En­nen työ oli konk­reet­tis­ta. Muo­kat­tiin maa­ta ja kas­va­tet­tiin sii­nä jo­tain, jot­ta lei­pää ei oli­si tar­vin­nut jat­kaa pe­tul­la. Pe­tul­la­kin to­sin pär­jä­si se­nai­kai­nen ih­mi­nen jon­kin ai­kaa, 2000-lu­vun ih­mi­nen kui­ten­kaan ei, ku­ten sel­vi­ää si­vul­la 17.

Ny­kyi­sin työ on pal­jon abst­rak­tim­paa, se voi ol­la esi­mer­kik­si neu­von­taa, kon­sul­toin­tia tai suun­nit­te­lua, joi­ta kaik­kia teh­dään nyt al­ku­ke­säs­tä Yl­läk­sel­lä pyö­rä­mat­kai­lun eteen. Alan kär­ki­am­mat­ti­lai­set te­ke­vät nyt työ­tä, jot­ta konk­reet­ti­nen työ poh­jois­ten pyö­rä­reit­tien saa­mi­sek­si par­haa­seen mah­dol­li­seen kun­toon voi al­kaa. Suun­nit­te­lu­työs­tä ja pyö­rä­mat­kai­lun mah­dol­li­suuk­sis­ta voi lu­kea li­sää kes­ki­au­ke­a­mal­ta.

Tu­le­vai­suu­des­sa­kin työs­sä pi­tää ke­hit­tyä opis­ke­lu­jen jäl­keen­kin. Sen tie­tä­vät myös uu­ni­tuo­reet am­mat­ti­lai­set am­mat­ti­o­pis­to Lap­pi­as­ta, jot­ka voi­vat pääs­tä par­haim­mil­laan suo­raan kou­lun­pen­kil­tä työ­u­ran al­kuun – har­vi­nais­ta ny­ky­ään. Voi vain ar­va­ta, mil­lais­ta työ on ny­kyis­ten pa­ri­kymp­pis­ten ol­les­sa 50–60-vuo­ti­ai­ta.

Eh­kä tu­le­vai­suus on vie­lä vä­hem­män työ­tä. Teen­kö töi­tä elääk­se­ni vai elän­kö työ­tä teh­däk­se­ni, poh­tii myös yri­tyk­ses­tään luo­pu­nut äkäs­lom­po­lo­lai­nen Mik­ko Lip­po­nen si­vul­la 9.