Ro­ko­te­pel­ko elää vaik­ka ro­ko­te­vas­tus­tuk­sen his­to­ria saa sen näyt­tä­mään men­nei­den ai­ko­jen hys­te­ri­al­ta. Niin van­haa ja hei­kos­ti pe­rus­tel­tua se on. Ed­ward Jen­ner to­dis­ti ro­kot­ta­mi­sen toi­mi­van vuon­na 1796: Leh­män­ro­kon tar­tut­ta­mi­nen ih­mi­seen suo­ja­si iso­ro­kol­ta. Eläi­men mär­kä­rak­ku­las­ta otet­tiin eri­tet­tä ja tätä hie­rot­tiin lap­sen ol­ka­var­teen, jota oli en­sin raa­pu­tet­tu ve­res­li­hal­le. Tu­lok­set pu­hui­vat puo­les­taan ja ro­kot­ta­mi­nen le­vi­si no­pe­as­ti – ja yh­tä no­pe­as­ti nou­si sen vas­tus­ta­mi­nen. Eh­kä ihon raa­pi­mi­nen oli tä­hän osa­syy­nä? 200 vuot­ta sit­ten ko­et­tiin ai­van pe­rus­tel­tua epä­luu­loa lää­ke­tie­det­tä koh­taan. Osa pa­peis­ta näki tou­hun myös epäk­ris­til­li­se­nä. Eläi­men se­koit­ta­mi­nen ih­mi­seen tun­tui so­ti­van maa­il­man­jär­jes­tys­tä vas­taan.