Kolarin lukion sisäilma-asioita pyöritellään jälleen. Jo muutama vuosi sitten keskusteluissa luvattiin, että tiloissa on olla enää kauaa. Aikaa on kuitenkin kulunut ja kuluu koko ajan.
Lomalla niin monen puheissa vilahdelleet paikannimet tulivat vihdoin minullekin tutuiksi ihan oikeasti. Pyhäkero, Hannukuru, Pahakuru, Nammalakuru. Kävelin Hetasta Pallakselle, tuon yhden tunnetuimmista vaellusreiteistä tässä ihan meidän takapihallamme.
Tässä lehdessä on paljon asiaa, jotka voidaan luokitella urheilun alle. On Äkäslompolon ympärijuoksua, Kontion junioreiden jalkapalloturnausta. Suunnistusrastien perässä on juostu ja Sieppijärvellä juostaan nuorten maastojuoksucupia. Vakavissaan urheilun huipulle tähtäävä kertoo harjoittelustaan. Jutut kertovat urheilun ja liikkumisen ilosta, mikä hyvässä lykyssä voi houkutella liikunnan pariin muitakin.
Mari Palomaa
Heti alkuun voin sanoa, että en ole kummoinenkaan runojen asiantuntija, mutta ystävä kylläkin. Tuo, kirjallisuuden kenties epäkaupallisin osa-alue on kuitenkin kiehtonut ja kiinnostanut minua aina. Kirjahyllystä löytyy muutama kymmenen runoteosta ja olenpa joskus lainaillut niitä kirjastostakin.
Kerromme tässä lehdessä, kuinka Ylläs on satsannut kesämarkkinointiin tänä kesänä uudella tavalla – yhdessä Ylläksen, Levin, Saariselän ja Rovaniemen kanssa. Yhteishakuna Lapin vierailulle haettiin vaikuttajia Midnight sun ambassador -teemalla, ja meillekin saapui some-vaikuttajia Keski-Euroopasta, Espanjasta ja Yhdyvalloista.
Kuulin kuinka ystäväni kertoi, ettei yleisesti ottaen nauti syömisestä ja hänelle se tuntuu hukatulta ajalta, kun pitäisi olla tekemässä jotain mieluisempaa. Toinen kaveri tokaisi kerran, että nälkä on paras mauste. Hetken mietittyäni tajusin, että se oli ehkä länsimaalaisin lause, mitä olin ikinä kuullut. Metsästä-keräilijä -aikakautena ihmisten tärkein tehtävä oli ruuan hankkiminen ja sen syöminen. On tietenkin hyvä, ettei nykypäivän hyvinvointivaltiossa kukaan näe nälkää, mutta samaan aikaan miljonien vuosien kamppailu ruuasta on ohi. Ympäristö on muokannut ihmisen selviytymään, ja nyt se on ohi, kun voi kukoistaa. Nälän tilalle tuli elämän nälkä. Kokemushakuisuus. Ja dopamiinista uusi ruoka, jonka perässä ihmiset juoksevat.
Muistetaanko tämä kesä tapahtumien kesänä, siltä ainakin Luoteis-Lapin toimituksesta tuntuu. Kiirettä nimittäin pitää. Tunturi-Lapissa tapahtuu nyt niin tiiviisti, ettei perässä meinaa pysyä. KesäKolari, Ylläs Outdoor Week, ravit, lohestustapahtumat, Väyläfestivaalit, markkinat ja niin edelleen. Ihan kaikkia tapahtumia emme pysty huomioimaan, mitenkään, mutta yritämme ainakin ennakkojutun saada, että mahdollisimman moni huomaisi tapahtumat ja lähtisi koronakolostaan ”ihmisiin”, niin kuin sanotaan. Sillä onhan tätä odotettu, useampi vuosi jo. Viime vuonna aloiteltiin jo, ja tänä vuonna tapahtuu sielläkin, missä jätettiin vielä viime vuosi varovaisuussyistä väliin.
Kesälomareissu oli harmaa. Ainakin siltä osin, kun laskimme ja arvailimme tyttäreni kanssa vastaantulevien autojen värejä. Selvästi yleisin vastaantulevan auton väri oli harmaa, kakkosena tuli virkeän valkoinen ja kolmantena piristävän musta.
Muoniossa talkoillaan kirkonkylällä lintutornin ympäristöä siivompaan kuntoon. Lupaviidakkoon tarvittiin tosin ammattilaisen apua, mikä oli kaataa koko hankkeen. Hyväsydäminen arkkitehti riensi kuitenkin apuun, ja teki suunnitelmat maksutta – kiittääkseen Suomea ja suomalaisia Ukrainan ja ukrainalaisten lasten auttamisesta.
