Jon­na Ni­ku­maa

Tai­det­ta ja luon­toa. Sii­nä ovat tii­vis­te­tys­ti muo­ni­on­lai­sen Ala­ta­lon per­heen har­ras­tuk­set. Sitä ei ole vai­kea huo­ma­ta Kie­las­sa, jos­sa Ala­ta­lon per­heen tai­det­ta on esil­lä vuo­den lop­puun as­ti. Sei­nil­lä on puu­hun polt­to­ky­näl­lä tai­teil­tu­ja lin­tu­ja, ak­va­rel­li- tai öl­jy­vä­reil­lä maa­lat­tu­ja lin­tu­ja, puu­ky­näl­lä piir­ret­ty­jä lin­tu­ja. Noh, löy­tyy siel­tä va­lo­ku­via puis­ta, joi­hin piir­tyy eri­koi­sia hah­mo­ja. Ku­vat ot­ta­nut Jaak­ko Ala­ta­lo to­te­aa, et­tä teki luon­to­va­lo­ku­vaa­ja­na syn­tiä ku­via muo­ka­tes­saan. Pui­den hah­moil­le on li­sät­ty sil­mät.

– Tai sil­mien pai­kat oli­vat ole­mas­sa, minä vain ava­sin ne, hän vir­nui­lee.

Puut hän on ku­van­nut Muo­ni­on poh­joi­so­san hak­kuil­ta sääs­ty­neis­sä iki­met­sis­sä.

– Siel­lä on kym­me­niä ja kym­me­niä eri­lai­sia kas­vo­ja puis­sa.

Osa te­ok­sis­ta on tuo­rei­ta, osa las­ten nuo­re­na te­ke­miä. Ta­soil­la on Mal­la Ala­ta­lon ke­ra­miik­kaa. Isän käm­me­nel­lä -ni­mi­nen työ on ke­ra­miik­ka­hah­mo, joka is­tuu tii­li­teh­taal­la ai­ka­naan töis­sä ol­leen Jaa­kon te­ke­män ke­raa­mi­sen käm­me­nen­jäl­jen pääl­lä. Pöl­kyn pääl­lä tö­nöt­tää vies­tos ”Timo Tu­tank­ha­mon”.

– Lap­set ovat pie­nen ikän­sä piir­tä­neet ja kul­ke­neet luon­nos­sa, per­heen äi­ti, An­ja Ala­ta­lo nau­rah­taa.

Ky­niä ja vä­ri­ky­niä ku­lui.

Mii­ka Sir­kiä al­koi lap­se­na lä­hes asu­maan puus­sa sen jäl­keen, kun sai en­sim­mäi­sen oman jär­jes­tel­mä­ka­me­ran­sa. Hän ku­va­si pe­si­viä lin­tu­ja. Sitä en­nen lin­tu­ja oli piir­ret­ty. Ja pal­jon. Mii­ka teki jopa oman ku­vit­teel­li­sen lin­tu­kir­jan nii­ni­kään ku­vit­teel­li­ses­ta si­an­sak­san maas­ta.

Nur­kas­sa on myös vä­hän tuo­reem­pi työ, pöl­lö­jen pe­sä­puu, jos­sa roik­kuu kaik­ki kym­me­nen Suo­mes­sa ta­vat­ta­vaa pöl­löä. Ne on tai­teil­tu jou­lu­lah­jak­si saa­duil­la öl­jy­vä­reil­lä ke­sä­lo­man ai­ka­na puu­pyö­ry­löi­hin.

– Tein en­sin yh­den ja sit­ten in­nos­tuin te­ke­mään kaik­ki, Mii­ka sa­noo.

Toki per­hees­sä il­mes­tyi myös pari ker­taa kuus­sa ai­ka­kaus­leh­ti ni­mel­tä Jaak­ko ja An­ja, jo­hon si­sa­ruk­set te­ki­vät ju­tut ja piir­si­vät ku­vat.

– Sitä ne sit­ten myi­vät meil­le, An­ja hy­myi­lee.

An­jal­ta on esil­lä kol­me kip­si­va­lu­työ­tä. Ne ovat vau­van mek­ko­ja, eri­koi­sis­sa ke­hyk­sis­sä. Ne ovat ko­to­na sei­näl­lä muis­tut­ta­mas­sa ”vau­vois­ta”, jot­ka ovat jo maa­il­mal­la.

Ala­ta­lo­jen per­heen tai­teen li­säk­si näyt­te­lys­sä on esil­lä Jaa­kon iso­vel­jen An­tin te­ke­miä ko­ru­ja ja hä­nen tyt­tä­ren­sä Kai­sa­es­te­ri Rin­ta­lan Stuc­co Lust­ro -tek­nii­kal­la teh­ty­jä te­ok­sia. Ant­ti te­kee ko­ru­ja van­hois­ta Sor­sa­kos­ken ate­ri­mis­ta Kah­ve­li­ko­ru-tuo­te­ni­mel­lä. Esi­mer­kik­si haa­ru­kas­ta teh­dys­sä rii­puk­ses­sa on val­mis­ta­jal­le tyy­pil­li­nen haa­ru­kan kau­la. Yri­tyk­sen ni­meen liit­tyy myös sa­na­leik­ki. Ala­ta­lon vel­jes­ten isän nimi oli ni­mit­täin Veli.

Pui­ta, päi­tä yn­nä mui­ta nä­ky­jä näyt­te­ly si­säl­tää Jaak­ko ja An­ja Ala­ta­lon, hei­dän lap­sien­sa Mii­ka Sir­ki­än, Veli Ala­ta­lon ja Mal­la Ala­ta­lon töi­tä sekä Jaa­kon vel­jen Ant­ti Ala­ta­lon ko­ru­ja ja hä­nen tyt­tä­ren­sä Kai­sa­es­te­ri Rin­ta­lan töi­tä. Näyt­te­ly on esil­lä vuo­den lop­puun as­ti Gal­le­ria Jie­rik­ses­sä, joka on avoin­na päi­vit­täin klo 10–18. Kes­ki­viik­ko­na 27. mar­ras­kuu­ta Ant­ti Ala­ta­lo tu­lee Kie­laan esit­te­le­mään laa­jem­man re­per­tu­aa­rin ko­ruis­taan kel­lo 12 läh­tien.