Mul­le on jää­ny elä­väs­ti muist­hiin tämä yl­lä­tys 78 vuen tak­kaa. Soli jou­lu­kuun kol­ma­nen­tois­ta päi­vän aa­mu kel­lo kuus vuo­na 1944. Sil­loin met kaik­ki Kyrk­tås­jön lei­rin eva­kot he­rä­sim­me tä­hän yl­lä­tyks­heen. Al­ko kuu­lua kau­nis­ta lau­lua ja pi­me­hään sal­hiin tuli val­kos­hiin vaat­heis­hiin puk­keu­tun­hei­ta ih­mi­siä, ai­van ko en­ke­liä. Nii­lä olit kynt­ti­lät kä­sis­sä ja en­si­mäi­se­lä pääs­sä ruu­nu, jos­sa pa­loit kans kynt­ti­lät. Mo­lin täy­sin yl­lät­ty­ny. Mis­tä nyt on ky­sy­mys?