Tii­na Ta­pio

Äkäs­lom­po­lo­lai­sen ta­lon ylä­ker­ras­sa tree­naa tuo­re tun­tu­ri­lap­pi­lai­nen bän­di Säie, joka ku­lu­neel­la rus­kal­la eh­ti jo hank­kia ko­vaa keik­ka­mai­net­ta. Akus­ti­nen yh­tye keik­kai­li usei­ta il­to­ja Yl­läk­sel­lä ja Le­vil­lä, ja ylei­sö ot­ti yh­ty­een vas­taan hy­vin.

– Le­vin kei­kal­la yh­tä Eve­lii­nan bii­siä jopa toi­vot­tiin en­co­re­na, bän­din ki­ta­ris­ti, pit­kän lin­jan muu­sik­ko ja keik­kat­ru­ba­duu­ri Eki Vi­len ker­too.

Kap­pa­le oli äkäs­lom­po­loi­sen Eve­lii­na Ni­van ky­näs­tä läh­te­nyt blu­es­hen­ki­nen Pa­la­pe­li. Niva opis­ke­li vii­me vuon­na lau­lun­te­ke­mis­tä Tor­ni­os­sa, ja kou­lu­mat­koil­le au­toon hän sai seu­rak­si Eli­na Ala­tör­mä­sen Kit­ti­läs­tä.

– Sii­nä mat­koil­la tu­tus­tuim­ma, ja ke­säl­lä aloim­ma soit­ta­maan yhes­sä. Eki tuli sit­ten mu­kaan. Eki oli mul­le tut­tu Äkäs­lom­po­lon ky­lä­bän­dis­tä, Äkäs­lom­po­lo En­semb­les­ta, Niva muis­te­lee.

Eli­na Ala­tör­mä­nen on muu­sik­ko, joka teki vas­ti­kään pää­tök­sen al­kaa pa­nos­taa mu­siik­kiin täy­sil­lä ja am­mat­ti­mai­ses­ti.

– Kun mie täy­tin nel­jä­kym­men­tä, pää­tin, et­tä har­ras­tel­tu on jo niin pit­kään, et­tä mi­nun on pak­ko us­kal­taa kat­toa, mi­hin as­ti mie pää­sen mu­sii­kin kans­sa, Ala­tör­mä­nen ker­too.

Tun­tu­ri­lap­pi­lai­sil­le pi­a­noa soit­ta­va ja lau­la­va Ala­tör­mä­nen on en­tuu­des­taan tut­tu esi­mer­kik­si Ral­la Group -yh­ty­ees­tä.

To­sis­saan bän­dis­sä ovat Niva ja Vi­len­kin.

– To­sis­saan, mut­ta ei va­ka­vis­saan, Vi­len nau­rah­taa.

Kol­mik­koa ins­pi­roi eteen­päin se, et­tä ly­hy­es­sä ajas­sa on tun­tu­nut jo löy­ty­neen oman­lai­nen ää­nen­vä­re, Säie-soun­di. Bän­di soit­taa akus­tis­ta, tun­nel­mal­lis­ta mu­siik­kia, jos­sa po­pin li­säk­si kuu­luu usein folk-vai­kut­tei­ta ja jat­sah­ta­vuus. Läh­tö­koh­ta on myös poh­joi­suus. Kap­pa­leis­ta kuu­luu se, et­tä poh­joi­nen vii­ma on pu­hal­ta­nut päin kas­vo­ja.

– Ha­lu­am­ma tehä lä­hi­mu­siik­kia. Niin sitä vois ku­vail­la, Niva sa­noo.

Sä­vel­lyk­set ja sa­noi­tuk­set te­ke­vät lau­la­jat Niva ja Ala­tör­mä­nen, mut­ta kei­koil­la soi­te­taan omien kap­pa­lei­den li­säk­si lai­na­bii­se­jä­kin. Nii­tä on nyt esi­tet­ty J. Kar­ja­lai­ses­ta Mi­ley Cy­ruk­seen.

