A-
A+
A-
A+
Pääkirjoitus
Ennen työ oli konkreettista. Muokattiin maata ja kasvatettiin siinä jotain, jotta leipää ei olisi tarvinnut jatkaa petulla. Petullakin tosin pärjäsi senaikainen ihminen jonkin aikaa, 2000-luvun ihminen kuitenkaan ei, kuten selviää sivulla 17.
Nykyisin työ on paljon abstraktimpaa, se voi olla esimerkiksi neuvontaa, konsultointia tai suunnittelua, joita kaikkia tehdään nyt alkukesästä Ylläksellä pyörämatkailun eteen. Alan kärkiammattilaiset tekevät nyt työtä, jotta konkreettinen työ pohjoisten pyöräreittien saamiseksi parhaaseen mahdolliseen kuntoon voi alkaa. Suunnittelutyöstä ja pyörämatkailun mahdollisuuksista voi lukea lisää keskiaukeamalta.
Tulevaisuudessakin työssä pitää kehittyä opiskelujen jälkeenkin. Sen tietävät myös uunituoreet ammattilaiset ammattiopisto Lappiasta, jotka voivat päästä parhaimmillaan suoraan koulunpenkiltä työuran alkuun – harvinaista nykyään. Voi vain arvata, millaista työ on nykyisten parikymppisten ollessa 50–60-vuotiaita.
Ehkä tulevaisuus on vielä vähemmän työtä. Teenkö töitä elääkseni vai elänkö työtä tehdäkseni, pohtii myös yrityksestään luopunut äkäslompololainen Mikko Lipponen sivulla 9.
TIETOLAATIKKO