Tä­män vii­kon Luo­teis-La­pis­sa, ne­los­si­vul­la, Ko­la­rin tuo­re var­hais­kas­va­tuk­sen joh­ta­ja An­ni­ka Riek­ko­la pu­huu joh­ta­mi­ses­ta, kan­nus­ta­mi­ses­ta ja sii­tä, et­tä ih­mi­set pyr­ki­vät kui­ten­kin läh­tö­koh­tai­ses­ti hy­vään. Ko­vas­sa maa­il­mas­sa se voi kuu­los­taa nai­i­vil­ta, mut­ta sitä se ei ole.

Las­ten kans­sa sen var­mas­ti op­pii kaik­kein par­hai­ten. Si­ni­sil­mäi­nen ei tar­vit­se ol­la, vaik­ka kat­se on­kin hy­väk­sy­vä ja sa­nat kan­nus­ta­vat. Sama pä­tee ai­kui­siin­kin.

Vii­me vii­kol­la Hel­sin­gin Sa­no­mat kir­joit­ti te­ra­peut­ti Tom­my Hel­ls­te­nin vas­ta jul­kais­tus­ta kir­jas­ta Ole­mi­sen voi­ma, joka ker­too myös osal­taan joh­ta­mi­ses­ta. Hel­ls­ten kri­ti­soi hy­pe­tyk­sen ja in­nos­tuk­sen ee­tos­ta, jota on pi­det­ty työ­e­lä­män elin- ja kas­vu­voi­ma­na jo ai­na­kin vuo­si­kym­men. Jos ih­mi­nen mää­rit­te­lee ar­von­sa mei­nin­gin pe­rus­teel­la, hän uu­puu lo­pul­ta. Uu­pu­mi­sen on­gel­ma ei siis ole usein­kaan lii­al­li­nen työ vaan se, et­tä ih­mis­tä ei näh­dä tai ym­mär­re­tä työ­pai­kal­la.

Hel­ls­ten nos­ti hy­väk­sy­mi­sen sekä ih­mi­sen huo­maa­mi­sen ja koh­taa­mi­sen tär­keim­mäk­si asi­ak­si joh­ta­mi­ses­sa, ja myös elä­mäs­sä. Ih­mi­sen koh­taa­mis­ta ei voi fei­ka­ta. Sii­hen on help­po yh­tyä.