– Täs­sä vai­hees­sa, kun omat bii­sit on ih­mi­sil­le vie­lä tun­te­mat­to­mia, siel­lä kei­koil­la pi­tää ol­la ih­mi­sil­le hen­gäh­dys­het­kiä, tut­tu­ja kap­pa­lei­ta, Vi­len miet­tii.

Kun ylei­sö kuun­te­lee kei­kal­la uut­ta bän­diä, kes­kit­ty­mi­nen on vie­tä­vä ää­rim­mil­leen. Säi­keen kei­koil­la ylei­sö on­kin tul­lut ni­men omaan kuun­te­le­maan mu­siik­kia, ei seu­rus­te­le­maan.

– Se on ol­lut sem­mo­nen yh­tei­nen il­ta­nuo­tio, ol­laan ke­rään­nyt­ty tä­män sa­man asi­an ym­pä­ril­le, Niva ku­vai­lee.

Kun jo­kin kap­pa­le oi­kein me­nee ylei­söön, esiin­ty­jä ais­tii sen, vaik­ka la­van va­lot su­men­ta­vat nä­kö­ha­vain­not. Ylei­sö jän­nit­tyy ja kes­kit­tyy.

– Sen tun­tee ener­gi­as­sa, Vi­len sa­noo.

Säie ha­lu­aa li­sää hy­viä keik­ka­ko­ke­muk­sia, mut­ta eten­kin se ha­lu­aa teh­dä li­sää kap­pa­lei­ta. En­si vuo­den suun­ni­tel­mis­sa on men­nä le­vyt­tä­mään.

– Spo­ti­fy­hin pi­täis saa­da bii­sit, Niva sa­noo.

Kaikki läh­tee lau­lus­ta. Ni­val­la kap­pa­le al­kaa yleen­sä syn­ty­mään en­sin teks­tis­tä, jo­hon myö­hem­min ke­hit­tyy sä­vel­lys. Ala­tör­mä­nen puo­les­taan useim­mi­ten ta­pai­lee pi­a­nol­la me­lo­di­aa ja te­kee en­sin sä­vel­lyk­sen.

– Teks­tin kir­joit­ta­mi­nen on mul­le mo­nes­ti työ­lääm­pää.

Ala­tör­mä­nen ku­vaa kap­pa­leis­saan tark­ka­nä­köi­ses­ti pie­niä het­kiä. Esi­mer­kik­si kap­pa­lees­sa Läh­te­vä hän ker­too ko­toa pois läh­te­vän, eh­kä pa­ri­suh­teen lo­pet­ta­van ih­mi­sen ta­ri­nan, jos­sa läh­ti­jä kul­kee mat­kan etei­ses­tä ko­ti­tien haa­raan.

Kir­joit­ta­mi­nen vaa­tii val­miut­ta hioa ja vas­taa­not­taa kri­tiik­kiä. Niva ja Ala­tör­mä­nen ke­hit­ti­vät tai­to­jaan jum­pa­ta lau­lu­ai­hi­ois­ta val­mis bii­si lau­lun­te­ki­jä­o­pin­nois­saan.

– Siel­lä sai työ­ka­lu­ja ja ru­tii­nia. Jos­kus esi­mer­kik­si kap­pa­leen ker­ron­ta ei tun­nu ole­van koh­dil­laan. Sit­ten saat­taa huo­ma­ta, et­tä ei­ku hei, mi­nun pit­tää vaih­taa täs­sä nä­kö­kul­maa, Niva sa­noo.

Ta­ri­na pi­tää­kin siis eh­kä ker­toa ”hä­nen” ei­kä ”mi­nun” nä­kö­kul­mas­ta.

Pa­ras tapa teh­dä mu­siik­kia on al­kaa teh­dä mu­siik­kia, nai­set tuu­maa­vat. Kyn­nys on yli­tet­tä­vä.

– Ei kan­na­ta lii­kaa miet­tiä, an­taa vain sen lau­lun tul­la, joka on tul­lak­seen. Koko ajan op­pii li­sää ja jo­kai­nen lau­lu opet­taa te­ki­jään­sä, Ala­tör­mä­nen sa­noo.

