Ai­na vä­lil­lä ker­rom­me Luo­teis-La­pis­sa, mi­ten Ko­la­ris­ta tai Muo­ni­os­ta ko­toi­sin ole­vil­la maa­il­mal­la me­nee. Täs­sä­kin leh­des­sä eräs Ko­la­ris­ta pit­käl­le pon­nis­ta­nut ker­too, mil­lai­sin eväin läh­ti paik­ka­kun­nal­ta ai­koi­naan maa­il­mal­le ja mitä eri­tyi­sen hy­vää – var­sin­kin jäl­keen­päin tar­kas­tel­tu­na – paik­ka­kun­nal­la oli tar­jo­ta.

Ku­ten ai­ka moni haas­ta­tel­ta­va, myös Mik­ko Lai­ti­nen muis­taa oi­kein hy­vin hän­tä var­hai­ses­sa vai­hees­sa oh­jan­neen opet­ta­jan ja hä­nen po­si­tii­vi­sen vai­ku­tuk­sen­sa. Hä­nel­le oli jää­nyt mie­leen ne ai­van tie­tyn­lai­set si­ni­set vi­hot. ”En­kä var­mas­ti ole ai­noa, joka ne muis­taa”, Lai­ti­nen ha­lu­si vie­lä täh­den­tää.

Täl­lai­sia muis­to­ja tai­taa ol­la mo­nel­la: kuin­ka se yk­si, tiet­ty opet­ta­ja sy­tyt­ti op­pi­mi­sen lie­kin, ava­si po­lun jo­hon­kin kiin­nos­ta­vaan. Täl­lai­sia opet­ta­jia soi­si jo­kai­sen po­lul­le.

Kou­lut al­ka­vat en­si vii­kol­la. In­nos­ta­vaa kou­lu­vuo­den al­kua!