Kulttuuri
Pekka Juntin Soratien päästä -novelli: Perukan rauhaa
Viikunan Tytti kysy Äsmarketissa, että miten sielä kylilä mennee. Mie sanoin, että mahottoman hyvin, ko ossaa olla ihmisiksi. Se kysy, että mitäs se meinaa. Mie sanoin, että sitä, ettei kuule mithään, eikä näe ko sen verran, että raitila pyssyy.
Tytti sano, että naa. Mie sanoin, että joo.
Että jos vai
Tämä sisältö on vain tilaajille
Haluatko lukea koko artikkelin?
Tilaus jatkuu tarjousjakson (1 kk yht. 1€) jälkeen voimassa olevan hinnaston mukaisesti. Voit perua tilauksen milloin vain maksetun kauden loppuun.