Kev­hää­lä pu­hut­hiin ai­na siit­tä mi­ten ko­ro­na le­vi­ää ja ai­heut­taa saih­rauk­sia ja kuo­le­mi­a­ki. Ko sen le­vi­ä­mi­nen vä­hän hil­je­ni, alet­hiin pu­hum­haan ja kir­jot­te­lem­haan mi­ten va­hin­ko­li­nen son maan tal­lou­el­lek­ki. Ko jok­ku kau­pat, ra­vin­to­lat ja mo­net muut pai­kat olit kii­ni kuu­kau­si­tol­ku­la, niin mo­ni­le tuli puu­te ra­has­ta. Vuok­rat piti mak­saa ja työn­te­ki­öi­le palk­ko­ja­ki. Mo­net jouv­vuit ta­lou­el­li­ses­ti koko lu­ji­le ja tuli pal­jon mak­su­häi­ri­öi­tä, sa­moin kon­kurs­sia ja mo­nen­lai­sia mui­ta on­gel­mia. Ja net joi­la ei ol­lu en­nää työ­paik­kaa ei­kä työ­tä tuli täy­si hätä.