Pieni havainto sai hetkessä Jokijalan näyttämään paremmalta. Usein ankeaksikin moitittu kirkonkylä virkistyi niinkin pienestä teosta, ja heti perään silmään tarttui muitakin pieniä, positiivisia merkkejä. Ihan kuin kylän pihoja olisi muutenkin laitettu kesäksi kuntoon, ja mainoskylttien perusteella sirkuskin on näköjään tulossa Kolarin kesää piristämään. Kesä-Kolari lähestyy myös – mukavaa.
Hannukaisen kaivoshanke on noussut näin alkukesästä taas keskusteluihin niin kahvipöydissä kuin poliittisissa piireissäkin.
Vannoutuneena listojen ja listausten tekijänä aloin aivan huvin vuoksi hahmottelemaan maailman parhaiden musiikkikappaleiden listausta. Sen piti olla helppo homma.
Ensi viikon alussa kokoontuvat niin Kolarin kuin Muonionkin kunnanvaltuustot käymään läpi pitkän rivin päätettäviä asioita ennen kesää. Myös kunnanhallituksilla ja lautakunnilla voi vielä olla uurastettavaa ennen kesälaitumille rientämistä.
Ennen työ oli konkreettista. Muokattiin maata ja kasvatettiin siinä jotain, jotta leipää ei olisi tarvinnut jatkaa petulla. Petullakin tosin pärjäsi senaikainen ihminen jonkin aikaa, 2000-luvun ihminen kuitenkaan ei, kuten selviää sivulla 17.
Taide, oli se sitten kuvataidetta, musiikkia tai vaikka teatteria, tuppaa liian usein jäämään jotenkin juhlalliseksi, erikoistapaukseksi. Muistamme sen elämän suurina hetkinä, mutta emme niissä pienissä. Taidetta ei arjessa aina ole, vaikka taide tutkitusti parantaa ihmisen hyvinvointia.
Tuli käytyä isossa kaupungissa, Turussa, ja ensi alkuun se oli taas ihan mahtavaa! Elämää, ihmisiä, säpinää, iloisia ohikulkijoita. Jokainen oli sellainen kuin halusi ja kulki muiden välittämättä. Kaiken ikäisiä ihmisiä ja kaikkia sukupuolia. Oli kuin ulkomailla olisi, kun kuunteli suurten rakennusten keskellä vieraita kieliä. Tai no, lähinnä ruotsia.
Sekä Kolarissa että Muoniossa kunnanvaltuutetut pääsivät uusimmassa kokouksessaan helpolla. Muoniolaiset kokoontuivat maanantaina 20 minuuttia ja kolarilaisetkin viime torstaina alle puoli tuntia.
Kolarin Hannukaisessa lahjoitettiin pala maata Äkäsjoen varresta Luonnonperintösäätiölle. Säätiön tarkoituksena on suojella luontoarvoiltaan merkittäviä kohteita ympäri Suomea. Se omistaa 157 suojeltua aluetta, joista pohjoisessa useimmat ovat Inarissa. Läntisessä Lapissa on suojeltu Ullatieva Enontekiöllä ja Karjaranta Kittilässä.
Näin äitienpäivän alla aloin ajattelemaan tuntemiani äiti-ihmisiä ja tajusin, että taidan tuntea vain hyviä äitejä.
Aina ei tarvitse kalenteria tietääkseen, että on toukokuu. Viime viikonloppuna juhlittu vappu on tietenkin se ilmiselvin merkki toukokuun alkamisesta, mutta tätä lehteä selaillessa tulee vastaan monta muutakin toukokuuhun kääntymisestä kertovaa juttua.
Tänä viikonloppuna juhlistetaan perinteisesti työtä munkkien, siman ja serpentiinin voimin. Vappu on tosin lientynyt vuosikymmenten aikana enemmän opiskelijajuhlaksi ja lasten kanssa juhlittavaksi yleiseksi kesänodotustapahtumaksi, mutta työ on toukokuun ensimmäisenä edelleen monen mielessä.
Kun etsii netin hakukoneilla sanaa ”taimen”, ensin tulee vastauksiksi kalastus- ja ruuanlaittovinkkejä. Ei ehkä pitäisi, vaikka taimen kiva pyydettävä ja maukas maisteltava onkin, sillä taimenen merivaelteiset kannat ovat Suomessa erittäin uhanalaisia. Pohjoisessa sisävesien taimenkannat ovat luokassa silmälläpidettävät.
