Kou­lut al­ka­vat, ja päi­vä­ko­deis­sa­kin al­kaa pik­ku­hil­jaa nä­kyä syk­syn vi­li­nä. Kun lap­set ja nuo­ret pa­laa­vat ke­sä­lai­tu­mil­ta, me­nee taas ai­kan­sa, en­nen kuin ka­ve­ri­ku­vi­ot ovat sel­vil­lä. Se on­kin het­ki, jona on tär­keä muis­tut­taa las­ta, et­tei ke­tään jä­te­tä yk­sin. ”Mä en oo sun ka­ve­ri” ei ole oi­kea tapa rat­kais­ta rii­to­ja päi­vä­ko­dis­sa, kou­lus­sa tai muus­sa­kaan elä­mäs­sä. Ka­ve­ri­tai­to­ja ope­te­taan jo päi­vä­ko­dis­sa. Nii­den har­joit­te­le­mi­nen jat­kuu koko elä­män, tä­nään­kin. Ai­na se ei ole help­poa.