Me eläm­me koko ajan van­hem­mik­si. Lap­sia syn­tyy vä­hem­män, ja ikäih­mi­siä on koko ajan suu­rem­pi osa kun­tien vä­es­tös­tä. Toi­set meis­tä elä­vät omas­sa ko­dis­saan kuo­le­maan­sa saak­ka, useim­mat tar­vit­se­vat apua, enem­män tai vä­hem­män. Se mak­saa, mut­ta ra­haa on kun­nil­la vä­hän. Mi­ten tur­va­taan in­hi­mil­li­nen van­huus meil­le kai­kil­le?

Vii­me ke­sä­lo­man jäl­kei­seen työ­e­lä­mään ovat toi­mi­tuk­ses­sa kuu­lu­neet pos­ti­lak­ko, yt-neu­vot­te­lut ja ko­ro­na lo­mau­tuk­si­neen ja etä­töi­neen. Kai­kes­ta on kui­ten­kin sel­vit­ty, mut­ta muu­ta­man päi­vän pääs­sä siin­tä­vä loma al­kaa jo ko­vas­ti kan­gas­tel­la mie­les­sä. Ul­ko­na rä­köt­tä­vä au­rin­ko ei var­si­nai­ses­ti ole li­sän­nyt in­toa is­tua ko­neen ää­res­sä.

Muo­ni­on val­tuus­to päät­ti pit­käl­li­sen vii­vy­tys­tais­te­lun jäl­keen myy­dä Kih­lan­gin kou­lun. Sa­mal­la teh­tiin erään­lais­ta his­to­ri­aa. Kih­lan­gin kou­lu on vii­mei­nen Muo­ni­on kun­nan omis­ta­ma ky­lä­kou­lu. Ky­lä­läi­sil­le pää­tös on eit­tä­mät­tä pet­ty­mys. Ete­lä­muo­ni­o­lai­set ovat syys­tä huo­lis­saan. On tär­ke­ää, et­tä ky­lis­sä on ti­lat, jois­sa voi­daan jär­jes­tää kurs­se­ja ja ko­kouk­sia, yh­teis­tä toi­min­taa, jol­la ky­lää pi­de­tään elä­vä­nä. Toi­saal­ta kun­nan nä­kö­kan­nan ym­mär­tää. Muut­kin ky­lä­kou­lut on myy­ty, ei­kä kun­nan ole jär­ke­vää si­joit­taa ra­ken­nuk­seen, joka tar­vii lä­hi­ai­koi­na mit­ta­via in­ves­toin­te­ja. Niin pal­jon toi­min­taa ky­läl­lä ei kui­ten­kaan ole.

Tä­män vii­kon Luo­teis-La­pis­sa on pa­ri­suh­de­jut­tu, jos­sa ker­ro­taan rak­kau­des­ta. On luon­te­vaa, et­tä kun sel­lai­nen on, se il­mes­tyy ju­han­nus­leh­des­sä. Tämä rak­kaus ei syn­ty­nyt kui­ten­kaan ju­han­nuk­se­na, ei­kä se muu­ten­kaan ole se nor­me­ja nou­dat­te­le­va. Mut­ta rak­kaus har­voin on. Jut­tu ker­too kui­ten­kin sii­tä tär­keim­mäs­tä, ar­jes­ta yh­des­sä ja ih­mi­sen rak­kau­des­ta toi­seen.

Ta­lous­tut­ki­mus ky­se­li Han­nu­kai­nen Mi­nin­gin toi­mek­si­an­nos­ta ko­la­ri­lais­ten kai­vos­kan­to­ja huh­ti­kuus­sa, ja nyt tu­lok­set tu­li­vat jul­ki.

Suo­mi al­kaa avau­tua. Ko­koon­tu­mis­ra­joi­tus­ta nos­tet­tiin 50 hen­ki­löön, ja jopa 500 hen­ki­löä voi ko­koon­tua eri­tyis­jär­jes­te­lyin. Näin iso­jen jouk­ko­jen ko­koon­tu­mi­sia ei to­sin vie­lä­kään suo­si­tel­la. Seu­rat ja yh­dis­tyk­set ovat kui­ten­kin al­ka­neet va­ro­vai­ses­ti käyn­nis­tel­lä toi­min­taan­sa.