Marraskuussa tuntuu, että kun saisikin jostain edes vähän valoa. Koittaa kevät, ja sitähän on. Liikaa. Moni mieli ei ole sitä valmis vastaanottamaan, ja joillekin kamppailu kevään kanssa kehittyy uupumukseksi tai aivan masennukseksi.
Kolari, Muonio, Pajala, Rovaniemi, Oulu. Salibandyjoukkue Ylläksen Nousun pelaajalistaa on ilahduttavaa lukea. Pieni kolarilainen urheiluseura varmisti sarjanousun heti paluunsa ensimmäisellä kaudella haalimalla pelaajia ympäri pohjoista, rajan kahta puolta, ja hitsaamalla monipuolisen ja monitaustaisen joukkueen voittamattomaksi. Sivusta seurattuna joukkueen toiminta näyttää aidosti kivalta ja kuvaa, mitä liikunta ja urheilu parhaimmillaan ovat – hauskaa.
Tätä pääkirjoitusta kirjoitetaan tiistaina, puolen päivän tienoilla, juuri ennen kuin Luoteis-Lapin on määrä mennä painoon. Se on ollut sangen harvinaista, yleensä lehti on ilmestynyt keskiviikkoisin vain juhlapyhien edellä, jotta painetun lehden tekoon jäisi seuraavalle viikolle useampi arkipäivä. Tämä ei kuitenkaan enää ole poikkeus vaan sääntö. Luoteis-Lappi ilmestyy jatkossakin keskiviikkoisin. Se aiheuttaa esimerkiksi sen, että jos kunnanhallituksen kokous tai valtuusto järjestetään Kolarissa tai Muoniossa tiistaina, se ei ehdi seuraavaan painettuun lehteen vaan vasta seuraavaan. Se meitä uutisentekijöitä tässä muutoksessa ehkä eniten harmittaa. Toki julkaisemisen painopiste on muuttunut nettiin, jossa uutisia on päivittäin ja jossa nämä tärkeät uutiset julkaistaan heti, kun ne on kirjoitettu.
Hallinto-oikeus oli sitä mieltä, että Kolarin kunnan entinen kunnanjohtaja Kristiina Tikkala erotettiin pitävin perustein. Hallinto-oikeuden päätöksessä tuli todistajanlausunnoissa esille kylmääviä yksityiskohtia työolosuhteista kunnassa Tikkalan aikana. Osa oli samoja asioita, joista Luoteis-Lappi sai tiedon haastateltuaan laajasti kunnan silloisia työntekijöitä, mutta uuttakin tietoa tuli. Kunnanvirasto ei tosiaankaan ole ollut houkutteleva työpaikka.
Ukrainan sota syttyi kuukausi sitten Venäjän hyökättyä maahan. Jo kuukauden ajan olemme joutuneet lukemaan ja kuulemaan karmeista ihmiskohtaloista, joita sota aiheuttaa: kaatuneita, evakuoituja, pommitettuja kaupunkeja, kotinsa tai läheisensä menettäneitä.
Viime viikolla välittömät Ukrainan sodan vaikutukset läikähtelivät meillekin, nyt alkaa pikkuhiljaa selvitä, mitä muita pitkäaikaisvaikutuksia, varsinkin taloudellisia, sodalla tulee olemaan. Moni vaikutuksista liittyy tuontiin ja vientiin, vaikka näyttääkin siltä, että Venäjä on riippuvaisempi lännestä kuin länsi Venäjästä. Öljyn kallistuminen näkyy tankatessa ja kriisin uskotaan vaikuttavan negatiivisesti Suomen matkailuun.
Koulut valmistautuvat taas kevään luokkaretkiin keräyksillä. Helppo ja hyvin myyvä tuote on erilaiset karamellit ja keksit. Niihin olen taas itsekin haksahtanut. Olen myös huomannut, että jos herkuista haluaa päästä itsekin nauttimaan, ei kannata tilata niitä kaikista suussasulavimpia suklaaherkkuja. Toiseksi paras on usein paras vaihtoehto karkkihyllylläkin – eivät mene niin nopeasti.
Ukrainan sotaa on takana viikko. Laineet sodasta ovat lyöneet Tunturi-Lappiinkin. Kylissä järjestetään tavara-apua Ukrainan pakolaisille. Kaupat vetävät venäläisiä elintarvikkeita pois hyllystä, Teboililla ei haluta tankata, koska sen emoyhtiö on venäläinen öljy-yhtiö Lukoil. Laajemmat vaikutukset tulevat näkymään hieman myöhemmin Suomen taloudessa.