Yri­tim­me teh­dä gal­lu­pia ai­hees­ta il­mas­ton­muu­tos. Se osoit­tau­tui­kin han­ka­lak­si: har­va ha­lu­si poh­tia ai­na­kaan leh­des­sä as­ti, mil­tä il­mas­ton­muu­tos hä­nen sil­mis­sään näyt­tää, mi­ten se on jo nä­ky­nyt mei­dän le­vey­sas­teil­lam­me ja mitä sil­le voi teh­dä.

Ai­he on pie­nel­le pai­kal­li­sel­le leh­del­le iso, ja ai­het­ta on kä­si­tel­ty val­ta­kun­nan me­di­as­sa jo niin pal­jon, et­tä il­mas­to­äh­kys­tä on viit­tei­tä. Ih­mi­set ovat kyl­läs­ty­nei­tä.

Il­mas­ton­muu­tos ei kui­ten­kaan ole ai­he, joka ta­pah­tuu vain tuol­la jos­sain muu­al­la, vaan myös ja jopa en­nen kaik­kea tääl­lä meil­lä. Kun il­mas­to läm­pe­nee, se läm­pe­nee poh­joi­ses­sa enem­män kuin muu­al­la, ja sen vai­ku­tus­kin on tääl­lä suu­rem­pi. Sik­si juu­ri mei­dän pi­tää pi­tää asi­aa esil­lä, sil­lä me eläm­me puh­taas­ta luon­nos­ta ja il­mas­ta, lu­mes­ta ja tal­ves­ta.

Oli­si help­po pes­tä kä­det ja sa­noa, et­tä pak­ko­han mei­dän on tääl­lä pit­kien etäi­syyk­sien poh­joi­ses­sa käyt­tää au­toa, kier­rät­tä­mi­nen on tä­me­ni­äl­lä niin vai­ke­aa, kyl­myys pa­kot­taa läm­mit­tä­mään ta­lot ei­kä muu­ta­ma kou­ral­li­nen tun­tu­ri­lap­pi­lai­sia voi asi­aan vai­kut­taa ja niin edel­leen, mut­ta jos maa­pal­lon ja­kaa riit­tä­vän pie­niin osiin, ei min­kään niis­tä kan­na­ta yk­si­nään yrit­tää muu­tos­ta. Kyl­lä, Kii­nan, Yh­dys­val­to­jen ja EU:n on ol­ta­va joh­ta­jia, mut­ta me voim­me ja mei­dän pi­tää ol­la esi­merk­ki.