Kir­jas­tos­sa ek­syin hyl­lyl­le, jol­le ei en­nen ol­lut asi­aa. Ei, kyl­lä minä suun­nis­tin sil­le. Kä­ve­lin mää­rä­tie­toi­ses­ti psy­ko­lo­gi­a­hyl­lyl­le. Ri­paus elä­män­tai­toa, eh­kä self hel­pi­ä­kin. Kir­jo­jen na­pa­kat ni­met tun­tui­vat tar­jo­a­van rat­kai­sun. Tar­vit­sin suun­ta­vii­vo­ja, raa­me­ja.

Olet­te­ko kuul­leet Di­gi­ke­hit­tä­mi­nen ja kes­tä­vät ky­lä­ver­kot yri­tys­ten ke­hit­tä­mis­tar­pei­den ra­ja­pin­noil­la Tun­tu­ri-La­pis­sa -hank­kees­ta?

Ke­sä­toi­mit­ta­jan kesä toi­mit­ta­ja­na on nyt jo ai­ka­lail­la toi­mi­tet­tu. Ei tuol­ta enää mi­tään helt­hei­tä ole tu­los­sa. Jos kym­me­nen vuot­ta sit­te joku olis sa­no­nu, et­tä sie­hän asut tuos­sa Muo­ni­on si­vu­ky­lä­lä ja is­tut rat­to­rin la­va­la suun­ni­te­le­mas­sa elä­mää, niin mie oli­sin suo­si­tel­lu psy­ko­te­ra­pi­aa.

Käsi pys­tyyn: pak­ko myön­tää, et­tä tai­sim­me toi­mi­tuk­ses­sa hie­man ali­ar­vi­oi­da ko­la­ri­lai­sen suun­nis­tus­huu­man mää­rän. Pe­rä­ti kuu­si Yl­läk­sen Ras­tin jouk­ku­et­ta osal­lis­tui vii­me vii­kol­la Ro­va­nie­mel­lä le­gen­daa­ri­seen Ju­ko­laan ja Ven­lo­jen vies­tiin – moni suu­rem­pi seu­ra­kaan ei vas­taa­vaan in­toon yl­lä. Me­nes­tys­kin oli hie­noa, Ras­tin yk­kös­jouk­kue oli Ven­lois­sa 200 par­haan jou­kos­sa.

Eng­lan­nin Va­li­o­lii­ga pyö­räh­ti käyn­tiin vii­me vii­kol­la. Näin Ar­se­na­lin kan­nat­ta­ja­na se tie­tää jäl­leen synk­kää ja ma­sen­ta­vaa yh­dek­sää kuu­kaut­ta, kun en­ti­nen suur­seu­ra taa­per­taa kes­ki­kas­tis­sa ei­kä va­lon­pil­kah­duk­sia juu­ri ole. Sil­ti tu­lee kat­sot­tua taas jo­kai­nen peli. It­sen­sä kiu­saa­mi­seen ei nä­kö­jään tar­vit­se lon­too­lai­sen pu­na­val­koi­sis­sa pe­laa­van jouk­ku­een kan­nat­ta­mis­ta kum­mem­paa syy­tä.

Lau­ta­kun­ta­paik­ka­ja­ko voi pää­tyä vaik­ka täl­lai­seen ti­lan­tee­seen: ra­ken­nus­lau­ta­kun­nan va­ra­jä­sen jou­du­taan neu­vot­te­le­maan uu­des­taan, kos­ka hän on vää­rää su­ku­puol­ta.

Olym­pi­a­lai­set oli­vat ja me­ni­vät, ja en­sim­mäis­tä ker­taa sit­ten Bar­ce­lo­nan ki­so­jen vuon­na 1992 ne oli­vat men­nä mi­nul­ta­kin ohi il­man suu­rem­paa in­nos­tus­ta.

