Oi­va Ar­vo­la on kuin ma­ton­ku­to­ja: van­hois­ta ai­nek­sis­ta hän luo kir­jal­li­sis­sa kan­gas­puis­saan vä­ri­käs­tä jäl­keä; se uu­si on ase­tet­tu tai­ta­vas­ti vä­lei­hin niin, et­tei tie­dä mis­sä on to­del­li­suu­den ja fan­ta­si­an raja, mis­sä kul­kee pit­kä ei­li­nen, mis­sä tämä ku­lu­va het­ki … Hä­nen kir­jal­li­nen sha­ma­nis­min­sa on ylit­tä­mä­tön­tä.