Muualta Lapista

Katso video: Hauen kidasta pilkottaa siian pyrstö! – Varoitus: ei herkimmille

Talviverkostelu on Inarin kunnan vapaa-aikasihteerille tuttua puuhaa

Pakkasta on Inarin Ukonjärven jäällä verkkojen kokupäivänä reilut 20 astetta. Kun päälle vielä tuulee purevasti, niin keli on aikamoisen hyytävä.

Kokuvieraana on tällä kertaa Inarin kunnan vapaa-aikasihteeri Tuija Mikkonen.

– Olen talvi-ihminen. Tykkään pakkasesta, mutta vihaan kylmyyttä. Mielestäni tämäkin keli on pukeutumiskysymys. Laitoin aamulla vaatetta niin paljon päälle, että täällä pitäisi pärjätä niin kauan, että saamme tämän yhden verkon koettua ja laitettua toisen tilalle, kertoo Tuija hymyillen.

Juomuksilla kulkeminen on Tuijalle tuttua puuhaa ja viimeksi joulun alla hän oli kokemassa Inarijärvellä juomuksia joulutaimenen toivossa.

– Meidän perheessä on aikanaan verkosteltu paljon. Toki enemmän sulan veden aikana, mutta kyllä talviverkottelukin tuli tutuksi. Muistan, kuinka enoni laittoivat paljon juomuksia ja pikkutyttönä pääsin sitä puuhaa välillä jännityksellä seuraamaan.

– Täytyy kuitenkin lisätä, että vaikka jouluna miehen kanssa verkot laitettiinkin jään alle, niin aika minimaalistahan tämä minun talviverkottelu on. Aika vähän näitä juomustelukertoja talvessa kertyy, kun on niin paljon kaikkea muutakin hauskaa tekemistä talvella.

Inarin kunnan vapaa-aikasihteerin virassa viime vuonna aloittanut Tuija Mikkonen on syntynyt ja kasvanut Ivalossa. Lukion hän kävi Ivalossa kakkosluokkaan saakka, kunnes muutti Rovaniemelle.

– Kävin Rovaniemellä lukion loppuun, mutta Hynösen Ulla minut lakitti Ivalossa, ja sen jälkeen muutinkin Helsinkiin. Asuin Helsingissä siihen saakka kunnes korona alkoi ja sitten me tulimmekin avopuolisoni kanssa tänne etätöihin. Viime huhtikuussa aloitin työt Inarin kunnassa.

Tuija on pienestä pitäen kasvanut luontoihmiseksi.

– Tykkään olla luonnossa ja tehdä retkiä, mutta ei minusta koskaan tullut mitään pitkän matkan vaeltajaa. Yhteen aikaan kaveriporukassa moni innostui vaellusharrastuksesta ja he tekivät viikon vaelluksia, mutta minä en jostain syystä koskaan oikein innostunut päiväkausien rinkan kantamisesta. Minusta on kivempaa tehdä semmoisia päivän mittaisia retkiä.

Koulutyttönä Tuija oli mukana partiolippukunta Inarin Tunturisusissa ja myös leirit Uudenjoen leirikeskuksessa, vanhassa mukavuuksia vailla olevassa tukkikämpässä tulivat hänelle tutuiksi.

– Muistan lämmöllä niitä Aniksen (Anitta Kuusinen) vetämiä leirejä, mutta pakko sanoa, että isosiskoni oli paljon aktiivisempi partiolainen ja leiriläinen. Kyllä se minun luonnossa liikkumisen kipinä tulee sieltä lapsuudesta, kun isän ja äitin kanssa kuljettiin järvellä, marjastamassa ja sienessä. Loppukeväällä oli huippujuttu, kun äidin kanssa lähdettiin katsomaan, onko korvasieniä pulpahtanut lumen alta maan pinnalle.

Korona-aikana Tuija käytännössä asui Inarijärvellä.

– Se oli kämppäelämää niin kuin Uudenjoen partioleireillä konsanaan. Oli aggregaatti, aurinkopaneeli, kantovesi ja ulkohuussi. Tuollainen elämäntapa oli ihan rentouttavaakin. Joissakin naistenlehdissä tuollaista elämäntapaa varmaan kuvaillaan meditatiiviseksi ja vaikka miksi, mutta en tiedä oliko se nyt aina niin meditatiivista, jos oli paljon lunta ja pakkasta ja täytyi aamulla hakata vesiavantoa kirveellä, hän naurahtaa.

Tuija Mikkonen on tehnyt vapaa-aikasihteerin työtä innolla Inarin kunnassa. Hän sanoo olevansa kiitollinen myös siitä, että saa tehdä työtään vanhassa kotikunnassaan:

– Kun täältä nuorena lähti, niin ei silmät ehkä olleet niin auki tähän ympäröivään luontoon. Oli jo kiire päästä etelään, mutta nyt kun etelän kierros on tehty, niin näitä Inarin maisemia ja meidän kunnan hienoja olosuhteita jaksaa ihastella joka päivä.

