Torstaina ja perjantaina käydään kaksi penkkiurheiluvuoden kohokohtaa: MM-viestihiihdot. Torstaina suksivat naiset neljä kertaa viisi kilometriä, perjantaina miehet neljästi kymmenen kilometriä.
Tämän talven hiihtolomia odotetaan kauhunsekaisin tuntein. Uudenmaalla koronaa esiintyy enemmän, ja kun sieltä autojen nokat kääntyivät perinteisesti Lappia kohti, paniikki on hiipinyt monen ajatuksiin. Kun ulkomaille ei pääse, eikä toisaalta ulkomaalaisia turisteja ole, matkailuyritysten myynti on kotimaan matkailijoiden varassa. Toisaalta vähien tehohoitopaikkojen Lappiin ei kaivata yhtään koronatapausta. Viestintä on hyvin ristiriitaista. Tulkaa, tai siis älkää tulkokaan. Asiaa ei helpota, että Kolarissa on havaittu tartuntoja, joissa tartunnan lähdettä tai tartuntaketjua ei ole pystytty tunnistamaan. Samalla Lapin sairaanhoitopiirissä siirryttiin epidemian perusvaiheesta kiihtymisvaiheeseen ja otettiin käyttöön tiukemmat rajoitukset.
Tunturi-Lappiin perhettä suunnittelevat henkilöt julkistivat viime viikolla uuden perheyksikkötalouselvityksen. Selvitys arvioi, millaisen vaikutuksen perheen perustaminen toteutuessaan tuottaisi Kolariin, Länsi-Lappiin ja koko Suomeen.
Kuntavaalit ovat paikallislehden tärkeimpiä voimanponnistuksia. Kun valitaan edustajat lähipäätöksentekoon, lähimpänä valtuustoa olevan median – meidän – on oltava erityisen tarkkana ja huolellisia.
Hannukaiseen suunnitellun kaivoshankkeen avainlukuja tiedotettiin maanantaina, ja kaivoksen tuomat mahdolliset työpaikat ja lisäbuusti paikalliseen ja kansalliseen talouteen innostivat kolarilaisia heti. Soraääniäkin kuultiin, lukujen paikkansapitävyyttä epäiltiin ja ympäristövaaroista muistuteltiin.
Miksi amerikkalaista jalkapalloa sanotaan jalkapalloksi? Siksi, että peliväline – joka ei ole pallo, vaan soikea, lehmännahkainen tai kuminen puikula – oli alkujaan täsmälleen yhden jalan eli 30,48 sentin mittainen.
Viime viikolla ilmestyneen lehden jälkeen alkoi Kolarin kunnassa melkoinen hulabaloo. Keskiviikkona tuli uutinen Äkäslompolon koulun sulkemisesta ja lasten koronakaranteenista, ja viikonloppuna menivät vielä molempien tunturikylien päiväkodit kiinni.
Tiedätkö, millainen moottorilämmitin autossasi on? Ei se mitään, en minäkään tiennyt (eikä suppean lähipiiriotannan mukaan tiedä moni muukaan).
Kolarissa ja Muoniossa aloitettiin hoitohenkilökunnan koronavirusrokottaminen tiistaina.Sen jälkeen alkaa riskiryhmien rokotus ja sen jälkeen rokotteen saavat lopulta muutkin. Rokotetta on odotettu lähes vuoden päivät kuin kuuta nousevaa. Koronavirusrokote toimii eri tavoin kuin aiemmat rokotteet. Se perustuu lähetti-rna:n käyttöön ja geenitekniikkaan. Kiinnostavaa, ehkä hiukan pelottavaakin.
Kolari lisäsi viime vuonna roimasti asukaslukuaan. Tunturi-Lappi on jo vuosikymmeniä vastustanut sinnikkäästi väestönkatoa ja autioitumista, ja nyt jäämme seuraamaan, oliko tämä poikkeusvuosi vai lähtölaukaus kokonaan uudelle maailmanjärjestykselle, uusille arvoille elämässä. Afterkorona.
Tänä vuonna Luoteis-Lapissa julkaistaan satunnaisen epäsäännöllisesti journalismin pelisääntöjä. Me, Luoteis-Lapin toimittajat, kerromme lukijoille, millä tavalla ja periaatteilla tätä lehteä teille tehdään. Kurkistamme hieman meidän arkeemme ja niihin tilanteisiin, joita tässä työssä tulee vastaan. Valotetamme myös meidän työtämme ohjaavaa eettistä koodistoa, Journalistin ohjeita.
Happosateet ovat loppuneet, ja siirtokunnan eteläosissa nähtiin ensimmäinen havainto linnusta 92 päivään. Luoteessa on huhupuheiden mukaan havaittu oravia, mutta havaintoja ei ole vielä saatu vahvistettua.
