Ko­ro­vuo­si tii­vis­tee­nä

Tam­mi­kuun lo­pus­sa en­sim­mäi­nen epäi­lys Iva­los­sa, joka oli ai­hee­ton. Kii­nan­maal­ta eläin­to­ril­la le­vin­nyt vi­rus läh­ti le­vi­ä­mään ym­pä­ri maa­il­maa, ja sitä odo­tet­tiin myös tän­ne. Seu­raa­val­la vii­kol­la to­det­tiin en­sim­mäi­nen ta­paus La­pis­sa. Maa­lis­kuus­sa epi­de­mi­an pel­ko al­koi nä­ky­mään ura­kal­la myös Tun­tu­ri-La­pis­sa. Vii­des päi­vä maa­lis­kuu­ta il­mes­ty­nees­sä Luo­teis-La­pis­sa ei vi­rus­ta kä­si­tel­ty lain­kaan, ja kan­nes­sa mai­nos­tet­tiin Ida-Eli­nan kon­sert­tia Muo­ni­on kir­kon 200-vuo­tis­juh­las­sa maa­lis­kuun lo­pus­sa. Ti­lan­ne es­ka­loi­tui niin no­pe­as­ti, et­tä lo­pul­ta tuo kon­sert­ti jou­dut­tiin pe­ru­maan. Seu­raa­val­la vii­kol­la tes­tauk­set oli­vat jo Muo­ni­os­sa al­ka­neet, Ko­la­ris­sa ei­vät ihan vie­lä. Pää­ju­tus­sa ker­rot­tiin, et­tä Co­vid-9 jyl­lää voi­mal­la Eu­roo­pas­sa, mut­ta pe­ruu­tuk­sia oli kui­ten­kin tul­lut vain yk­sit­täin.

Seu­raa­val­la vii­kol­la jär­jes­tet­tiin H-pil­kit, joka jäi­kin pit­käs­tä ai­kaa ai­no­ak­si ylei­sö­ta­pah­tu­mak­si. 19. maa­lis­kuu­ta ta­pah­tu­mien pe­ru­mi­nen oli jo täy­des­sä vauh­dis­sa niin, et­tä Pidä Mie­les­sä- jär­jes­tö­jen ja yh­dis­tys­ten il­mais­pals­tan ta­pah­tu­mat jou­dut­tiin toi­mi­tuk­sen puo­les­ta tar­kis­ta­maan. Sa­man vii­kon ko­lum­nis­sa kä­si­tel­tiin ko­ro­na­ta­pah­tu­mien ete­ne­mis­tä.

Lii­ke tun­tui lop­pu­van ko­ko­naan maa­lis­kuun puo­les­sa vä­lis­sä. Se ei kui­ten­kaan tar­koit­ta­nut, et­tä lii­ke oli­si la­kan­nut toi­mi­tuk­ses­sa. Olim­me Luo­teis-La­pis­sa jo ai­em­min siir­ty­neet jul­kai­se­maan uu­ti­sia jat­ku­val­la syö­töl­lä ne­tis­sä. Maa­lis­kuun ko­ro­nau­u­tis­ten tul­va ja tie­don tar­ve tar­koit­ti sitä, et­tä jul­kai­sim­me ne­tis­sä (ja ja­oim­me so­mes­sa) val­ta­val­la höy­ryl­lä ko­ro­nau­u­ti­sia, jot­ka kos­ki­vat uu­sia to­det­tu­ja ta­pauk­sia, ra­joi­tuk­sia ja val­mius­lain kään­tei­tä. Tie­to van­he­ni ää­rim­mäi­sen no­pe­as­ti, ei­kä lä­hes­kään kaik­ki ne­tis­sä jul­kais­tu pää­ty­nyt kos­kaan print­ti­leh­teen as­ti. Ih­mis­ten tie­don­ja­no oli kui­ten­kin val­ta­va ja sii­hen ha­lu­sim­me myös pai­kal­lis­leh­des­sä vas­ta­ta.

Tun­tu­ri tyh­je­ni, ja jou­duim­me lo­pet­ta­maan Hui­put-liit­teen vii­den­nen nu­me­ron jäl­keen. Sitä ei kan­nat­ta­nut enää ja­kaa, sil­lä mat­kai­li­joi­ta ke­ho­tet­tiin pa­laa­maan ko­tiin­sa.

