A-
A+
A-
A+
Eki Vilenin, Eveliinan Nivan ja Elina Alatörmäsen Säie-bändiä ajaa eteenpäin yhteinen musiikillinen näkemys. Suunnitelmissa on mennä levyttämään ja tehdä lisää keikkaa.
Uusi bändi musisoi tosissaan, vaan ei vakavasti.
Tiina Tapio
Äkäslompololaisen talon yläkerrassa treenaa tuore tunturilappilainen bändi Säie, joka kuluneella ruskalla ehti jo hankkia kovaa keikkamainetta. Akustinen yhtye keikkaili useita iltoja Ylläksellä ja Levillä, ja yleisö otti yhtyeen vastaan hyvin.
– Levin keikalla yhtä Eveliinan biisiä jopa toivottiin encorena, bändin kitaristi, pitkän linjan muusikko ja keikkatrubaduuri Eki Vilen kertoo.
Kappale oli äkäslompoloisen Eveliina Nivan kynästä lähtenyt blueshenkinen Palapeli. Niva opiskeli viime vuonna lauluntekemistä Torniossa, ja koulumatkoille autoon hän sai seuraksi Elina Alatörmäsen Kittilästä.
– Siinä matkoilla tutustuimma, ja kesällä aloimma soittamaan yhessä. Eki tuli sitten mukaan. Eki oli mulle tuttu Äkäslompolon kyläbändistä, Äkäslompolo Ensemblesta, Niva muistelee.
Elina Alatörmänen on muusikko, joka teki vastikään päätöksen alkaa panostaa musiikkiin täysillä ja ammattimaisesti.
– Kun mie täytin neljäkymmentä, päätin, että harrasteltu on jo niin pitkään, että minun on pakko uskaltaa kattoa, mihin asti mie pääsen musiikin kanssa, Alatörmänen kertoo.
Tunturilappilaisille pianoa soittava ja laulava Alatörmänen on entuudestaan tuttu esimerkiksi Ralla Group -yhtyeestä.
Tosissaan bändissä ovat Niva ja Vilenkin.
– Tosissaan, mutta ei vakavissaan, Vilen naurahtaa.
Kolmikkoa inspiroi eteenpäin se, että lyhyessä ajassa on tuntunut jo löytyneen omanlainen äänenväre, Säie-soundi. Bändi soittaa akustista, tunnelmallista musiikkia, jossa popin lisäksi kuuluu usein folk-vaikutteita ja jatsahtavuus. Lähtökohta on myös pohjoisuus. Kappaleista kuuluu se, että pohjoinen viima on puhaltanut päin kasvoja.
– Haluamma tehä lähimusiikkia. Niin sitä vois kuvailla, Niva sanoo.
Sävellykset ja sanoitukset tekevät laulajat Niva ja Alatörmänen, mutta keikoilla soitetaan omien kappaleiden lisäksi lainabiisejäkin. Niitä on nyt esitetty J. Karjalaisesta Miley Cyrukseen.
– Tässä vaiheessa, kun omat biisit on ihmisille vielä tuntemattomia, siellä keikoilla pitää olla ihmisille hengähdyshetkiä, tuttuja kappaleita, Vilen miettii.
Kun yleisö kuuntelee keikalla uutta bändiä, keskittyminen on vietävä äärimmilleen. Säikeen keikoilla yleisö onkin tullut nimen omaan kuuntelemaan musiikkia, ei seurustelemaan.
– Se on ollut semmonen yhteinen iltanuotio, ollaan keräännytty tämän saman asian ympärille, Niva kuvailee.
Kun jokin kappale oikein menee yleisöön, esiintyjä aistii sen, vaikka lavan valot sumentavat näköhavainnot. Yleisö jännittyy ja keskittyy.
– Sen tuntee energiassa, Vilen sanoo.
Säie haluaa lisää hyviä keikkakokemuksia, mutta etenkin se haluaa tehdä lisää kappaleita. Ensi vuoden suunnitelmissa on mennä levyttämään.
– Spotifyhin pitäis saada biisit, Niva sanoo.
