Ei ole kuin yk­si pak­ko. Niin on ta­pa­na sa­noa, kun ih­mi­nen mu­reh­tii vel­vol­li­suuk­si­aan. Ih­mi­nen voi ai­ka lail­la päät­tää jät­tää te­ke­mät­tä kai­ken muun, mut­ta kuol­la on pak­ko, kun ai­ka tu­lee. Tu­le­va­na laun­tai­na, py­häin­päi­vä­nä, muis­te­taan kuol­lei­ta. Tä­män leh­den kes­ki­au­ke­a­man jut­tu ker­too hau­taus­mais­ta.

Ko­ro­na­ke­vääs­tä läh­tien kuo­le­ma ja sen pel­ko on ol­lut osa tätä maa­il­maa. Pu­hu­taan ris­ki­ryh­mis­tä, te­ho­hoi­dos­ta ja kuol­lei­den mää­räs­tä. Vaik­ka vi­rus ei vaa­ra­ton ole­kaan, hys­te­ri­aan ei ole syy­tä heit­täy­tyä nyt­kään, elä­mä jat­kuu. Sii­tä on pa­ri­kin hy­vää esi­merk­kiä täl­lä vii­kol­la. Si­vul­la 11 te­at­te­rin­te­ki­jät suun­nit­te­le­vat täy­sil­lä esi­tyk­siä, ko­ro­nau­has­ta huo­li­mat­ta. Te­at­te­ri­mies Heik­ki Vi­hi­sen mie­les­tä pa­hin uh­ka­ku­va on se, et­tä en­si ke­sä­nä ei oli­si ko­ro­naa ei­kä te­at­te­ria. Luo­vut­taa ei saa.

Myös tä­nään tors­tai­na Olok­sel­la käyn­nis­ty­väs­sä mat­kai­lu­par­la­men­tis­sa tee­ma­na on ko­ro­nas­ta sel­viy­ty­mi­nen. Se on läh­te­nyt hy­vin käyn­tiin. Vii­kon pää­uu­ti­sem­me ker­too, et­tä hei­nä­kuu oli Yl­läk­sel­lä vilk­kain kos­kaan. Suo­ma­lai­sia oli pal­jon, ja alu­een ket­te­rät yri­tyk­set osa­si­vat sen myös upe­as­ti hyö­dyn­tää.