Pal­las­jär­ven pu­nai­sen hie­kan alu­een hä­lyt­tä­vä ku­lu­mi­nen nos­taa esil­le vai­ke­an ai­heen. Vai­kea se on meil­le sen vuok­si, et­tä Ko­la­ri ja Muo­nio elä­vät luon­to­mat­kai­lus­ta. Tän­ne tul­laan naut­ti­maan luon­nos­ta, se on mei­dän vah­vuu­tem­me. Luon­to ei kui­ten­kaan ai­na nau­ti meis­tä. Vaik­ka ke­rääm­me ros­kam­me, kul­jem­me pol­kua pit­kin ja käyt­täy­dym­me ku­ten luon­nos­sa pi­tää­kin, meis­tä jää jäl­kiä. Sil­le ei oi­kein voi mi­tään. Ja mitä enem­män ih­mi­siä, sitä enem­män jäl­kiä. Kun ku­lu­tus­ta ja käyn­te­jä on tar­peek­si, luon­to al­kaa voi­da huo­nos­ti, mai­se­ma ja kas­vis­to muut­tuu. Pal­lak­sen pu­nai­nen hiek­ka on hyvä esi­merk­ki, ei­kä se ole ai­noa. Pal­las-Yl­läs­tun­tu­rin kan­sal­lis­puis­tos­sa käy­dään vuo­sit­tain puo­li mil­joo­naa ker­taa. Mat­kai­lun vo­lyy­mit kas­va­vat kui­ten­kin koko ajan. Kuin­ka pal­jon luon­to kes­tää? Mitä asi­al­le pi­täi­si teh­dä?

Jos joku jät­ti lap­suu­des­sa­ni ys­tä­vä­kir­jaa täyt­tä­es­sään mai­nit­se­mat­ta lu­ke­mi­sen ole­van yk­si har­ras­tuk­sis­taan, sitä ih­me­tel­tiin. Ku­ka­pa nyt ei ra­kas­tai­si lu­ke­mis­ta? Kir­jas­ton tä­dit ky­syi­vät usein, tar­vit­sem­me­ko ys­tä­vie­ni kans­sa kan­to­a­pua, kos­ka lai­naa­mam­me kir­ja­ka­sat oli­vat niin kor­kei­ta.

Ke­säyö Väy­läl­lä ja jo­ki­ve­nees­sä on ai­na ai­nut­laa­tui­nen elä­mys. Se on sitä niin ikän­sä jo­ki­var­res­sa asu­neel­le kuin tu­ris­ti­na saa­pu­neel­le­kin. Ka­lan­saan­ti on si­vu­seik­ka vaik­ka saa­liin voi­min ja aja­tuk­sin lie­nee suu­rin osa ka­las­ta­jis­ta ven­ho­sen­sa ve­sil­le työn­tää­kin.

Mat­kai­lu­ra­joi­tus­ten pur­ka­mis­ta ale­taan jo har­joi­tel­la. Maa­nan­tai­na ro­ko­te­tut ja to­dis­te­tus­ti ko­ro­nan sai­ras­ta­neet pää­se­vät maa­han il­man uu­sin­ta­tes­te­jä ja ka­ran­tee­ne­ja. Mara äräh­ti vie­lä­kin, et­tä Suo­mes­sa tul­ki­taan vie­lä­kin lii­an tiu­kas­ti EU:ssa yh­tei­ses­ti so­vit­tu­ja ra­joit­tei­den pur­ka­mi­sia, mut­ta ai­na­kin suun­ta on oi­kea. Toi­nen tär­keä asia on py­sy­vyys. Yri­tyk­set tar­vit­se­vat nyt py­sy­vän ja tar­kan tie­don sii­tä, mil­lä ta­val­la maa­han pää­see. Har­ri­ni­vas­sa ja muu­al­la­kin Tun­tu­ri-La­pis­sa kes­ki­ty­tään nyt pal­ve­le­maan suo­ma­lai­sia ke­sä­mat­kai­li­joi­ta, ja nyt voi­maan tu­le­vien lin­jaus­ten tur­vin voi­daan vauh­dit­taa tu­le­van tal­ven kaup­paa. Pai­net­ta pääs­tä mat­kus­ta­maan jo on.