Lue lisää: Resepti: Nokikokki Sonjan herkullinen haukiburgeri

Kun hakkaamme juomusavantoa auki Ukonjärven jäällä, niin pakkanen on kirpeä, mutta toisaalta aurinko jo hieman pilkahtelee taivaanrannalla. Päivä on jo pitempi kuin ennen joulunpyhiä. Tai ainakin meistä tuntuu siltä kokuavannon reunalla.

– Jos tästä verkosta tulisi vielä kalaa, niin päivähän olisi täydellinen. Meillä syödään kaikkea Inarin kalaa, jopa haukea voidaan syödä jossain muodossa, mutta jotenkin olen vanhana ivalolaisena kasvanut siihen, että ei sitä haukea koskaan saaliiksi toivo, mieluummin odottaa, että verkosta tulisi kaikkea muuta.

Kalastus kuuluu Tuija Mikkosen inarilaiseen elämäntapaan, mutta metsästyskorttia hänellä ei ole.

– Minusta tuntuu, että olen niin kova eläinystävä, että voisi olla hankalaa ryhtyä metsästämään. Toki kyllä syön hirvikäristystä, jos sellaista tarjotaan, eikä se saaliin jatkojalostustakaan tuntuisi oudolta. Ihan hyvin pystyn kuvittelemaan itseni jossain nylkyporukassa. Ja linnunpyyntiä olen vähän mietiskellyt, mutta ehkä toistaiseksi jätän metsästämisen heille, joilla on siihen suurempi intohimo.

Katso video: Miten tämä on mahdollista? Verkosta löytyi hauki, jonka suusta roikkui siian rippeet.

Video: Ville Vaarala

Kunnantalolla vapaa-aikasihteeri Tuija on tottunut siihen, että kuntalaiset ottavat yhteyttä hyvin matalalla kynnyksellä.

– Juttusille pitääkin tulla ihan rohkeasti. Eilen tuli ihminen kyselemään Ivalon avantouintipaikasta. Se onkin asia, josta ollaan nyt teknisen toimen kanssa viritelty keskustelua. Käytännössä minulle kuuluvat sellaiset liikuntapaikat, mitkä ovat neljän seinän sisällä tapahtuvaa toimintaa ja ulkoliikuntapaikat ovat sitten teknisellä toimella.

– Toki näitä asioita mietitään yhteistyössä ja viestit kulkevat osastolta toiselle mutkattomasti. Nyt olen ollut mukana Mukkavuopajan perhepuiston suunnittelussa ja siinähän on suunnittelussa mukana hyvin laajasti monia muitakin tahoja.

Tuija sanoo, että Mukkavuopaja on jo nyt hieno ulkoliikunta-alue ja kun sinne rakennetaan todennäköisesti useammassa palasessa ”nollasta sataan” -vuotiaita palveleva perhepuisto, niin silloin keskellä Ivalon kylää on todella hieno ulkoilualue.

– Ulkokuntosalia moni odottaa ja sinne varmaan tuleekin monipuolisia ulkokuntosalilaitteita. Laitteita ripotellaan näillä näkymin laajemmin koko Perhepuiston alueelle, eikä niin, että ne ovat kaikki yhdessä paikassa. Kun perhepuistoa on suunniteltu, niin siltä kyllä tuntuu, että sinne saadaan monipuolinen ja mielenkiintoinen paketti, joka palvelee kaikkia ikäryhmiä.

Tuija on itse Mukkavuopajan suurkuluttaja, sillä hän pyöräilee tai lenkkeilee siellä harva se päivä.

– Mukkavuopaja on yksi onnistuneimpia lähiliikuntapaikkoja mitä Inarin kunnasta löytyy. Olen jo ajatellut, että ensi kesänä täytyy tutustua vuopajan vesistöön suppilaudalla. Toivottavasti matkailijatkin löytävät Mukkavuopajan entistä enemmän. Siellähän voisi olla kesällä mielenkiintoista kulkea myös kanootilla.

Myös hiihto kuuluu Tuijan talviharrastuksiin ja hän on tänä talvena ehtinyt jo useamman kerran Jänkävaaran laduille.

– Jänkävaaran nousuissa saa sykkeen mukavasti kohoamaan. Ivalolaisilla ja oikeastaan kaikilla Inarin kuntalaisilla on kyllä hienot hiihtomahdollisuudet. Jos ivalolainen ei halua lähteä Jänkävaaraan, niin silloin voi hiihdellä tasamaahiihtoa Mukkavuopajalla ja pienen pätkän Ivalojoellakin. Juutuanvaarasta löytyy haastavaa baanaa ja Saariselkäkin on niin lähellä, että tosi nopeasti pääsee tunturimaisemiin tekemään pienen tai pitemmänkin hiihtolenkin.

Tuija huomauttaa, että hän on enemmänkin tasamaan leppoisa hiihtelijä.

– En ole teknisesti mikään huippuhiihtäjä, enkä hiihdä kellon kanssa veren maku suussa. Minulle hiihto on hyvän mielen murtsikkahiihtoa, tai joskus myös liukulumikengillä etenemistä.