Kos­ka ta­pah­tu­mat ja mat­kai­lu käy­tän­nös­sä lop­pui, myös yri­tys­ten il­moit­te­lu hil­je­ni ra­jus­ti. Se vai­kut­ti myös leh­teen. Luo­teis-La­pin työn­te­ki­jät jou­tui­vat pi­tä­mään lo­mau­tus­päi­viä, jot­ka jat­kui­vat vuo­den lop­puun as­ti.

Epi­de­mi­aa lä­hel­lä ol­tiin huh­ti­kuun alus­sa, kun tar­tun­to­ja oli Ko­la­ris­sa tois­ta­kym­men­tä ja al­tis­tu­nei­ta kym­me­niä. Ti­lan­ne kui­ten­kin rau­hoit­tui, ja ke­säl­lä jär­jes­tet­tiin pie­niä ta­pah­tu­mi­a­kin. Kesä saa­tiin ol­la rau­has­sa, kun­nes rus­ka­tu­ris­tien il­lan­vie­tois­ta Yl­läk­sel­lä ryöp­säh­ti koko maan kat­ta­via tar­tun­ta­ket­ju­ja.

Ko­ro­na pa­la­si uu­ti­sot­sik­koi­hin tes­tauk­sel­la elo­kuun vii­mei­ses­sä leh­des­sä, jol­loin oli esil­lä myös mat­kai­lu­y­rit­tä­jien tur­haan esit­tä­mä mat­kai­lu­kup­la. 17. syys­kuu­ta leh­den pää­uu­tis­jut­tu ker­toi jo, et­tä Tal­vi on pian me­ne­tet­ty. Pe­lot myös to­teu­tui­vat. Ul­ko­mail­ta Lap­piin suun­tau­tu­vaa mat­kai­lua ei mah­dol­lis­tet­tu. Kir­joi­tin ko­lum­nin sil­loin ot­si­kol­la: Ei­hän tämä näin voi men­nä! Se meni juu­ri niin.

Jon­na Ni­ku­maa

Pen­nut pe­las­ti­vat ki­ro­tun vuo­den

Kuu­si kir­jain­ta - ko-ro-na – mäis­ki Tun­tu­ri-Lap­pia lu­jaa ke­vääl­lä ja pit­käl­le sen jäl­keen­kin. Jo­ka­vuo­ti­sen mat­kai­lu­liit­teen Tun­tu­ri-La­pin Huip­pu­jen te­ke­mi­nen tör­mä­si tii­li­sei­nään ja lop­pui kym­men­viik­koi­sen ru­tis­tuk­sen puo­li­vä­lis­sä, kes­ken kuu­mim­man ke­vään, kun mat­kus­ta­mis­ta ei enää suo­si­tel­tu lai­sin­kaan.

Tun­tu­ri­kes­kuk­set jäi­vät sil­ti jo­ten­kin täl­tä vuo­del­ta mie­leen. Kuun­te­lim­me yrit­tä­jien huo­lia tu­le­vai­suu­des­ta, näim­me en­sin in­toa, sit­ten her­mos­tu­nut­ta odot­ta­mis­ta ja eh­kä lo­puk­si taas vä­hän op­ti­mis­mia. Kä­vim­me kat­se­le­mas­sa, kun mi­nis­te­rit pu­hui­vat telk­ka­ril­le en­si­lu­men­la­dun edes­sä. Mie­tim­me va­ra­suun­ni­tel­maa, jos mat­kai­lu muut­tuu­kin py­sy­väs­ti. Esit­te­lim­me sit­kei­tä yrit­tä­jiä.

Mikä sit­ten oli mie­leen­pai­nu­vin työ­hom­ma tänä vuon­na? Kyl­lä se Yl­läk­sen suun­nal­le täl­lä ker­taa me­nee. Oli­ko se kai­vok­sis­ta va­roit­ta­va muu­sik­ko Timo Rau­ti­ai­nen, Kau­la­sen Sam­po leik­kaa­mas­sa juus­toa, mat­kai­li­joi­ta lem­pe­äs­ti kait­se­va Riit­ta Kar­hu­sil­ta tai eh­kä Yl­läs-us­kol­li­suut­ta tut­ki­nut Kai­sa Aro?

