Muualta Lapista

Kalervo Palsa vietti joulua Timo K. Mukan lasten kanssa leikkien ja talkoili taiteilijakaverin ateljeeta pystyyn – nykytaiteilijoiden Palsa-näyttely avautui Kittilän Pöntsössä

Galleria Raekalliossa avautunut näyttely tuo esiin kuuden nykytaiteilijan teosten suhdetta Kalervo Palsan perintöön.

Taiteilija Kalervo Palsan syntymän 75-vuotisjuhlavuoden kunniaksi vuonna 2022 valmistunut nykytaideteosten sarja Hymypojan vuosi avautui perjantaina 11. lokakuuta Pöntsössä sijaitsevassa Galleria Raekalliossa.

Näyttely sisältää Juha Allan Ekholmin (Turku), Tuomo Kangasmaan (Oulu), Veera Kaamos Pitkäsen (Espoo), Essi Korvan (Kolari), Reijo Raekallion (Kittilä) ja Jyrki Siukosen (Tampere) töitä ja se on avoinna 15. joulukuuta saakka.

Teokset toteutettiin yhteistyössä Palsa-museon ja Kittilän kunnan kulttuuritoimen kanssa.

Aiemmin töitä on ollut esillä Kittilän työväentalolla, Kulttuuritalo Korundissa Rovaniemellä ja Vilho Lampi Museossa Limingassa.

Yksi taideprojektin tarkoituksista on ollut pitää yllä keskustelua Kalervo Palsasta ja tuoda hänen perinteeseen ja taiteeseen uusia katselukulmia.

Koen Palsan kanssa hengenheimolaisuutta. Taide on onnistunut, kun se ei jätä rauhaan katsomisensa jälkeen. Juha Allan Ekholm

Hymypojan vuosi sisältää kymmenen teosta, joista kaksi on valokuva- ja installaatiotaiteilija Ekholmin yksinään valmistamia ja yksi hänen ja Kangasmaan yhteistyön tuloksena syntynyt neljän minuutin mittainen videoinstallaatio.

Vuodesta 2016 Kalervo Palsan kotitalolle valokuvausmatkoja tehneen Ekholmin muut näyttelyn teokset sisältävät lokakuisen valokuvan Palsan Getsemanena tunnetusta ateljeemökistä ja rikkinäisen Hymypoika-patsaan.

Ekholm kertoo Kalervo Palsan olleen oman uransa kannalta yksi tärkeimmistä taiteilijoista.

– Näin Väinö Aaltosen museon Palsa-näyttelyn 1990-luvulla. Näyttely oli suuri herätys, minkä jälkeen luin Palsan päiväkirjat ja huomasin meillä olleen kuvataiteessa yhteisiä mentoreita. Hän viitoitti parikymppiselle pojalle, että taiteella voi jakaa muille omaa luomisen tarvetta ja kutsumustaan, Ekholm muistelee.

– Palsan suoranaista vaikutusta omiin töihini on mahdotonta arvioida, mutta ainakin taiteeni on keskustelua sosiaalisten kysymysten kanssa. Voin olla jonkun mielestä Palsan tavoin suorasukainen ja tunnen, että minun tulee myös tehdä niin. Koen Palsan kanssa hengenheimolaisuutta. Taide on onnistunut, kun se ei jätä rauhaan katsomisensa jälkeen.

Kaikilla Hymypoika-hankkeeseen osallistuneilla on jokin luonteva suhde joko Palsan taiteilija- tai henkilökertomukseen -osalla kumpaankin.

Ekholm kertoo projektin toteuttajien koostuvan pienehköstä tekijä joukosta sen vuoksi, että suuremman osallistuja määrän teosten kuljettaminen eri puolille maata olisi ollut haastavaa ja tullut kohtuuttoman kalliiksi.

– Näyttelyyn valittujen osallistuminen ei tarkoita, että eikö siinä olisi voinut olla esimerkiksi täältä pohjoisesta muitakin tekijöitä. Ryhmä muodostui ilman suurta rahoitusta ja työt tehtiin hyvin pitkälle taiteilijapohjalta, Ekholm sanoo.

Näyttelyn teosten viitteellisenä teemana oli Hymypoika, jota sai tulkita vapaasti. Vapaasti päätettävissä oli myös se, missä määrin ja millä tavoin teokset liittyvät Palsaan tai hänen taiteeseensa.

Voimakas poliittisuus kuului ajan henkeen Palsan nuoruudessa. Juha Allan Ekholm

Yksi näyttelyn keskeisistä teoksista on Reijo Raekallion Kalervo Palsa – Hymypoika -niminen öljyvärimaalaus, joka on maalattu sen muiston perusteella, joka Palsasta jäi, kun hän osallistui Raekallion talon rakentamistalkoisiin viimeisenä kesänään Pöntsössä 1987.

Näyttelyn toisen työnsä Raekallio on maalannut kuluvana vuonna ja se on nimeltään Kalle katsoo kuinka köyhyyttä karkotetaan.

– Teos nivoutuu Raekallion nykyiseen akvarellituotantoon humoristisena, mutta myös samalla kantaaottavana teoksena. Maalauksessa Kalle seuraa pilven päältä, kuinka maisemassa työskentelevät pukuihin sonnustautuneet miehet hoitelevat omia bisneksiään lappilaisessa maisemassa, Ekholm kertoo.

– Voimakas poliittisuus kuului ajan henkeen Palsan nuoruudessa. Reijo Raekallion akvarelli on samalla muistutus taideteoksen voimasta poliittisena välineenä.

Kallen henkinen tila alleviivaa sitä, että taiteilijan tulee seurata omaa näkemystä ja sitä hänen muistonsa myös säteilee. Reijo Raekallio

Kalervo Palsan aikalainen ja ystävä Reijo Raekallio sanoo Palsan vaikutuksen olevan varsinkin nuorille nykytaiteilijoille todella merkittävää.

– Näen hänet taiteen hengen luojana. Hän tavallaan halveksi mielipidetutkimuksen mukaan tehtyä taidetta. Kallen henkinen tila alleviivaa sitä, että taiteilijan tulee seurata omaa näkemystä ja sitä hänen muistonsa myös säteilee, Raekallio miettii.

Hän muistuttaa Palsan tehneen taidetta ilman taloudellista ja ideologista tarkoitusperää. Palsaa voidaan kutsua puhtaan taideilmaisun airueksi ja apostoliksi, jossa toteutui myös nälkätaiteilijan myytti, sillä Palsa nousi hyljeksitystä ja kärsivästä taiteilijasta kuolemansa jälkeen miltei pyhimykseksi.

Raekallion mukaan Palsa ei juurikaan kärsinyt osastaan vaan enemmänkin nautti siitä.

– Kalle yritettiin saada kerrostaloasuntoon, mutta ei hän raskinut jättää omaa kotiaan ja lähteä johonkin siistiin yksiöön. Yritimme myös taiteilijaporukalla hankkia Kallelle siistiä tukkikämppää, mutta ei hän siitäkään perustanut, Raekallio muistelee ja huomauttaa Palsan kaikesta makaaberiudestaan huolimatta olleen ihmisenä hyvin kiltti.

– Monikaan ei tiedä, että Kalle vietti joulua Timo K. Mukan luona leikkien lasten kanssa ja pelaten Timon kanssa jääkiekkopeliä. Savusaunassa hän oli hiljaa, mutta naurahti, johon kysyin, mikä naurattaa, Kalle vastasi, että nyt mie tiän, mitä laitan sinne Helsingin näyttelyyn. Hän oli sellainen hymypoika, jolla oli aina taide mielessään.