La­pin pe­las­tus­lai­tos kiel­tää avo­tu­len teon Kit­ti­läs­sä ja Ro­va­nie­mel­lä. Taus­tal­la on huo­li sii­tä, et­tä pe­las­tus­lai­tok­sen re­surs­sien on pak­ko riit­tää tul­va­suo­je­luun, kos­ka kaik­kien en­nus­tei­den mu­kaan lu­vas­sa on suur­tu­va Ou­nas­jo­el­le. Väy­läs­sä hätä ei ole niin suu­ri, mut­ta suur­ta tul­vaa en­nus­te­taan tän­ne­kin. Avo­tu­li­kiel­lol­la py­ri­tään suit­si­maan ku­lo­tus­ta, joka on pe­las­tus­lai­tok­sen jo­ka­vuo­ti­nen har­mi ja pai­kal­lis­ten kan­san­hu­vi ke­vääl­lä, joka pi­täi­si saa­da lop­pu­maan ko­ko­naan. Tu­li­ti­kut rap­su­vat mo­nen tas­kus­sa heti, kun lu­meen tu­lee päl­vi­paik­ko­ja, ja nii­den jäl­kiä kor­jail­laan joka vuo­si pe­las­tus­lai­tok­sen voi­min.

Ko­la­rin pal­ve­lu­ta­lo liit­tyi kun­nan huo­no­kun­tois­ten jul­kis­ten ra­ken­nus­ten ket­juun. Ta­lon omis­taa ni­mel­li­ses­ti Ko­la­rin pal­ve­lu­ta­lo­yh­dis­tys ry mut­ta käy­tän­nös­sä Ko­la­rin kun­ta. Uu­ti­ses­sam­me pal­ve­lu­ta­lon si­säil­ma­tut­ki­mus­ten tu­lok­sis­ta. Oi­rei­lun taus­tal­le saa­tiin run­saas­ti mus­taa val­koi­sel­la.

Toi­mit­ta­ja on tot­tu­nut hoi­ta­maan asi­oi­ta pu­he­li­mes­sa, mut­ta niin kä­te­vä kuin pu­he­lin on­kin, se ei tai­vu kaik­keen. Var­sin­kin hen­ki­lö­haas­tat­te­lut py­ri­tään te­ke­mään kas­vo­tus­ten, sil­lä pu­he­li­mes­sa ih­mi­ses­tä ei vä­li­ty kuin osa. Käy­tös­sä on sil­loin yk­si ais­ti, ja vaik­ka ää­ni ja sa­nat ker­to­vat­kin pal­jon, jo­ta­kin oleel­lis­ta per­soo­nas­ta puut­tuu. Ih­mi­sen ole­mus jää ko­ke­mat­ta, tun­ne­ti­la ais­ti­mat­ta, eleet ja il­meet tul­kit­se­mat­ta, koti tai työ­paik­ka nä­ke­mät­tä. – Sama pä­tee tie­tys­ti toi­seen­kiin suun­taan. Kun haas­ta­tel­ta­va­kin kuu­lee vain toi­mit­ta­jan ää­nen, vuo­ro­vai­ku­tus jää va­ja­vai­sek­si.

Val­ko-Ve­nä­jän jal­ka­pal­lo­lii­ga pyö­rii, sa­moin e-ur­hei­lu, darts ja muu­ta­mat ou­dot sar­jat ja la­jit, mut­ta niis­tä ei ole täyt­tä­mään tyh­ji­ö­tä penk­kiur­hei­li­jan sie­lus­sa. Ur­hei­lu­sar­jat py­säyt­ti­vät toi­min­tan­sa yk­si ker­ral­laan ko­ro­na­pan­de­mi­an vuok­si, ja se te­kee meil­le penk­kiur­hei­li­joil­le tiuk­kaa.

Koko lop­pu­vii­kon Suo­mi pu­hui sii­tä, et­tä ra­jan yli saa men­nä ja Suo­meen saa tul­la Suo­men kan­sa­lai­nen, joka käyt­tää pe­rus­tus­lain suo­maa oi­keut­taan. Sitä ei­vät poik­keus­lait ohi­ta. Pe­rus­tus­lail­li­nen oi­keus oli kyl­lä mai­nit­tu al­ku­pe­räi­sen pää­tök­sen liit­teis­sä – tai siis sil­lä pie­nel­lä prän­til­lä. Suu­rim­mal­la osal­la ih­mi­sis­tä ei ol­lut sii­tä tie­toa.

Mi­tä­pä kuu­luu, tän­ne ko­tiin? Tääl­lä on kö­kit­ty jo viik­ko­ja. Vie­tet­ty kaik­ki va­paa-ai­ka, teh­ty työt. Kaik­ki ko­to­na, ai­kui­set ja lap­set. Kak­si­vuo­ti­as ja kuu­si­vuo­ti­as, es­ka­ri kou­luun val­mis­ta­via teh­tä­vi­ään suo­rit­ta­en.