Kolarin hoivan kokonaisuutta pohtiva työryhmä jätti raporttinsa. Se sisältää aika rohkean esityksen siitä, että Kolari ei rakentaisi palvelutalon tilalle enää uutta hoivarakennusta, vaan vuodeosasto siirretään Tannaan ja Pappilantien rivitalot otetaan palveluasunnoiksi samaan tapaan kuin palvelutalon ympäristön rivitalot. Kotihoitoa lisättäisiin, niin että ihmiset selviävät pidempään kotona.
– ... seuraavaksi käsittelemme Joulumaan talousarvion vuodelle 2021. Meillä on useita pyydettyjä puheenvuoroja, kiitos uuden kokousjärjestelmämme, ja ensin Rooman tasavallan puolue, edustaja Augustus.
Kulkija painaa kiinni työpaikan oven, vetää henkeä. Kylän jouluvalot luovat armollista valoaan kulkijan ylle.
Rakas joulupukki. Voisitko tuoda Kolariin ja Muonioon ihka uudet ja sisäilmaltaan terveet julkisen palvelun rakennukset? Siis ne, joita kunnat eivät ole vielä ehtineet rakentaa. Kolarissa ollaan vailla uutta koulu-päiväkotia, vanhusten yksikköä ja todennäköisesti pian myös uutta terveyskeskusta, Muonioonkin kelpaisi ainakin uusi päiväkoti, ja kunnantalokin voisi tulla tarpeeseen.
Kolarin kunnanvaltuusto (sivulla 7) päätti koronan runteleman vuotensa riitaisasti. Vaikka valtuusto antoi eräänlaisena joululahjana kuntalaisille budjetin ulkopuolelta kiinteät nopeusnäytöt koulujen lähellä oleville teille, päähuomio meni kinasteluun kunnanvaltuutettu Sakari Lipposen ympärillä.
Suomi haluaa kehittää oman mallin lasten ja nuorten harrastamisen tukemiseksi. Siinä maksuton harrastus olisi sidottu koulupäivään. Muoniossa ollaan hankkeesta hyvin innoissaan. Kunta on pyrkimässä ensimmäisten joukossa kokeilemaan uutta mallia ja haalii nyt uusia ohjaajia ja koordinaattoria, joka sovittaisi harrastukset koulupäiviin. Tavoitteena on se, että kaikki lapset, vanhempien maksukyvystä ja kuljettamismahdollisuuksista huolimatta, pääsevät omannäköisen harrastuksen pariin. Tavoitteena on vähentää syrjäytymistä ja parantaa lasten hyvinvointia.
Olen liian nuori muistaakseni Diego Maradonan kunnian vuosia, mutta olen nähnyt niin monta videota tällä viikolla edesmenneen legendan pelitaidoista, että olen saanut ainakin hailakan käsityksen. Uskomaton soolomaali MM-kilpailuissa 1986. Jumalan käsi samoissa kisoissa. Kuva, jossa puoli Englannin joukkuetta koittaa miesvartioida Maradonan pois pelistä.
Kaamos laskeutuu ja sitä myöten mieli mustuu. Ongelmat ovat erilaisia tänä päivänä kuin kaksikymmentä vuotta sitten. Vaativa työelämä kiusaa yhä useampaa, omat paineensa asettaa sosiaalinen media, joka heijastaa kiiltokuvamaisen ja valheellisen kuvan ystävien paljon paremmasta elämästä. Elämässä selviämiseen tarvitaan tänä päivänä aivan uudenlaisia taitoja. Kaikki eivät enää jaksa.
Sekä Kolarin että Muonion kunnat ovat käyneet läpi rakennuksiaan vime vuosina. Niitä on jaettu eri kategorioihin käytön, kunnan tarpeen ja mahdollisten korjaustarpeiden mukaan. Mitä pidetään ja kehitetään, mikä myydään tai puretaan. Se on järkevää. Kunnan perustehtävä ei totisesti ole omistaa rakennuksia, vaan tuottaa kuntalaisille palveluja. Siihen taas tarvitaan rakennuksia, omia tai muiden omistamia. Tällä samalla mittatikulla Sieppijärven vanha kunnanvirasto on menossa myyntiin. Se on vanha ja kallis ylläpitää, ja todennäköisesti tarvitsee jossain vaiheessa remontin. Kunnanviraston myymistä vastustetaan Sieppijärvellä kiihkeästi (s.4), koska vaikka rakennus ei sinänsä ole arvokas, toiminta sen sisällä on. Kolarin työttömien yhdistys on tehnyt siellä hiljaista vapaaehtoistyötä ja auttanut ihmisiä jo toistakymmentä vuotta jaloilleen. Se työ on arvokasta ja ansaitsee huomiota.
