Taide, oli se sitten kuvataidetta, musiikkia tai vaikka teatteria, tuppaa liian usein jäämään jotenkin juhlalliseksi, erikoistapaukseksi. Muistamme sen elämän suurina hetkinä, mutta emme niissä pienissä. Taidetta ei arjessa aina ole, vaikka taide tutkitusti parantaa ihmisen hyvinvointia.
Tuli käytyä isossa kaupungissa, Turussa, ja ensi alkuun se oli taas ihan mahtavaa! Elämää, ihmisiä, säpinää, iloisia ohikulkijoita. Jokainen oli sellainen kuin halusi ja kulki muiden välittämättä. Kaiken ikäisiä ihmisiä ja kaikkia sukupuolia. Oli kuin ulkomailla olisi, kun kuunteli suurten rakennusten keskellä vieraita kieliä. Tai no, lähinnä ruotsia.
Sekä Kolarissa että Muoniossa kunnanvaltuutetut pääsivät uusimmassa kokouksessaan helpolla. Muoniolaiset kokoontuivat maanantaina 20 minuuttia ja kolarilaisetkin viime torstaina alle puoli tuntia.
Kolarin Hannukaisessa lahjoitettiin pala maata Äkäsjoen varresta Luonnonperintösäätiölle. Säätiön tarkoituksena on suojella luontoarvoiltaan merkittäviä kohteita ympäri Suomea. Se omistaa 157 suojeltua aluetta, joista pohjoisessa useimmat ovat Inarissa. Läntisessä Lapissa on suojeltu Ullatieva Enontekiöllä ja Karjaranta Kittilässä.
Näin äitienpäivän alla aloin ajattelemaan tuntemiani äiti-ihmisiä ja tajusin, että taidan tuntea vain hyviä äitejä.
Aina ei tarvitse kalenteria tietääkseen, että on toukokuu. Viime viikonloppuna juhlittu vappu on tietenkin se ilmiselvin merkki toukokuun alkamisesta, mutta tätä lehteä selaillessa tulee vastaan monta muutakin toukokuuhun kääntymisestä kertovaa juttua.
Tänä viikonloppuna juhlistetaan perinteisesti työtä munkkien, siman ja serpentiinin voimin. Vappu on tosin lientynyt vuosikymmenten aikana enemmän opiskelijajuhlaksi ja lasten kanssa juhlittavaksi yleiseksi kesänodotustapahtumaksi, mutta työ on toukokuun ensimmäisenä edelleen monen mielessä.
Kun etsii netin hakukoneilla sanaa ”taimen”, ensin tulee vastauksiksi kalastus- ja ruuanlaittovinkkejä. Ei ehkä pitäisi, vaikka taimen kiva pyydettävä ja maukas maisteltava onkin, sillä taimenen merivaelteiset kannat ovat Suomessa erittäin uhanalaisia. Pohjoisessa sisävesien taimenkannat ovat luokassa silmälläpidettävät.
Marraskuussa tuntuu, että kun saisikin jostain edes vähän valoa. Koittaa kevät, ja sitähän on. Liikaa. Moni mieli ei ole sitä valmis vastaanottamaan, ja joillekin kamppailu kevään kanssa kehittyy uupumukseksi tai aivan masennukseksi.
Kolari, Muonio, Pajala, Rovaniemi, Oulu. Salibandyjoukkue Ylläksen Nousun pelaajalistaa on ilahduttavaa lukea. Pieni kolarilainen urheiluseura varmisti sarjanousun heti paluunsa ensimmäisellä kaudella haalimalla pelaajia ympäri pohjoista, rajan kahta puolta, ja hitsaamalla monipuolisen ja monitaustaisen joukkueen voittamattomaksi. Sivusta seurattuna joukkueen toiminta näyttää aidosti kivalta ja kuvaa, mitä liikunta ja urheilu parhaimmillaan ovat – hauskaa.
Tätä pääkirjoitusta kirjoitetaan tiistaina, puolen päivän tienoilla, juuri ennen kuin Luoteis-Lapin on määrä mennä painoon. Se on ollut sangen harvinaista, yleensä lehti on ilmestynyt keskiviikkoisin vain juhlapyhien edellä, jotta painetun lehden tekoon jäisi seuraavalle viikolle useampi arkipäivä. Tämä ei kuitenkaan enää ole poikkeus vaan sääntö. Luoteis-Lappi ilmestyy jatkossakin keskiviikkoisin. Se aiheuttaa esimerkiksi sen, että jos kunnanhallituksen kokous tai valtuusto järjestetään Kolarissa tai Muoniossa tiistaina, se ei ehdi seuraavaan painettuun lehteen vaan vasta seuraavaan. Se meitä uutisentekijöitä tässä muutoksessa ehkä eniten harmittaa. Toki julkaisemisen painopiste on muuttunut nettiin, jossa uutisia on päivittäin ja jossa nämä tärkeät uutiset julkaistaan heti, kun ne on kirjoitettu.