Kaikki lähtee laulusta. Nivalla kappale alkaa yleensä syntymään ensin tekstistä, johon myöhemmin kehittyy sävellys. Alatörmänen puolestaan useimmiten tapailee pianolla melodiaa ja tekee ensin sävellyksen.
– Tekstin kirjoittaminen on mulle monesti työläämpää.
Alatörmänen kuvaa kappaleissaan tarkkanäköisesti pieniä hetkiä. Esimerkiksi kappaleessa Lähtevä hän kertoo kotoa pois lähtevän, ehkä parisuhteen lopettavan ihmisen tarinan, jossa lähtijä kulkee matkan eteisestä kotitien haaraan.
Kirjoittaminen vaatii valmiutta hioa ja vastaanottaa kritiikkiä. Niva ja Alatörmänen kehittivät taitojaan jumpata lauluaihioista valmis biisi lauluntekijäopinnoissaan.
– Siellä sai työkaluja ja rutiinia. Joskus esimerkiksi kappaleen kerronta ei tunnu olevan kohdillaan. Sitten saattaa huomata, että eiku hei, minun pittää vaihtaa tässä näkökulmaa, Niva sanoo.
Tarina pitääkin siis ehkä kertoa ”hänen” eikä ”minun” näkökulmasta.
Paras tapa tehdä musiikkia on alkaa tehdä musiikkia, naiset tuumaavat. Kynnys on ylitettävä.
– Ei kannata liikaa miettiä, antaa vain sen laulun tulla, joka on tullakseen. Koko ajan oppii lisää ja jokainen laulu opettaa tekijäänsä, Alatörmänen sanoo.
Oman hengentuotteen avaaminen kritiikille ei aina ole helppoa, mutta se pitää tehdä, jos hommaa haluaa tehdä ammattimaisesti.
– Ja sinun ei tartte osata kaikkea itte, Niva sanoo.
Niva on Säikeessä omimmillaan biisinkirjoittajana ja laulajana. Keikoilla käsissä on kitara, joskus harvemmin haitari tai laatikkomainen cajon-rumpu. Nivan biisi-ideat lähtevät usein omasta elämästä, vaikka vain jostakin arkisesta havainnosta.
Joskus käy niin onnellisesti, että teksti lähes kirjoittaa itse itsensä. Kerran Niva oli saunassa, kun lauteilta piti yhtäkkiä päästä kirjoittamaan.
– Menin pyyhe päällä ettimään paperia ja kynää ja kirjoitin sen biisin siinä alusta loppuun. Pääsi biisi, Niva kertoo ja vieläkin vähän ihmettelee.
Eki Vilen pysyttelee bändissä ainakin toistaiseksi kitaristi-huuliharpistina, sekä tietenkin osallistuu biisien sovittamieen. Kappaleita hän ei aktiivisesti kirjoita tällä hetkellä. Meriittejä on: Vilen on ollut mukana sanoittamassa muun muassa Virve Rostin Ilmaa vain -käännöskappaletta, jonka alunperin teki Rolling Stones.
Säie haluaisi vakiinnuttaa nimeään ensinnäkin Tunturi-Lapissa. Olisi mukavaa olla bändi, joka keikkailisi tiuhaan.
– Olishan se hienoa, jos meistä tulis täällä bändi, jota haluttais keikoille, Niva sanoo.
Hän pohtii, olisiko meillä päin tilausta paikalliselle bändiklubille.
– Paikalliset tekijät pitäis saada esiin, onhan meillä täällä niitä, Niva houkuttelee.
Bändien ja yksinään kotona lauluja rustailevien kannattaisi myös tutustua toisiinsa ja tehdä yhteistyötä. Kuka tietää, mitä se versoisi. Askel siihen suuntaan oli pari viikkoa sitten järjestetty biisinkirjoitusleiri, jossa synnytettiin viikonlopun aikana uutta musiikkia. Osallistujat leirillä olivat Säikeen muusikkokavereita lähialueilta.
Kiinnostuneille tiedoksi, että biisileiri tuskin jäi viimeiseksi.
Säie-yhtyeen keikkapätkiä löydät Facebookista tai Instagramista, saie.band
”Eiku hei, minun pittää vaihtaa tässä näkökulmaa.
TIETOLAATIKKO