Hy­viä kaik­ki, mut­ta en va­lit­se mi­tään nois­ta. Vii­me vuo­den suo­sik­ki­ni oli­vat In­ka, Iz­zy, Idu­na, Ina­ri, Isis, Isb­jörn ja Inuit – Äkäs­ke­ron hus­ky­pen­nut, joi­den kuva on tuos­sa ylä­puo­lel­la. So­vim­me pen­tu­ja kas­vat­ta­van ja kou­lut­ta­van Susi Krel­lin kans­sa, et­tä pii­pah­tai­sin sään­nöl­li­ses­ti Äkäs­ke­roon kat­so­maan pen­tu­jen kas­vua, ja voi po­jat, kyl­lä ne kas­voi­vat­kin. Käm­me­nel­le mah­tu­vis­ta rää­pä­leis­tä tuli en­sin pät­kä­jal­kai­sia pul­le­roi­ta, sit­ten reip­pai­ta pik­ku­mons­te­rei­ta ja lo­pul­ta lä­hes täy­si­ko­koi­sia maa­il­man­tut­ki­joi­ta. Vii­si nart­tua ja kak­si uros­ta ovat jo muut­ta­neet äi­tin­sä luo­ta omiin häk­kei­hin uu­sien kämp­pä­ka­ve­rei­den ope­tet­ta­vak­si, ja ne opet­te­le­vat pik­ku hil­jaa re­ki­koi­rien ta­voil­le, siis odot­ta­maan ja toi­mi­maan vas­ta käs­kys­tä. In­to ja­los­te­taan vauh­dik­si, ja eh­kä jo tänä ke­vää­nä ne ve­tä­vät mat­kai­li­joi­ta­kin, op­pai­ta ai­na­kin.

Voin muu­ten ker­toa, et­tä etä­töi­den, kun­nal­lis­po­li­tii­kan vän­kää­mi­sen ja tin­kaa­mi­sen, tu­li­pa­lo­jen ja ko­ro­na­päi­vys­tyk­sen kes­kel­lä oli sa­noin­ku­vaa­mat­to­man mu­ka­va käy­dä väl­jäs­sä koi­ra­tar­has­sa hen­git­te­le­mäs­sä ja rau­hoit­tu­mas­sa koi­ran­pen­tu­jen kans­sa.

Se­kin oli pal­kit­se­vaa, et­tä pys­tyy seu­raa­maan yh­tä pien­tä ai­het­ta pit­kä­jän­tei­ses­ti vuo­den ajan. Se ei toi­mi­tuk­sen vils­kees­sä ole ai­na mah­dol­lis­ta, kun juos­taan ai­hees­ta toi­seen ja ote­taan jat­ku­vas­ti uu­sia asi­oi­ta hal­tuun. Seu­ran­nan tu­los tu­lee muu­ten lu­et­ta­vak­si en­si ke­sä­nä Tun­tu­ri-La­pin kesä -leh­des­sä.

Ans­si Ta­pio

Kuka tu­lee ju­tul­le seu­raa­va­na?

Vii­me vuon­na näi­hin ai­koi­hin mie­tim­me toi­mi­tuk­ses­sa, et­tä teh­dään­pä vuo­des­ta 2020 oi­kein hen­ki­lö­jut­tu­jen vuo­si. Ko­e­tim­me en­tis­tä­kin ha­na­kam­min kai­vaa kiin­nos­ta­vat ih­mi­set elä­män­ta­ri­noi­taan ja­ka­maan. Hen­ki­lö­jut­tu­ja myös vin­ka­taan meil­le sään­nöl­li­ses­ti, ja ne tai­ta­vat mo­nes­ti ol­la leh­den tar­koin lu­e­tuim­pia.

Vii­me vuo­den leh­tiä se­lail­les­sa­ni to­te­sin, et­tei nii­tä hen­ki­lö­jut­tu­ja ihan val­ta­vas­ti kui­ten­kaan ker­ty­nyt, mut­ta usei­ta kui­ten­kin. Mo­net niis­tä tein minä. Al­ku­vuo­den jut­tu­tar­jon­taa vä­rit­ti ko­ro­na ja etäi­syy­den pi­tä­mi­nen, mut­ta vii­me vuo­si vii­meis­tään osoit­ti, et­tä on­nis­tuu se pu­he­li­mes­sa­kin. Otin­kin lop­pu­vuo­des­ta pie­nen haas­teen ja tein yh­den hen­ki­löön pe­rus­tu­van ju­tun pu­he­li­mes­sa. Läs­nä­o­loon ei ai­na tar­vi­ta fyy­sis­tä lä­hei­syyt­tä.