Hallinto-oikeus oli sitä mieltä, että Kolarin kunnan entinen kunnanjohtaja Kristiina Tikkala erotettiin pitävin perustein. Hallinto-oikeuden päätöksessä tuli todistajanlausunnoissa esille kylmääviä yksityiskohtia työolosuhteista kunnassa Tikkalan aikana. Osa oli samoja asioita, joista Luoteis-Lappi sai tiedon haastateltuaan laajasti kunnan silloisia työntekijöitä, mutta uuttakin tietoa tuli. Kunnanvirasto ei tosiaankaan ole ollut houkutteleva työpaikka.
Ukrainan sota syttyi kuukausi sitten Venäjän hyökättyä maahan. Jo kuukauden ajan olemme joutuneet lukemaan ja kuulemaan karmeista ihmiskohtaloista, joita sota aiheuttaa: kaatuneita, evakuoituja, pommitettuja kaupunkeja, kotinsa tai läheisensä menettäneitä.
Viime viikolla välittömät Ukrainan sodan vaikutukset läikähtelivät meillekin, nyt alkaa pikkuhiljaa selvitä, mitä muita pitkäaikaisvaikutuksia, varsinkin taloudellisia, sodalla tulee olemaan. Moni vaikutuksista liittyy tuontiin ja vientiin, vaikka näyttääkin siltä, että Venäjä on riippuvaisempi lännestä kuin länsi Venäjästä. Öljyn kallistuminen näkyy tankatessa ja kriisin uskotaan vaikuttavan negatiivisesti Suomen matkailuun.
Koulut valmistautuvat taas kevään luokkaretkiin keräyksillä. Helppo ja hyvin myyvä tuote on erilaiset karamellit ja keksit. Niihin olen taas itsekin haksahtanut. Olen myös huomannut, että jos herkuista haluaa päästä itsekin nauttimaan, ei kannata tilata niitä kaikista suussasulavimpia suklaaherkkuja. Toiseksi paras on usein paras vaihtoehto karkkihyllylläkin – eivät mene niin nopeasti.
Ukrainan sotaa on takana viikko. Laineet sodasta ovat lyöneet Tunturi-Lappiinkin. Kylissä järjestetään tavara-apua Ukrainan pakolaisille. Kaupat vetävät venäläisiä elintarvikkeita pois hyllystä, Teboililla ei haluta tankata, koska sen emoyhtiö on venäläinen öljy-yhtiö Lukoil. Laajemmat vaikutukset tulevat näkymään hieman myöhemmin Suomen taloudessa.
Bensiinin ja dieselin hinta nousee koko ajan. Se kurittaa koko Suomea monella eri tapaa, mutta erityisesti pitkien etäisyyksien Lappia. Valtiovallan kädenojennus verovähennyksen korotuksesta on tervetullut, mutta jääkö se pysyväksi?
Mielipiteet ovat mielipiteitä. Tässäkin lehdessä esitetään monia mielipiteitä eikä vähiten siksi, että Kolarin kunnanvaltuusto kokoontui tiistaina.
Ihminen pohtii, mille tässä alkaisi. Päätä kivistää piilossa pysymisen jäljiltä. Haluttaisi, mutta unettaisi. Jatkaisiko hiljaiseloa, jaksaisiko kurottaa ihmisiä kohti?
Kateus vie kalatkin vedestä, sanotaan, mutta tuskinpa ihmisen mielentiloilla voi kalaonneen vaikuttaa. Moneen asiaan kuitenkin voi.
Omikron-koronavirusvariantti aiheuttaa lievemmän taudin, mutta tarttuu hyvin herkästi. Näyttää vahvasti siltä, että se läpäisee väestön, halusimme sitä tai emme. Jäljityksistä ja altistuneiden karanteenista on luovuttu.