Ihan hyvä vointi, huomioon ottaen. Marraskuu tieten väsyttää, eikä lumikaan valaise edes sitä vähää kuin joskus.
Mustavaaraan Sammaltunturin kupeeseen valmistui pari viikkoa sitten uusi kota lähelle vanhaa porokämppää, joka poistettiin huonokuntoisena autiotupakäytöstä ja jätettiin lukittuna historialliseksi nähtävyydeksi. Uusi kota on samaa sarjaa kuin muuallekin kansallispuistoon viime aikoina rakennetut uudet taukopaikat: perinteistä kotaa mukaillen kuusikulmainen mutta modernin käytännöllinen rautaritilärappusineen.
Veropäivä koitti jälleen. Suurimmalle osalle se tarkoittaa, sitä päivää, jolloin lööpeissä repostellaan julkkisten tuloilla, julistetaan tulokuninkaita ja kuningattaria. Kateuspäivä, sosiaalipornoa, kyttäämistä, luokkavihan lietsontaa, moni tuhahtaa.
Jonna Nikumaa
Ehdotin työpaikan kahvipöydässä, että voin alkaa kirjoittamaan kolumnisarjaa siitä, miten yritän sietää tätä maailmaa. Se ei aina nimittäin ole helppoa. Olen asunut Kolarinsaaressa nyt yhdeksän vuotta. Pyykinpesukone numero kaksi sanoi juuri työsopimuksensa irti. Tiskikone on korjattu ensin kerran ja muutama vuosi siitä vaihdettu uuteen. Uuni on korjattu kerran (valmistusvirhe), ja jää-pakastinkaappi on jo kirjaimellisesti jäätävässä kunnossa. Ja kyllä, näitä laitteita on käytetty ja puhdistettu ihan asianmukaisesti. Sama kokemus on muillakin ystävilläni, jotka ovat samoihin aikoihin rakentaneet talon ja hankkineet uudet kodinkoneet. Kodinkoneet happanevat ihan käsittämätöntä vauhtia!
Ei ole kuin yksi pakko. Niin on tapana sanoa, kun ihminen murehtii velvollisuuksiaan. Ihminen voi aika lailla päättää jättää tekemättä kaiken muun, mutta kuolla on pakko, kun aika tulee. Tulevana launtaina, pyhäinpäivänä, muistetaan kuolleita. Tämän lehden keskiaukeaman juttu kertoo hautausmaista.
Jonna Nikumaa
Muutama vuosi sitten olin äitini luona käymässä tähän aikaan vuodesta. Merilappilainen alkuiltapäivä oli kalseanharmaa, ja ällistyksekseni harmautta väritti äkkiä vitivalkoiset lakanat ja suupielistä roikkuva tekoveri.
Harvinaisen tuttu lausahdus ruokapöydässä, kun ruokaa tarjoillaan lapsille. Kaikki vanhemmat tietävät, että lapsi, tietyssä iässä, ei suostu syömään mitään. Tai ehkä jotain. Yksi syö perunaa, mutta ei lihaa, toinen vain sitä lihaa, kolmas tuntuu elävän maidolla. Kasvikset lautasella eivät saa koskettaa kastiketta ja kypsennetyt kasvikset ovat syömäkelvottomia. Ruoka on mitä suurimmassa määrin kasvatusta. Niin koulussa kuin kotonakin. Se on hyvä muistaa kotonakin, jos lapsi yökkäilee kouluruoalle. Kyse ei aina välttämättä ole ruoan laadusta.
Kotimaamme kuntavaalit vaanivat vuodenvaihteen takana, mutta monia tuntuu kiinnostavan enemmän, mitä Yhdysvaltojen arvaamaton presidentti on tällä kertaa keksinyt, möläyttänyt tai uhannut tekevänsä. Ehkä hän kieltäytyy tunnustamasta vaalien tulosta, jos häviää, tai mitä kauppakumppanimaataan hän tällä kertaa solvaa, vieläkö joku hallinnosta saa potkut, ei kai Trump vie maailmaa sodan partaalle?
Luoteis-Lapin keskiaukeamalla on tällä viikolla syövän sairastaneen Sari Nymanin haastattelu. Nymanin tarina on ajatuksia herättävä. Sinänsä on jo arvokasta, että puhuu julkisesti syöpään sairastamisesta, mutta tässä tarinassa on muitakin ulottuvuuksia. Sairastumisesta seurasi jotain hyvää ja arvokasta. Nyman on käsitellyt sairastamistaan ja elämänsä muuttumista taiteen kautta. Työtä arvostettiin myös kansainvälisesti, ja sen viesti lohduttaa ja auttaa sairastuneita muuallakin kuin Suomessa.