko sen vii­kon työ­sä olem­man ja ma­nan­tai­na Kel­lo 5 Aa­mul­la Kir­kon si­al­la kel­l­vol­lis­ten hac­kaus ja Pi­li­kir­ves­ten ja hir­si va­ran kan­sa.

Mus­ta, ki­ha­ra pe­ruuk­ki pää­hän ja la­sit ne­näl­le. Sen jäl­keen edes­sä ei enää is­tu­kaan Ko­la­rin lu­ki­on en­sim­mäi­sel­lä luo­kal­la opis­ke­le­va Jo­se­fi­na Koi­vu­nie­mi vaan ta­vat­to­man ute­li­as An­nik­ki, naa­pu­ri­kyt­tää­jä. An­ni­kin ja hä­nen mie­hen­sä, kar­va­lak­ki­päi­sen Ti­mon, sekä ys­tä­vyk­set Hil­kan ja Oner­van voi löy­tää Ins­tag­ra­mis­ta, Koi­vu­nie­men sin­ne ku­vaa­mis­ta vi­de­ois­ta.

Tyh­jä na­vet­ta ka­jah­te­li is­kuis­ta, kun leka al­koi jy­säh­del­lä se­ment­ti­sen son­ta­loo­rin poh­jaa vas­ten. Vert­ti Kurk­kio al­koi to­teut­taa vi­si­o­taan. Luo­vuus, in­no­va­tii­vi­nen yrit­tä­jyys, si­säi­nen yrit­tä­jyys. Vert­ti ei tun­te­nut näi­tä tä­män päi­vän muo­ti­kä­sit­tei­tä vuon­na 1970, mut­ta hä­nel­lä oli­vat roh­keu­den ja las­ku­tai­don li­säk­si kaik­ki nuo omi­nai­suu­det, kun rau­ta al­koi vä­hi­tel­len voit­taa be­to­nia. Ke­vy­ty­rit­tä­jyyt­tä se ei ol­lut, voi­maa ol­la piti. Start­ti­ra­han myön­si­vät ai­kai­sem­pien ura­koi­den sääs­töt ja har­ti­a­pank­ki.

Ka­lus­ton­hoi­ta­ja Juha Brän­na­re tut­kii moot­to­ri­kel­kan la­tu­ria. Yk­si joh­to on kat­ken­nut, ei­kä kel­kan ak­ku la­tau­du. Vika on no­pe­as­ti kor­jat­tu, ja kelk­ka on taas kun­nos­sa. Pe­las­tus­hen­ki­lös­tö pää­see läh­te­mään hä­ly­tyk­seen, kun tar­ve is­kee.

Muo­ni­on ka­la­kir­jas­tol­la on uu­si kir­jas­ton­hoi­ta­ja. Ko­ke­nut kir­jas­to­a­lan kon­ka­ri Erk­ki Lou­nas­vuo­ri pal­ve­lee ka­la­kir­jas­ton kä­vi­jöi­tä täs­tä vii­kos­ta eteen­päin.

Mo­nen unel­ma liit­tyy Lap­piin. Use­at ha­lu­a­vat ko­kea re­von­tu­let. Joku on ai­na ha­lun­nut si­lit­tää po­roa, toi­nen ha­lu­aa men­nä nai­mi­siin lu­men kes­kel­lä ja kol­man­nen haa­ve on yö­pyä tun­tu­ris­sa.

Mie en tar­koin tiä mis­sä vaih­hees­sa ih­mi­nen, ol­le­tik­ki nai­sih­mi­nen on ju­lis­tan­nu soan pö­lyä vast­haan, mut­ta kau­as hää­tyy men­nä. Ja mis­sä vaih­hees­sa pö­lys­tä tuli vi­ho­li­nen nu­me­ro yk­si, jos­ta hää­tyy pääs­sä er­hoon? Aluk­si­han pöly on ol­lu ai­ka har­mi­ton kans­sa­kul­ki­ja, mut­ta nyt­ten ova jo lää­kä­rik­ki al­kah­nee he­ris­tää sil­le sor­mea.

Muo­ni­o­lai­nen Riit­ta Tör­mä­nen aloit­ti Poh­jo­lan Osuus­pan­kin Kit­ti­län kont­to­rin joh­ta­ja­na hel­mi­kuun alus­sa. Jo kym­me­nen vuot­ta hän on joh­ta­nut Muo­ni­on ja Enon­te­ki­ön kont­to­rei­ta, ja Kit­ti­lä tuli nyt nii­den li­säk­si. Pank­ki­a­lal­la hän on ol­lut 37 vuot­ta.

Tä­nään näyt­tää ole­van hil­jai­nen päi­vä. Sitä to­sin ei voi tie­tää kos­kaan var­mak­si. Muo­ni­on ja Enon­te­ki­ön hau­taus­toi­mis­to­y­rit­tä­jän työ ei nou­da­ta viik­ko­ryt­miä, ei­kä työ­päi­vis­tä tie­dä etu­kä­teen.