Ny­ky­ään las­ten­vau­nut ovat Muo­ni­os­sa ja Enon­te­ki­öl­lä ai­ka har­vi­nai­nen näky, ja kun­tiin syn­tyy nip­pa­nap­pa kou­lu­luo­kal­li­nen lap­sia vuo­des­sa. En­nen oli toi­sin. Kun muo­ni­o­lai­nen Toi­ni Mar­ti­mo hoi­ti kä­ti­lön­vir­kaa, per­heet oli­vat Muo­ni­os­sa suu­ria ja lap­si­lu­ku oli hel­pos­ti toi­sel­la kym­me­nel­lä. Syn­ny­tyk­siä oli vuo­sit­tain tois­ta sa­taa, ja kaik­ki hoi­det­tiin joko ko­to­na tai Muo­ni­on sai­raa­las­sa. Kä­ti­lön työ oli hy­vin rank­kaa, ei­kä va­paa-ai­kaa pa­hem­min ol­lut. Työ­ai­ka oli käy­tän­nös­sä koko ajan, päi­vät ja yöt.