Uk­rai­nan sota syt­tyi kuu­kau­si sit­ten Ve­nä­jän hyö­kät­tyä maa­han. Jo kuu­kau­den ajan olem­me jou­tu­neet lu­ke­maan ja kuu­le­maan kar­meis­ta ih­mis­koh­ta­lois­ta, joi­ta sota ai­heut­taa: kaa­tu­nei­ta, eva­kuo­i­tu­ja, pom­mi­tet­tu­ja kau­pun­ke­ja, ko­tin­sa tai lä­hei­sen­sä me­net­tä­nei­tä.

Tä­nään voit lu­kea täs­tä leh­des­tä yh­den ta­ri­nan li­sää. Se ker­too Yl­läs­jär­vel­lä asu­vas­ta poik­keuk­sel­li­sen roh­ke­as­ta nai­ses­ta, jota so­ta­kaan ei es­tä­nyt yhyt­tä­mäs­tä lap­si­aan. Ma­ri­na Levc­hu­kin ta­ri­na päät­tyi on­nel­li­ses­ti, moni muu ei.

Uk­rai­nan sota tun­tuu tääl­lä yli 2000 ki­lo­met­rin pääs­sä­kin, ei­kä vain huo­le­na oman ko­ti­maan tu­le­vai­suu­des­ta suur­val­lan naa­pu­ris­sa. Ih­mis­ten halu aut­taa he­rä­si, ja ra­haa sekä muu­ta apua on ke­rät­ty Tun­tu­ri-La­pis­ta­kin. Levc­hu­kien per­he sai myös apua, esi­mer­kik­si kak­si­vuo­ti­aal­le löy­tyi no­pe­as­ti sän­ky ja kaik­ki per­heen ta­paa­mat tar­jo­si­vat poik­keuk­set­ta apu­aan.

Aut­taa voit edel­leen esi­mer­kik­si Uni­ce­fin, Pu­nai­sen Ris­tin tai Pla­nin ke­räyk­sien kaut­ta.