Ko­la­ris­sa ei tänä vuon­na ym­mär­ret­tä­väs­tä syys­tä ole vap­pu­mars­sia. Työ­vä­en mars­se­ja ei it­se asi­as­sa muu­ten­kaan ole vii­me vuo­si­na Tun­tu­ri-La­pis­sa pi­det­ty, mut­ta sil­ti on näin vap­pu­na hyvä ky­syä: mitä töi­tä ko­la­ri­lai­set te­ke­vät 2020- ja 2030-lu­vuil­la ja mis­sä?

Ko­ro­nak­rii­si tu­lee muut­ta­maan maa­il­maa ja mei­tä ih­mi­siä, ai­na­kin jon­kin ver­ran ja ai­na­kin het­kek­si. Ih­mis­ten muis­ti on tun­ne­tus­ti ly­hyt, mut­ta on asi­oi­ta, jot­ka tu­le­vat to­den­nä­köi­ses­ti muut­tu­maan py­sy­väs­ti.

Kes­ki­viik­ko­na Suo­men hal­li­tus sul­keu­tui taas iso­jen ovien taak­se miet­ti­mään. Ava­taan­ko kou­lut, mi­ten ra­joi­tus­toi­men­pi­teet jat­ku­vat, mitä ta­pah­tuu ke­säl­lä, vai ta­pah­tuu­ko mi­tään.

Ot­sik­ko ei ole lii­oi­tel­tua, Ko­la­rin kun­nan pää­tök­sen­te­ko ja toi­min­ta­ky­ky ovat niin sol­mus­sa, et­tä ti­lan­ne al­kaa lä­hen­nel­lä jo krii­siä. Asi­an yti­mes­sä ovat luot­ta­mus­hen­ki­löi­den kes­ki­näi­nen peit­sen­vään­tä­mi­nen ja kun­nan­joh­ta­ja Kris­tii­na Tik­ka­lan luot­ta­mus­pu­la. Kun­nan si­säl­le on syn­ty­nyt vas­tak­kai­sia kup­pi­kun­tia, jois­sa po­li­ti­koi­daan, ja asi­at ovat voi­mak­kaas­ti hen­ki­löi­ty­neet.

Kun lu­vut ovat tar­peek­si iso­ja, nii­den hah­mot­ta­mi­nen on to­del­la vai­ke­aa. Ote­taan esi­mer­kik­si raha, se on meil­le jo­ka­päi­väis­tä. Tu­hat eu­roa on useim­mil­le meis­tä iso mää­rä ra­haa. Sata tu­hat­ta eu­roa on sitä käy­tän­nös­sä jo­kai­sel­le maa­pal­lol­la kul­ke­val­le, mil­joo­nas­ta eu­ros­ta pu­hu­mat­ta­kaan. En­täs mil­jar­di eu­roa? Se on ai­van kä­sit­tä­mä­tön mää­rä ra­haa.

Ko­la­ri, sa­moin kuin Kit­ti­lä on saa­vut­ta­nut jo ko­ro­na­vi­ruk­ses­sa epi­de­mi­a­vai­heen. Se on mel­ko luon­nol­lis­ta, kun ajat­te­lee, kuin­ka pal­jon ih­mi­siä tun­tu­ri­ky­lis­sä ihan vas­ta oli, ja mi­ten her­käs­ti tau­ti tart­tuu. Hätä ja pie­ni pa­niik­ki on ai­heut­ta­nut myös yli­lyön­te­jä ja vihaisia ulos­tu­lo­ja, jot­ka ovat ki­ris­tä­neet pai­kal­lis­ten ja mat­kai­li­joi­den vä­le­jä la­duil­la ja tun­tu­ris­sa. Toi­vot­ta­vas­ti asia ei jää hier­tä­mään pi­dem­mäk­si ajak­si.

On vai­kea kek­siä mi­tään muu­ta ai­het­ta, mis­tä kir­joit­taa. Tun­tuu, et­tä pi­täi­si osa­ta sa­noa jo­ta­kin vii­sas­ta. Jo­ta­kin toi­vei­kas­ta, mut­ta sil­ti niin, et­tei vä­hät­te­le ti­lan­teen va­ka­vuut­ta.