Vaa­lit on pi­det­ty. Ko­la­ris­sa kak­si suur­ta si­tou­tu­mat­to­mien ryh­mää ke­rä­si­vät suu­rim­man ää­ni­po­tin. Ai­em­min va­sem­mis­to ja kes­kus­ta ovat käy­tän­nös­sä ja­ka­neet pu­heen­joh­ta­jien pai­kat, mut­ta nyt paik­ka­ja­os­ta voi täl­lä ko­koon­pa­nol­la tul­la mel­ko kie­mu­rai­nen.

Yl­läk­sen mai­se­ma­tie. Niin kus­ki kuin au­to mei­naa­vat kiih­tyä, kun handsf­rees­ta kuu­luu jän­nit­tä­vä tie­to: ti­lan­ne on muut­tu­nut!

Ko­la­rin kun­ta­vaa­le­ja käy­dään hy­vin jän­nit­ty­nees­sä ti­lan­tees­sa. Val­tuus­to­ryh­mien rik­kou­tu­mi­nen, ja­ko­lin­jat ja hen­ki­löi­den vä­li­set rii­dat vä­rit­ti­vät val­tuus­ton lop­pu­kaut­ta, ja näyt­tää sil­tä, et­tä ti­lan­ne hei­jas­tuu myös it­se vaa­lei­hin.

Min­kä­lai­nen elä­mä si­nul­la on edes­sä? Läh­den opis­ke­le­maan ja val­mis­tun lää­kä­rik­si. Me­nen nai­mi­siin Pom­pei­jis­sa, saan kol­me las­ta ja elä­köi­dyn nuo­re­na.

Ot­si­kon ai­he on ilah­dut­ta­nut ja työl­lis­tä­nyt mei­tä tääl­lä Luo­teis-La­pis­sa koko ke­vään, ihan muu­ta­ma ki­ro­sa­na­kin on voi­nut jos­sain koh­taa lip­sah­taa. Meil­lä on tänä vuon­na, ihan en­sim­mäis­tä ker­taa, iki­o­ma vaa­li­ko­ne, jos­sa ei ky­sy­tä ruuh­ka­mak­suis­ta tai kä­si­tel­lä ym­pä­ri­pyö­rei­tä val­ta­kun­nal­li­sia ai­hei­ta. Ai­heet, ku­ten eh­dok­kaat­kin, ovat sa­tap­ro­sent­ti­sen pai­kal­li­sia. Me olem­me tääl­lä toi­mi­tuk­ses­sa pyr­ki­neet löy­tä­mään vaa­li­ko­nei­siin nii­tä ky­sy­myk­siä, jot­ka pu­hut­ta­vat näis­sä kun­nis­sa juu­ri nyt ja lä­hi­tu­le­vai­suu­des­sa. Ne ovat sa­mal­la nii­tä ky­sy­myk­siä, jot­ka tu­le­vat uu­sien val­tuu­tet­tu­jen poh­dit­ta­vak­si seu­raa­van nel­jän vuo­den ai­ka­na.

Täl­lä vii­kol­la Luo­teis-La­pis­sa on en­sim­mäi­set vaa­li-il­moi­tuk­set, ja leh­den his­to­ri­an en­sim­mäi­nen oma vaa­li­ko­ne avau­tuu ää­nes­tä­jil­le en­si vii­kol­la. Noin kuu­kau­den pääs­tä, ke­sä­kuun 17. päi­vä il­mes­ty­väs­sä leh­des­sä, on jo vaa­lien tu­lok­set. Net­tiin ne saa­daan he­ti­koh­ta vaa­lien jäl­keen.