Toi­mit­ta­ja­na kun soit­taa ih­mi­sel­le ja ky­syy hen­ki­löön pe­rus­tu­vaan jut­tuun, en­sim­mäi­nen vas­taus on usein ih­met­te­le­vä ja em­pi­vä. Mi­nus­ta­ko? Näin usein eten­kin sil­loin, kun ih­mi­nen ei ole vaik­ka työn­sä puo­les­ta tot­tu­nut ole­maan esil­lä. Luu­len­pa, et­tä mie­len­kiin­toi­sim­mat ju­tut saat­ta­vat kui­ten­kin ly­myil­lä juu­ri hei­dän muis­tois­saan. Jon­kun pi­tää vain ky­syä. Moni tun­tee kiin­nos­ta­van hen­ki­lön hen­ki­lö­jut­tuun, mut­ta mitä jos teh­täi­siin­kin seu­raa­vaa jut­tu si­nus­ta? Mitä ker­toi­sit?

Kir­jot­ta­ja et­sii kään­ne­koh­tia, yk­si­tyis­koh­tia, se on kir­joit­ta­jan hom­ma. Kään­ne­koh­dis­ta usein löy­tyy ne elä­mä­no­pit­kin, joi­ta ju­tus­sa voi ker­toa. Mut­ta kään­ne­koh­dat ei­vät ai­na ole sel­kei­tä. Voi ol­la, et­tä ne ovat ihan loi­via nyp­py­löi­tä. Us­kon, et­tä lau­lu on oi­ke­as­sa: jo­kai­nen ih­mi­nen on lau­lun ar­voi­nen. Ha­lu­an tuu­let­taa mie­li­ku­vaa sii­tä, kuka on kiin­nos­ta­va ih­mi­nen jut­tuun. Toi­mit­ta­ja­na mi­nua mo­ti­voi nos­taa esiin asi­oi­ta, jot­ka muu­ten jäi­si­vät pi­men­toon. Teh­dä nä­ky­mä­tön nä­ky­väk­si. Tar­jo­ta uu­si nä­kö­kul­ma. Tätä elä­mää voi elää niin mo­nin eri ta­voin.

Vii­me vuo­si oli no­pei­den ja elin­tär­kei­den uu­tis­ten vuo­si, mut­ta par­hai­ten mie­leen jäi­vät kui­ten­kin kei­kat, jois­sa ajan kans­sa is­tut­tiin ja ju­tel­tiin elä­mäs­tä. Al­ku­tal­ves­ta kat­se­lin ka­me­ran lins­sin läpi, kun Pa­ja­lan ui­ma­hal­lin kai­ken ko­ke­neet ui­ma­o­pet­ta­jat is­tui­vat pon­nah­dus­lau­dal­la. Ke­säl­lä olin sääs­kien syö­mä­nä Ve­ne­jär­ven kau­neut­ta ylis­tä­vien uu­sien asuk­kai­den kans­sa. Syk­syl­lä mi­nul­la oli kun­nia is­tua Uut­tu-Kal­len keit­ti­ös­sä Äkäs­lom­po­los­sa ky­sy­mäs­sä, et­tä ku­kas se Ka­ler­vo Uut­tu on.

Lop­pu­syk­sys­tä tu­le­va ko­la­ri­lai­nen kir­jai­li­ja ker­toi, et­tä on lap­se­na kuun­nel­lut uu­nin­pan­kol­la Lee­vi and the Le­a­ving­sia. Sa­moi­hin ai­koi­hin kat­soin, kuin­ka kau­nis voi ol­la met­sä­mät­tääl­lä ma­koi­le­va rin­ta­syö­pä­ta­ri­nan ani­maa­ti­on nuk­ke. Mar­ras­kuus­sa ko­ro­nan vuok­si Han­nu­kai­seen vä­li­ai­kai­sen ko­din teh­nyt aust­ra­li­a­lais-brit­ti­mies ker­toi, mil­tä tun­tuu ek­syä met­sään. Jou­lu­leh­teen kuun­te­lin ja kir­joi­tin 40-vuo­ti­sen uran rau­ta­kau­pas­sa teh­neen miet­tei­tä.

Nos­tan hat­tua jo­kai­sel­le, joka us­kal­si ker­toi ta­ri­nan­sa. Ke­nes­tä teh­dään seu­raa­va jut­tu?

Tii­na Ta­pio