Kulttuuri

Aate ei saisi olla miestä väkevämpää

Arvo Myllymäki seuraa surullisena Ukrainan sotaa ja suvaitsemattomuuden leviämistä Suomessa ja maailmalla. Uusimmassa kirjassaan hän selvittää Reino Ala-Kuljun ja Eino Laakson tarinat.

– Joka päivä kirpaisee, muoniolainen kirjailija ja historian harrastaja Arvo Myllymäki sanoo.

Hän istuu Kolarin kirjaston sohvalla. Paikka on tuttu, sillä Kolarissa julkaistiin 12 vuotta sitten Myllymäen ensimmäinen historian henkilöhahmojen elämäntarinoita avaava tietokirja Korpikommunisti, joka kertoi kolarilaisesta Eemeli Lakkalasta.

Myllymäen neljäs historian henkilöiden elämää kuvaava teos on saapunut pitkältä painomatkaltaan Puolasta.

Päivittäin kirpaiseva ja järkyttävä asia on Ukrainan sota. Myllymäen isä oli syntyisin Ukrainasta. Isän kotimaa on tuttu Myllymäellekin monilta vierailuilta.

Sodasta sukellamme syvälle Myllymäen teoksen teemaan, miestä väkevämpiin aatteisiin.

– Väkevät aatteet, jotka ihmisiä liikutti 1930-luvulta alkaen ja sotien jälkeen, ne on tulleet uudelleen, Myllymäki sanoo.

Nationalismi on muuttunut uusnationalismiksi.

– Ajatellaan meitä ja omaa napaa. Kaikki muu on heitä. Suvaitsevaisuus tuntuu supistuneen minimiin.

Suvaitsevuus on vienyt elämää eteenpäin. Se vähentää sotaa, nälkää ja kurjuutta. Arvo Myllymäki

Nationalismi ja Ukrainan sota saavat Myllymäen miettimään, ettei ihminen ole aiemmista sodista ja katastrofeista kovin paljon oppinut.

– Pikkuisen murheelliselle mielelle tulee. Miten vanhat vastakkainasettelut ovat palanneet meidän yhteiskuntaan, Eurooppaan ja Atlantin taakse.

Myllymäki ei ajatellut kirjoittavansa ajankohtaista kirjaa, kun innostui tutkimaan kahta erilaista mutta hyvin väkevää poliittista aatetta tunnustanutta historian nuorta miestä.

– Hain vastakkainasettelua, hän kertoo.

Toinen kirjan päähenkilöistä, seinäjokinen Reino Ala-Kulju, oli isänmaallisen kansanliikkeen IKL:n kansanedustaja 1930-luvulla. Äärioikeistolainen puolue oli jatkoa lapuanliikkeelle. Se halusi poistaa kommunistit Suomesta, ihannoi Italian ja Saksan fasisteja ja tavoitteli yksikielistä Suur-Suomea.

Toinen väkevän aatteen mies oli tamperelainen Eino Laakso, joka pysyi aatteelleen uskollisena läpi elämänsä, faktojakin vastaan taistellen. Laakso uskoi marxismi-leninismiin, kävi Moskovan Lenin koulun, osallistui Espanjan sisällissotaan vapaaehtoisena taistelijana, toimi Neuvostoliiton vakoilijana jatkosodan aikaan ja sodan jälkeen punaisen Valpon palveluksessa.

Harvoin olen niin valloittavaa, iloista ihmistä nähnyt. Arvo Myllymäki

Laaksosta oli saatavilla hyvin vähän tietoa.

– Hän vei monia salaisuuksia hautaan ja rajan taakse, Myllymäki toteaa.

– Olen joutunut toteamaan, että riittävä aineisto täyttyy vain rimaa hipoen.

Poikkeuksellista aineistoa Myllymäellä silti on: Hän sai kirjaansa varten suojelupoliisilta luvan tutustua salaisiin asiakirjoihin, jotka liittyväät Laakson ja hänen radistinsa Roy Mäkelän yhteydenpitoon.

Reino Ala-Kulju kasvoi sotien jälkeen demokraatiksi, IKL vaihtui kokoomukseksi.

Laakson tarina oli toisenlainen. Hän kantoi jyrkkää linjaa mukanaan sotien jälkeenkin, sulki silmänsä ja korvansa Neuvostoliiton punaiselta terrorilta ja Neuvosto-yhteiskunnan vinoutuneilta piirteiltä.

Ala-Kulju ja Laakso kasvoivat lapsuudenkodeissaan erilaisiin aatteisiin ja isänmaahan. Ala-Kuljun äiti oli ensimmäisiä vaaleilla valittuja naiskansanedustajia, joka antoi pojalleen itsenäisyysajatukset äidinmaidosta.

Laakson isä kuoli sisällisodassa punavankien leirillä Raahessa. Hävitty luokkasota antoi perinnöksi vihan ja katkeruuden.

Kahta miestä ja kirjailijaa yhdistää pieni yksityiskohta: Myllymäki on henkilökohtaisesti tavannut molemmat kirjansa sankarit ‒ ja vaikuttunut.

Myllymäki muutti synnyinkunnastaan Kuortaneelta Tampereelle opiskelemaan. Se oli hänen elämässään suuri ja vapauttava muutos. Siinä nuoruuden riemastuttavassa hengessä hän tapasi Kansan Uutisten levikkipäällikön Eino Laakson Siilinkarin kahvila-ravintolassa.

– Harvoin olen niin valloittavaa, iloista ihmistä nähnyt, Myllymäki muistelee.

– Tuntui niin uskomattomalta, että tässä oli raudanlujasti kommunistiaatteeseen uskova mies ja Espanjan sisällissodan sankari, joka räjäytti sillan ja päätyi kenties jopa Ernest Hemingwayn romaaniin Kenelle kellot soivat.

Ala-Kulju oli toisenlainen.

– Mitä vaatimattomin, suvaitsevaisuutta henkivä henkilö, Myllymäki muistaa.

Ala-Kulju sanoi vanhoina päivinään, ettei voi enää hyväksyä IKL:n aatetta, jossa nuorena oli mukana.

– Hänestä tuli demokraatti, joka rakensi sodanjälkeistä Suomea.

Kaksi miestä jakoivat aivan erilaisen isänmaan. Mitä heistä voimme oppia?

– Olen ajatellut, että ei ihmisestä aate saisi koskaan ottaa yliotetta. Ääriaate sokaisee ihmisen. Se ei suvaitse ollenkaan toista ihmistä.

Myllymäki on havainnut, että yhden asian liikkeellä ei rakenneta demokraattista, jokaisen ihmisarvon tunnustavaa yhteiskuntaa. Näkökulmia tarvitaan enemmän.

– Suvaitsevuus on vienyt elämää eteenpäin. Se vähentää sotaa, nälkää ja kurjuutta.

Arvo Myllymäki kertoo kirjastaan Aate miestä väkevämpää Kolarin kirjastossa 25. toukokuuta kello 17.