Nauraahan näille pitäisi. Ja nauretaankin. Onneksi meillä on hyvä huumorintaju. Kyseessä on siis valtakunnan virallinen vihamuki ja likasanko, Suomi24-palstan kuntapalsta ja myös muu some. Harvoin sinne pimeälle puolelle ihminen onneksi eksyy, mutta silloin kun eksyy, niin sieltä poistuu huvittuneen hämmennyksen vallassa. Kolarilaisten mielestä kirjoitamme Muoniosta ihan liikaa ja muoniolaisten mielestä ei koko lehdestä löydy yhtään juttua Muoniosta. Toinen on sitä mieltä, että lyömme Kolarin kuntaa kuin vierasta sikaa, toinen on sitä mieltä, että kunta sanelee, mistä me kirjoitamme. Osa kuntalaisista on vahvasti sitä mieltä, että Luoteis-Lappi ajaa kaivosta kuin käärmettä pyssyyn ja toiset taas sitä mieltä, että vastustamme kaivosta kynsin hampain.
Pulinat pois, sanoi aikoinaan valtioneuvos Johannes Virolainen vaalien jälkeen, mutta sunnuntain aluevaalien on syytäkin aiheuttaa parranpärinää koko vuoden, perustettiinhan hyvinvointialueet nyt ensimmäistä kertaa. Hyvinvointialueiden rooli, tontti ja valta ovat vielä hieman auki, ja ne on syytä keskustella selviksi läpikotaisin, ennen kuin aluevaltuustot ottavat kokonaan hoidettavikseen sosiaali-, terveys- ja pelastusasiat ensi vuoden alussa.
Terveyden- ja hyvinvointilaitoksen tilastoista selvisi, että Kolarissa Virtu-palvelua käytetään asukaspohjaan nähden eniten koko Suomessa. Se on herättänyt paikkakunnalla ristiriitaisia tunteita, kuten koko Virtu. Virtu on muodostunut olemassaolonsa aikana ainakin Kolarin kunnassa lähes kirosanaksi.
Ennakkoäänestys aluevaaleihin alkoi eilen keskiviikkona. Tällä viikolla Luoteis-Lapin aluevaalijutussa kerrotaan, mitä on SO ja mitä on TE, ja mitä niille tapahtuu aluevaalien yhteydessä. Uudistukseen kuuluu tietenkin myös PE, josta on puhuttu ehkä valmistelussa vähemmän.
Helsingin Sanomissa oli vastikään juttu helsinkiläisestä miehestä, joka suunnittelee päivänsä puolen tunnin tarkkuudella ja elää muutenkin erittäin kurinalaista ja säntillistä elämää. Hän herää päivittäin ennen viittä, tekee seitsemän (!) minuutin lihaskuntoharjoittelun ja syö aamupalan ennen töihin ryhtymistä. Päivä etenee sen jälkeen kalenterin mukaan nukkumiseen, kello 22, asti.
Puhelin soi. Opettaja soittaa terveyskeskuksesta. Liikuntatunnilla koripallo ei osunut ihan oikeaan kohtaan nuoren kämmentä, ja peukalo joutui pallon voimasta taipumaan luonnottomaan asentoon. Lääkäri sovitteli peukalon Kolarin terveyskeskuksessa oikeaan asentoon. Se tuntui onnistuvan ilman hurjempia kipuja, lääkityskin oli kohdallaan. Peukalo pitäisi kuitenkin röntgenkuvata, varmuuden vuoksi, ettei siinä ole murtumaa.
Tämän huomion mummo taas teki, vaikka kaikesta näki, ettei hän enää ollut entisensä. Kun näin hänet viimeisen kerran, hän jaksoi juuri ja juuri passata pöytään kahvit, pullat ja kampanisut. Se oli kunnia-asia. Viimeiseen asti tolpillaan, vaikka ambulanssikeikka terveyskeskukseen ja kauemmaskin sairaalaan oli jo takana.
Joulupukki ähkäisee istahtaessaan nojatuoliin takan eteen. Takana on kurja päivä. Muori jätti aamulla riisipuuron liian löysäksi, porot pottuilivat ja tontutkin hyppelehtivät Nisse-polkassaan jotenkin väkinäisesti. Takkatulikaan ei lämmitä lempeästi, vaan on liian kuuma ja aiheuttaa vain ärsyttävää hikoilua. Pukki murahtelee tuolissaan ja pyyhkii hikeä otsalta.
Luoteis-Lapin tämänvuotisen joululehden kannessa on Matin kaunis kuva Muoniosta. Se on otettu Muonion ydinkeskustasta. Toisella puolella on Osuuspankin rakennus, toisella puolella bensa-asema ja S-market.