Ko­ro­na ku­rit­taa an­ka­ral­la kä­del­lä yrit­tä­jiä. Mat­kai­lu­y­rit­tä­jien kau­si lop­pui kuu­kaut­ta en­nen kuin ta­val­li­ses­ti. Vaik­ka alal­la on to­tut­tu se­son­kei­hin, tämä se­son­ki tuli pää­tök­seen­sä lii­an ai­kai­sin ja tu­los­ta jäi te­ke­mät­tä. Se vai­kut­taa väis­tä­mät­tä tu­le­vai­suu­den in­ves­toin­tei­hin. Vire on kui­ten­kin po­si­tii­vi­sen odot­ta­va. Va­rauk­sia on jo ke­säl­le ja tu­le­val­le kau­del­le. Yrit­tä­jät us­ko­vat, et­tä elin­kei­no sel­vi­ää ko­ro­nak­rii­sis­tä, ei­kä py­sy­vää lom­moa jää.

Lap­set siir­tyi­vät vii­me vii­kol­la ko­ti­o­pe­tuk­seen, niin myös es­ka­ri­lai­sem­me. Tein vä­lit­tö­mäs­ti suun­ni­tel­mat, mitä ko­to­na opis­kel­tai­siin.

Kult­tuu­ri­Ko­la­ri on use­a­na vuon­na vir­kis­tä­nyt ko­la­ri­lais­ten ke­sää. Ke­sä­ta­pah­tu­man li­säk­si Kult­tuu­ri­Ko­la­ri on ver­so­nut esi­mer­kik­si kurs­se­ja ja lu­en­to­ja pit­kin vuot­ta.

Muis­tit­ko juh­lia tiis­tai­na Jos lem­mi­keil­lä oli­si peu­ka­lot -päi­vää? Ei se mi­tään, en mi­nä­kään. Web­cal.fi-si­vus­tol­ta löy­tyy kui­ten­kin juh­la- ja tee­ma­päi­viä joka ma­kuun.

Huo­men­na per­jan­tai­na on suo­ma­lai­sen kult­tuu­rin päi­vä. Luo­teis-Lap­pi ja Kit­ti­lä­leh­ti juh­lis­ta­vat sitä ky­sy­mäl­lä suo­ma­lai­ses­ta kult­tuu­ris­ta laa­ti­kon ul­ko­puo­lel­ta, tääl­lä jo pi­dem­pään asu­neil­ta, ul­ko­mail­ta muut­ta­neil­ta ih­mi­sil­tä. Suo­ma­lai­suus on ol­lut pin­nal­la muu­ten­kin. Pe­rus­suo­ma­lais­ten nuor­ten pu­heen­joh­ta­ja Toni Ja­lo­nen ju­lis­ti vi­ro­lai­ses­sa et­no­na­ti­o­na­lis­ti­ta­pah­tu­mas­sa ole­van­sa fa­sis­ti ja et­no­na­ti­o­na­lis­ti. Ken­kää­hän tuli puo­lu­ees­ta, ja ai­van oi­kein, Ja­lo­sen mö­läy­tyk­set ovat tul­leet pe­rus­suo­ma­lai­sil­le nuo­ril­le jo ai­em­min kal­liik­si. Sil­ti ni­me­no­maan pe­rus­suo­ma­lais­ten nuo­ri­so­sii­ves­sä elää edel­leen sit­kas kan­sal­lis­mie­li­nen sak­ki. Ei­kä hy­väl­lä ta­val­la kan­sal­lis­mie­li­nen. He pyr­ki­vät ra­jaa­maan suo­ma­lai­suut­ta gee­nien ja his­to­ri­an kei­noin. Tut­ki­jat ovat to­sin to­den­neet, et­tä suo­ma­lai­set ovat tul­leet vä­hän mis­tä­kin ja hy­vin eri ai­koi­na. Me em­me ole sii­nä mie­les­sä mi­kään ho­mo­gee­ni­nen po­ruk­ka, enem­män­kin ke­räi­ly­e­rä.