– Jos Inarin kunnan latuverkostoa vielä kehaisee, niin latujahan taitaa löytyä melkein joka kylästä. Tekninen toimi osaa kertoa paremmin, mutta aika monesta kylästä löytyy myös kylälatu. Mikäpä estää ivalolaista hiihtelemästä joskus vaihtelun vuoksi vaikkapa Keväjärven, Nellimin tai Koppelon ladulla.

Edellisessä työpaikassaan Tuija Mikkonen teki töitä pyöräilyn parissa ja silloin hän kiersi paljon Suomea.

– Olen nyt Inarissa ollessani miettinyt sitä mitä näin ja voin sanoa, että kyllä meillä Inarissa on erittäin monipuolinen harrastustarjotin. Meillä on tosi paljon harrastusmahdollisuuksia kaiken ikäisille.

– Inarin kunnassa monet seurat tekevät upeaa työtä liikunnan ja vapaa-aikatoimintojen parissa. Yhteistyötä seurojen kanssa tehdään paljon. Vapaa-aikatoimen kaksi liikunnanohjaajan pitää huolta, että jatkossa myös vapaa-aikatoimi voi tarjota yhä laajemmin terveyttä ja hyvinvointia edistäviä liikuntapalveluita kuntalaisille. Ja kyllä yksi iso liikuntamahdollisuuksia tarjoava toimija Inarissa on myös kansalaisopisto.

Pyöräily kuuluu tietysti Tuijan harrastuksiin myös Inarissa.

– Kun kesällä pyöräilin Ivalosta Saariselälle, niin Magneettimäessä tuli autoja vastaan ja niitä tuli myös takaa. Tuli mieleen, että mahdutaanko me kaikki tähän rinta rinnan. Toivottavasti joskus toteutuu se suunnitelma, että meillä olisi kevyen liikenteen väylä välillä Inarin Kirkonkylä-Ivalo-Saariselkä. Käyttöähän sille olisi, sillä pyöräilijöiden määrä ei varmasti tule ainakaan laskemaan.

Tuija Mikkonen sanoo, että työpaikan vaihtaminen on aina hieman jännittävää ja niinpä hänelläkin oli hieman perhosia vatsassa, kun hän ensimmäisenä työpäivänään avasi kunnantalon oven.

– Jos siinä vähän jännitystä oli, niin se jännitys karisi äkkiä tiehensä. Meillä on sivistyksen käytävällä tosi hyvä porukka ja on aina ilo mennä töihin. Kello 14 meillä on kahvitauko, ja jos sattuu, ettei ehdi kahville, niin ihan harmittaa, ettei pääse sinne hetkeksi juttelemaan hyvien työkavereiden kanssa. Kunnanjohtaja Tommikin saattaa joskus tupsahtaa sinne kahvittelemaan, mikä on tosi kiva juttu.

Vapaa-aikasihteeri Tuija sanoo, että Inarin kunta on väestöpohjaltaan aika pieni ja vastaavasti pinta-alaltaan iso, mutta siinä voikin olla hyvän ja tiiviin yhteistyön salaisuus.

– Pienellä paikkakunnalla on aina vähemmän resursseja, mutta silloin niitä pitääkin käyttää järkevästi. Inarin kunnan yksi vahvuus on se, että täällä yhteistyö pelaa eri tahojen välillä. Kun ensin kysytään ihmisten mielipiteitä asioihin ja huomataan, että tämä pitää tehdä, niin se myös tehdään matalalla kynnyksellä ja turhia tärkeilemättä.

– Inarin kunnassa on hyvä henki ja vapaa-aikatoimen asiat oli järjestetty monelta osin ennen minun tuloani hyvin ja tavoitteena on nyt kehittää niitä entisestään.

Verkko nousee Ukonjärven avannosta ja saaliistakin tulee. Haukea on verkosta noussut joka viikko ja nytkin tulee kaksi hauen jytkälettä. Mutta ensimmäistä kertaa tulee muutakin; kaksi isoa siikaa.

Toimittaja Ville laittaa siiat muovipussiin ja ojentaa sen Tuijalle kotiinviemisiksi.

– Tämä oli harvinainen ja hieno työpäivä, kun sai puhua työasiaa samalla kun ulkoilee ja kokee verkkoa. Vielä hienompi päivä tämä oli, kun pääsee kotiin siikojen kanssa, tässähän on huomisen päivän ruoka.

Tuija kyselee, eikö toimittajia kiinnosta haukipullat ja kun näyttää siltä, että toimittajien haukipullakiintiö on nyt täynnä, niin suostuu hän ottamaan jäiset hauenkapulatkin mukaansa:

– Laitetaan ne fileiksi ja katsotaan sitten mitä niistä syntyy. Minä ajattelin tänne jäälle suostuessani, että kaikki kala kelpaa, kunhan ei vain tulisi matikkaa. Mateen käsittely ei oikein innosta, vaikka hyvä ruokakalahan se kyllä muuten on, kertoo Tuija.