Oman hen­gen­tuot­teen avaa­mi­nen kri­tii­kil­le ei ai­na ole help­poa, mut­ta se pi­tää teh­dä, jos hom­maa ha­lu­aa teh­dä am­mat­ti­mai­ses­ti.

– Ja si­nun ei tart­te osa­ta kaik­kea it­te, Niva sa­noo.

Niva on Säi­kees­sä omim­mil­laan bii­sin­kir­joit­ta­ja­na ja lau­la­ja­na. Kei­koil­la kä­sis­sä on ki­ta­ra, jos­kus har­vem­min hai­ta­ri tai laa­tik­ko­mai­nen ca­jon-rum­pu. Ni­van bii­si-ide­at läh­te­vät usein omas­ta elä­mäs­tä, vaik­ka vain jos­ta­kin ar­ki­ses­ta ha­vain­nos­ta.

Jos­kus käy niin on­nel­li­ses­ti, et­tä teks­ti lä­hes kir­joit­taa it­se it­sen­sä. Ker­ran Niva oli sau­nas­sa, kun lau­teil­ta piti yh­täk­kiä pääs­tä kir­joit­ta­maan.

– Me­nin pyy­he pääl­lä et­ti­mään pa­pe­ria ja ky­nää ja kir­joi­tin sen bii­sin sii­nä alus­ta lop­puun. Pää­si bii­si, Niva ker­too ja vie­lä­kin vä­hän ih­met­te­lee.

Eki Vi­len py­syt­te­lee bän­dis­sä ai­na­kin tois­tai­sek­si ki­ta­ris­ti-huu­li­har­pis­ti­na, sekä tie­ten­kin osal­lis­tuu bii­sien so­vit­ta­mie­en. Kap­pa­lei­ta hän ei ak­tii­vi­ses­ti kir­joi­ta täl­lä het­kel­lä. Me­riit­te­jä on: Vi­len on ol­lut mu­ka­na sa­noit­ta­mas­sa muun mu­as­sa Vir­ve Ros­tin Il­maa vain -kään­nös­kap­pa­let­ta, jon­ka alun­pe­rin teki Rol­ling Sto­nes.

Säie ha­lu­ai­si va­kiin­nut­taa ni­me­ään en­sin­nä­kin Tun­tu­ri-La­pis­sa. Oli­si mu­ka­vaa ol­la bän­di, joka keik­kai­li­si tiu­haan.

– Olis­han se hie­noa, jos meis­tä tu­lis tääl­lä bän­di, jota ha­lut­tais kei­koil­le, Niva sa­noo.

Hän poh­tii, oli­si­ko meil­lä päin ti­laus­ta pai­kal­li­sel­le bän­dik­lu­bil­le.

– Pai­kal­li­set te­ki­jät pi­täis saa­da esiin, on­han meil­lä tääl­lä nii­tä, Niva hou­kut­te­lee.

Bän­dien ja yk­si­nään ko­to­na lau­lu­ja rus­tai­le­vien kan­nat­tai­si myös tu­tus­tua toi­siin­sa ja teh­dä yh­teis­työ­tä. Kuka tie­tää, mitä se ver­soi­si. As­kel sii­hen suun­taan oli pari viik­koa sit­ten jär­jes­tet­ty bii­sin­kir­joi­tus­lei­ri, jos­sa syn­ny­tet­tiin vii­kon­lo­pun ai­ka­na uut­ta mu­siik­kia. Osal­lis­tu­jat lei­ril­lä oli­vat Säi­keen muu­sik­ko­ka­ve­rei­ta lä­hi­a­lu­eil­ta.

Kiin­nos­tu­neil­le tie­dok­si, et­tä bii­si­lei­ri tus­kin jäi vii­mei­sek­si.

Säie-yh­ty­een keik­ka­pät­kiä löy­dät Fa­ce­boo­kis­ta tai Ins­tag­ra­mista, saie.band