Muis­tat­ko sen ku­tit­ta­van tun­tee ma­han­poh­jas­sa. Sen tun­teen, et­tä kaik­ki on mah­dol­lis­ta. Maa­il­ma on täyn­nä kaik­kea kiin­nos­ta­vaa, ja on vain si­nus­ta it­ses­tä­si kiin­ni, mitä ta­pah­tuu. No, ei­hän se ole ihan tot­ta, mut­ta moni muis­taa sen hui­kai­se­van hie­non tun­teen, jon­ka it­se­näis­ty­mi­nen ja it­se­näi­ses­ti maa­il­maan as­tu­mi­nen saa ai­kaan. Vii­me vii­kol­la it­se­näis­ty­mi­sen en­sim­mäi­sen as­ke­leen ot­ti­vat abi­tu­rien­tit. Täl­lä het­kel­lä heil­lä on koko lu­ki­on työ­te­li­äin het­ki. He val­mis­tau­tu­vat yli­op­pi­las­kir­joi­tuk­siin ja ken­ties sa­mal­la myös pää­sy­ko­kei­siin, jot­ka saat­ta­vat mää­ri­tel­lä tu­le­vai­suu­den suun­taan. Va­paus ei siis ihan vie­lä ole koit­ta­nut, mut­ta ovi on jo ra­ol­laan.

Noin joka toi­nen lä­hi­ai­koi­na täy­si-ikäis­ty­vä sai vas­ti­kään tai saa pian mää­räyk­sen tul­la kut­sun­toi­hin ja suo­rit­ta­maan lais­sa mää­rät­ty ase­vel­vol­li­suus. Sa­non joka toi­nen, kos­ka vaik­ka maan­puo­lus­tus­vel­vol­li­suus kos­kee kaik­kia su­ku­puo­lia, ase­pal­ve­lus tai sen kor­vaa­va si­vii­li­pal­ve­lus on pa­kol­li­nen vain mie­hil­le, ja he ovat myös ai­noi­ta, joi­den on kut­sun­toi­hin men­tä­vä.

Tu­le­va­na vii­kon­lop­pu­na on las­ki­ais­sun­nun­tai ja sen jäl­keen koit­taa las­ki­ais­tiis­tai. Sen kun­ni­ak­si Ko­la­ris­sa ja Muo­ni­os­sa jär­jes­te­tään usei­ta pulk­ka­mä­el­li­siä ja her­ne­kei­tol­li­sia ta­pah­tu­mia.

Luo­teis-La­pin toi­mi­tuk­ses­sa oli ruuh­kaa vii­me vii­kon­lop­pu­na, kun Ko­la­rin kir­kon­ky­läl­lä juok­si sa­to­ja par­ti­o­lai­sia. In­nok­kaat apu­toi­mit­ta­jat sai­vat teh­tä­viä, ot­ti­vat ku­via ja vi­de­oi­ta, kir­joit­ti­vat teks­te­jä. Tu­lok­sen voi lu­kea tä­män leh­den kes­ki­au­ke­a­mal­ta, net­ti­si­vul­la on vie­lä li­sää ku­via ja vi­de­oi­ta, sil­lä kaik­ki ma­te­ri­aa­li ei mah­tu­nut leh­teen. Tun­ti oli ly­hyt ai­ka toi­mit­ta­jan työ­hön tu­tus­tu­mi­seen, mut­ta ma­te­ri­aa­lia tuli hur­jas­ti, ja in­to oli kova.

Py­hä­jär­vi on kai­vo. Näin to­te­sin jos­kus vuo­sia sit­ten ko­ti­vä­el­le, kun ui­tin pilk­kiä tu­lok­set­ta kir­kas­ve­ti­ses­sä Aa­ke­nuk­sen Py­hä­jär­ves­sä. Oi­ke­as­ti ky­sees­sä on hyvä ka­la­jär­vi, mut­ta ai­na sin­ne reis­sua suun­ni­tel­les­sa­ni mie­les­sä­ni kai­ku­vat to­te­a­ma­ni sa­nat.

Sun­nun­tai-il­ta sai ikä­vän kään­teen, kun Ko­la­rin kir­kon­ky­läl­lä puu­ko­tet­tiin ih­mis­tä. Epä­us­ko kas­voi, kun ta­pah­tu­ma­ket­ju po­lii­sin tie­do­tuk­sen ede­tes­sä sel­vi­si. Ky­sees­sä ei ol­lut pa­ris­kun­nan vä­lien­sel­vit­te­ly tai mus­ta­suk­kai­suusd­raa­ma, vaan kah­den pai­kal­li­sen, toi­si­aan tun­te­mat­to­man hen­ki­lön koh­taa­mi­nen ker­ros­ta­lon pi­hal­la. Vä­ki­val­lan­te­ot ei­vät ole Suo­mes­sa har­vi­nai­sia, mut­ta tä­män­tyyp­pi­siä, täy­sin en­na­koi­mat­to­mia ja sat­tu­man­va­rai­seen ih­mi­seen koh­dis­tu­via hyök­käyk­siä ei La­pis­sa juu­ri ta­pah­du.